Level up!

Pelaajalle tuntuu löytyvän nykyisin peliaiheista luettavaa todella usein. Tällä kertaa tartuin The Legend of Final Fantasy VIII -kirjaan enkä joutunut pettymään. Lukupaketti oli suorastaan innostava, joten päätin kirjoittaa siitä blogiin vähän tarkemmin.

Nyt syksyllä ilmestyneen Final Fantasy VIII Remasteredin innostamana korkkasin samaan aikaan pelin kanssa Third Éditions -kustantamon The Legend of Final Fantasy VIII -kirjan, jonka on kirjoittanut Rémi Lopez. Alkuvuodesta kerroin saman kustantamon The Legend of Final Fantasy VII -kirjasta.

Third Éditions on julkaissut monia peliaiheisia tietokirjoja ranskaksi ja osa näistä on käännetty englanniksi (valikoima laajenee!). Mikäli juuri Final Fantasy -sarja ei ole sinun juttusi, suosittelen kurkistamaan kustantamon muun valikoiman. Sieltä löytyy kirjoja mm. Souls-, Zelda- ja Dragon Quest -sarjoista.

Tämä postaus ei muuten ole kaupallinen yhteistyö, jos satuit sitä miettimään. Olen itse löytänyt näiden kirjojen pariin ja haluan jakaa ilosanomaa eteenpäin.

The Legend of Final Fantasy VIII vaikutti alkuvilkaukselta olevan hyvin samankaltainen kuin edeltäjänsä, vaikka sen on kirjoittanut eri henkilö. Rakenteessa on samankaltaisuutta, mutta sisällöltään tämä teos tempaisi minut paremmin mukaansa kuin The Legend of Final Fantasy VII.

Kirja esittelee ensin pelin lähtökohdat, universumin ja maantieteen. Käytännössä kirjailija käy läpi pelin koko juonen, joten spoilereilta ei voi välttyä, mikäli peliä ei ole vielä pelannut. Vannoutunut fani sen sijaan voi hitusen haukotella, koska pelin useaan kertaan läpi kahlanneelle ei ole yllätyksiä tarjolla.

Omalla kohdallani koin hauskaksi lukea läpi myös tämän juonta käsittelevän osuuden. Käytännössä luin sen läpi samaan tahtiin kuin etenin pelissä. Siitä, kun edellisen kerran pelasin Final Fantasy VIII:n läpi kokonaan on vuosia, joten olin unohtanut paljon asioita. Osa oli myös jäänyt kielitaidon vajavaisuuden vuoksi ymmärtämättä. Tällä kertaa peli avautui minulle siis eri tavalla kuin nuorempana. Ehkä osasyy oli myös kirjan lukeminen samaan aikaan, sillä kiinnitin asioihin nyt syvällisemmin huomiota. Kirja ikään kuin ohjasi pelaamistani ja toisaalta pelikokemus syvensi kirjan sisältöä.

Näkisin myös, että pelin juonen perusteellinen läpikäyminen kirjassa on tarpeellista, koska kaikki tämän luvun jälkeen tuleva nojautuu siihen, että lukija tietää, mistä puhutaan. Kirjailija ei voi lähteä olettamuksesta, että lukija tuntee pelin läpikotaisin tai on pelannut sen niin hiljattain, että muistaa jokaisen käänteen. Jos näitä ei käytäisi läpi, saattaisi lukija pudota kärryiltä myöhemmin.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että kirjan toinen luku oli kaikkein kiinnostavin. Maailman ja tarinan esittelyllä oli paikkansa, mutta kirjailija pääsee vauhtiin toisessa luvussa pohtiessaan pelin rakennetta ja teemoja monien teorioiden kautta. Luonnollisesti aikamatkustuksen pyörittelyyn eri kanteilta käytettiin sivuja, mikä oli yllättävän mielenkiintoista siitä huolimatta, etten ole aikamatkustustarinoiden ystävä. Ehkä jopa Lopezin näkemysten vuoksi voisin tutustua pariin aikamatkustusjuttuun lisää! 

Omien näkemystensä lisäksi Lopez käsitteli muutamaa netissä vuosia pyörinyttä faniteoriaa. Esimerkiksi suositut "Squall on kuollut" ja "Rinoa on Ultimecia" -teoriat koluttiin läpi. Vaikka nämä eivät sinällään olleet itselleni uutta asiaa, koin mielenkiintoiseksi lukea kirjailijan näkemyksen niihin.

Kolmas luku jatkaa vähän samoissa teemoissa kuin toinen ja käsittelee pelin luoman kaanonin virheettömyyttä (tai sen puutetta) sekä fanien tarvetta muun muassa täyttää tarinan aukkoja. Kirjan mukaan tämä voi johtaa esimerkiksi ylianalysointiin. Myös kolmas luku oli varsin antoisaa luettavaa, ja sen sisältöä voinee soveltaa myös muihin peleihin.

