Level up!

Vierailin Saksassa Berliinin Computerspielimuseumissa eli tietokonepelimuseossa 19.8.2019. Visiitti oli varsin hauska ja hikinen. Tässä postauksessa käyn läpi kokemusta. Heti kärkeen voin suositella kyseistä museota Berliiniin matkaavien pelaajien käyntikohteeksi.

Blogi on ollut liki pari kuukautta varsin hiljainen, mikä on voinut herättää kummastusta. Jouduin asettamaan hetkeksi oman hyvinvoinnin ja terveyden harrastusten edelle, joten blogi oli vain pakko pistää hetkeksi sivuun. Nyt kun taas pystyn iskemään takapuolen tietokonetuolille, pyrin samaan postauksiakin aikaan säännöllisempään tahtiin.

Hypätäänpä siis asiaan. Matkustin Berliiniin elokuun puolivälissä ja reissun yksi kohokohdista oli ehdottomasti Berliinin Computerspielemuseum, joka sijaitsee Karl-Marx-Allee 93 A:ssa aivan Weberwiesen metroaseman tuntumassa. Museoon on todella helppo saapua metrolla, joten ainakaan kulkemisen ei pitäisi olla este tässä kohteessa vieraillessa.

Museoon ei valitettavasti saa viedä laukkuja sisälle vaan ne on jätettävä aulassa oleviin säilytyslokeroihin. Lokero lukitaan euron pantilla, joten varaa siis kolikoita mukaan. Taskulliset vaatteet ovat myös hyvä juttu. Allekirjoittanut joutui tunkemaan välttämättömät kantamukset rintaliiveihinsä, koska vaatteista ei löytynyt ainuttakaan taskua (mikä ei siis naisten vaatteissa valitettavasti ole edes mikään poikkeus).

Kesällä suosittelen museoon myös kevyttä pukeutumista. Ilmastointi tilassa on hoidettu raollaan olevilla ikkunoilla ja tuulettimilla, joiden vaikutus oli varsin vähäinen, ellei seisonut juuri kohdalla. Arcaden puolella ilmanvaihto tuntui olevan parempi, mutta muuten hiki valui kiitettävästi ja ilma tuntui tunkkaiselta.

Museosta tuli aika samanlainen kokonaisvaikutelma kuin Tampereella sijaitsevasta Suomen pelimuseosta (jossa pitäisi joskus käydä uudestaan). Kumpi lienee inspiroitunut kummasta, mutta molemmissa ainakin tekemistä riitti ja kivaa oli, joten eipä tuon niin väliä.

Jo eteisessä/aulassa riitti katseltavaa, sillä sitä hallitsevat suuret pelihahmopatsaat. Niiden yksityiskohtia oli mukava pysähtyä tarkastelemaan. Käytävä varsinaiseen museoon on tosin hitusen kapea tuossa kohdalla, joten oli katsottava, ettei pönöttänyt kenenkään tiellä. Onnekseni satuin paikalle sellaiseen aikaan, ettei museossa ollut suoranainen ruuhka.

Olen aina tykännyt pelihahmofiguureista, joten patsaat olisivat kiehtoneet pidempäänkin. Harmi, ettei ole mahdollista mitään sellaista hankkia omaan kotiin. Ei sillä, todennäköisesti tuskastuisin ennen pitkään, koska valtavasti tilaahan nuo vievät. Sopivat siis paremmin juuri museon sisustamiseen kuin oman kodin. Olen niin pöhkö, että voisin mennä ihastelemaan ihan pelkästään tällaisista patsaista koostuvaakin näyttelyä, mutta eipä sellaista taida olla tarjolla oikein missään (korjaa ihmeessä, jos olen väärässä).

Patsaita oli vielä pari lisää eteistä seuraavassa tilassa, johon mahtui onneksi paremmin. Jäin siihen hyväksi toviksi nappailemaan kuvia sekä uudemmasta että vanhemmasta Larasta.

Molemmat Larat ovat kyllä kiehtovia ja kauniita naisia. Kummasta sinä pidät enemmän?

Pähkäilin itse tuota kysymystä patsaita katsellessani, mutta myönnän, että vastausta en lopulta keksinyt. Vanha Lara merkitsee minulle paljon nostalgiasyistä ja myös siksi, että koin upeaksi vahvan naishahmon, jolla sai pelata ainaisten miesten sijaan. Uusi Lara ei ole jättänyt samanlaista vaikutusta, mutta hän on monella tasolla syvällisempi hahmo kuin alkuperäisversio.

Varsinaisessa näyttelytilassa oli esillä pelikoneita varhaisista ajoista nykypäivään. Osaa pääsi vain katselemaan, mutta osaa oli mahdollista kokeilla. 

Myös vanhoja hittipelejä pääsi samalla testaamaan, mutta esimerkiksi Monkey Island -peli oli tarjolla vain saksaksi, joten se jäi omalta osaltani testaamatta. Valikoita räpläsin sen verran, että kokeilin, josko kielen olisi saanut vaihdettua (juonipaljastus: ei saanut).

Vaikka osa peleistä oli saksaksi, museon infotauluista löytyi kuitenkin myös englanninkielinen teksti. Se oli varsin ilahduttavaa, koska allekirjoittaneen saksan taidot ovat rapistuneet olemattomiin vuosien varrella.