Kirjan loppupuolisko pureutuu pelin luomiseen, sisällön yksityiskohtien avaamiseen lukijalle, musiikkiin ja lopulta päätelmiin kokonaisuuden pohjalta. Osa tästä sisällöstä oli luettelomaista eikä erityisen kiinnostavaa. Esimerkiksi koin tarpeettomaksi käydä tarkasti läpi, miten Final Fantasy VIII on esiintynyt muissa Square Enixin pelituotteissa, koska se ei sinällään tuonut lisää sisältöä pelin itsensä antiin eikä avannut pelin teemoja syvällisemmin.

Viimeiset alaluvut, joissa kirjailija nostaa jälleen pelin eri teemoja ja osa-alueita pohdintaan, sen sijaan antavat enemmän. Puhe kahden sukupolven sankareista, sotilaskouluista ja pelin kulttuurillisesta vaikutuksesta oli mielekästä luettavaa ja antoi ajattelemisen aihetta. Loppu kääräisi kaiken pakettiin ja jätti suuhuni hyvän jälkimaun. Voi jopa olla, että palaan kirjan pariin joskus uudestaan. Jos en lue kokonaan, parhaat palat ansaisivat kuitenkin uusinnan.

Läpi kirjan on nähtävissä, että Lopez on itse suuri Final Fantasy VIII -fani ja tulkitsee peliä tästä viitekehyksestä. Intohimo ja innostus paistaa paikoin tekstistä läpi niin, että häikäisee.

Silti en koe, että kirjailijan vahva suhde kohteeseen olisi huono asia, kunhan se tuodaan lukijalle selväksi. Eikä The Legend of Final Fantasy VIII:ssa todellakaan ole sitä vaaraa, että Lopezin suhtautuminen pimitettäisiin lukijalta.

Pari seikkaa kirjassa häiritsivät lukukokemustani läpi matkan. En ole lukenut ranskankielistä alkuteosta (koska en osaa ranskaa), joten en tiedä, johtuvatko nämä asiat käännöksestä vai onko kyse kirjailijan sanavalinnoista. 

Veikkaan, että kyseessä on kääntäjän omituisesta valinnasta. Käsittääkseni kirjailija on pitkän linjan pelijournalisti, jonka voisi olettaa tuntevan termit.

Koko kirjan ajan peliohjaimeen viitataan sanalla joystick, vaikka puhutaan konsolipelaamisesta. Nyt on muistettava, että peli ilmestyi alun perin PlayStationille, jolla pelejä ei pelata joystickillä. Toki pelistä on myös PC-versio olemassa, mutta minulla on vahva epäilys, ettei sitäkään pelattu joystickiä käyttäen.

Toinen vastaava on sanan episode käyttäminen, kun puhutaan pelisarjojen osista. Tämä särähti korvaani erittäin vahvasti, koska kyse ei ole jaksoista niin kuin vaikkapa Life is Strangessa vaan nimen omaan erillisistä osista, jotka eivät ole suoranaisesti sidoksissa toisiinsa. Mielestäni sana episode luo täysin väärän mielikuvan ja esimerkiksi installment olisi parempi. Nämä ovat kuitenkin pikkuseikkoja eivätkä pilaa lukukokemusta.

Henkilökohtaisesti koin saavani tästä kirjasta enemmän irti kuin sen edeltäjästä. Nautin erityisesti teoriaosuuksista, sillä ne olivat juuri sitä fanilta faneille -materiaalia, joita haen esimerkiksi con-luennoilta. Teorioiden pyörittelyn lukeminen oli mielikuvitusta kutkuttavaa ja laittoi oman pään suorastaan sauhuamaan. Voisin kuvitella, että esimerkiksi fanifiktion harrastajille tämä osuus kirjasta on inspiroiva.

Kielellisistä pikkuvioista ja hieman puuduttavista pätkistä huolimatta sanon siis kokonaisuuden kallistuvan reilusti plussan puolelle. Erityisen hyvin kirja todennäköisesti toimii, jos peli on tuttu muttei luihin asti kaluttu. Mikäli jokainen käänne on kirkkaana mielessä ja nettiteorioita on lukenut kyllästymiseen asti, ei tämä teos välttämättä tarjoa kauheasti uutta. Toisaalta Lopezin aikamatkustuspohdinnat olivat kyllä melkoista herkkua jopa kontekstistä irrotettuina.

Oletko sinä lukenut tämän kirjan? Tai aiotko lukea? Kerro kommentilla!

Seuraa myös somessa!