Erityisen hauskaksi koin museoon sisustetut autenttiset pelihuoneet menneiltä vuosilta. Niissä pääsi myös pelaamaan, ja itse kävin verestämässä muistoja Commodore 64:n parissa.

Olisin halunnut päästä pelailemaan myös Super Mario Bros 3:sta, ja kävinkin useamman kerran huoneessa kurkistamassa, josko peli olisi ollut vapaana. Valitettavasti joku oli niin ihastunut siihen, että viihtyi sen parissa koko ajan, jonka museossa vietin. 

Henkilökohtaisesti olen kyllä vähän sitä mieltä, että pelien varaaminen useammaksi tunniksi on epäkohteliasta muita kävijöitä kohtaan. Ymmärrän, että jokin peli voi olla itselle tärkeä, mutta siitä voi olla kiinnostunut myös moni muu. Henkilökunta ei kuitenkaan tällaiseen käytökseen puuttunut (ainakaan näkyvästi), ja myönnän, ettei itsellä rohkeus riittänyt asiasta huomauttamiseen.

Joka tapauksessa huoneita oli kiva kierrellä katsomassa ja muistella samalla "vanhoja hyviä aikoja". Tällaisia vastaavia oli tosiaan myös Suomen pelimuseossa, ja sielläkin tykkäsin sisustetuista huoneista tosi paljon.

Museossa on myös arcade-nurkkaus, jossa viihdyin jo ihan sen viileyden vuoksi. Sinne oli ihana paeta muualla vaanivaa tuskaista kuumuutta ja kuivatella hikeä samalla, kun paneutui vanhojen pelien maailmaan. 

Nurkkaus vain oli sekin kovin suosittu, joten ihan kaikkea en päässyt kokeilemaan. Esimerkiksi Pacman oli varattu joka kerta, kun kävin kurkistamassa, mutta sentään siinä pelaajat vaihtelivat toisin kuin Super Mario Brosin kohdalla.

Tilasta ei saanut kovin hyviä kuvia sen hämäryyden vuoksi, mutta tunnelman kannalta valaistusratkaisu sen sijaan oli toimiva. Jos fiilis ei ollut aivan sama kuin aidossa arcadessa, mielestäni päästiin melko lähelle. 

Muistelisin kuitenkin, että Suomen pelimuseon arcade-osasto on isompi kuin tämä Berliinin museon, ja olisiko siellä ollut jopa enemmän pelejäkin tarjolla. Mene ja tiedä, täytyy varmaan mennä joskus oikeasti uudestaan ja tarkistaa asia.

Tällaisen japanilaisiin roolipeleihin hurahtaneen pelaajan iloksi museosta löytyi myös "Bonuslevel: Japan" -osasto. Mikäli ymmärsin oikein, kyseessä on vaihtuva näyttely, joten se ei välttämättä ole myöhemmin enää tarjolla. Tosin, kuten sanottua, saksan taitoni on rapistunut, joten en mene vannomaan tämän tulkinnan oikeellisuudesta.

Joka tapauksessa tarjolla oli mahdollisuus pelata japanilaisia pelejä, joista osa oli saksaksi (varsinkin vanhemmat) ja osa englanniksi (uudemmat). Kokeilin puolison kanssa arcade-tyyppistä luotihelvettiä, mutta muuten jätimme pelit testaamatta, koska osa oli varsin tuttuja ja osa kovin varattuja.

Pelien sijaan keskityin ihastelemaan lasivitriineihin asetettuja figuureja. Osa niistä tosin löytyy omasta tai kavereiden hyllystä, joten tälläkään saralla ei uutta näkemistä ollut kauhean paljon. Jostain syystä viehätyin silti. Ei kai sitä fani itselleen mitään voi. Ja siis minusta on ylipäätään mahtavaa, että tällainen osasto oli tarjolla. Välillä tuntuu, ettei idän suuntaa huomioida tarpeeksi, kun pelijutuista puhutaan, joten sydän oikein sykähti, kun näin tämän bonuslevelin.

Tällä Japani-osastolla törmäsin infotaulussa myös virheelliseen tietoon (vai onko Genesis muka Crisis Coren protagonisti ja Crisis Core sekä Dirge of Cerberus elokuvia, mitä häh?!), mikä sai miettimään, oliko museon infoihin eksynyt muutakin virheellistä tietoa. Toivottavasti tässä nyt oli kuitenkin kyseessä yksittäinen lipsahdus, joka nyt vain sattui innokkaan fanin turhan tarkkoihin silmiin.

Ehdottomasti kyllä! Vaikka olin aiemmin vieraillut Suomen pelimuseossa ja näillä museoilla on paljon yhteistä, jaksoin innostua pelitarjonnasta ja mahdollisuudesta kurkistaa pelaamisen historiaan. Tylsää hetkeä täällä ei todellakaan tullut.

Museoon kannattaa varata aikaa vähintään pari tuntia, jotta ehtii oikeasti myös pelailla. Sitä ei ole tarkoitettu juostavaksi läpi. Suosittelen myös lämpimästi sitä kevyttä vaatetusta, joka on varustettu riittävillä taskuilla.

Kierroksen jälkeen voi vielä piipahtaa pienessä museokaupassa. Nappasin sieltä mukaan vain karkkia, mutta mielenkiintoisia oheistuotteita oli tarjolla enemmän kuin käsimatkatavaroissa olisi saanut kulkemaan.

Oletko sinä jo vieraillut Computerspielemuseumissa vai onko se vasta listalla?

Seuraa myös somessa!