Mitä ovat oikeat pelit ja oikea pelaaminen?

Onko olemassa oikeita pelejä ja epäpelejä? Onko tietynlainen pelaaminen oikeaa pelaamista ja tietynlainen jotain ihan muuta? Aina aika ajoin törmään kiivaaseen keskusteluun näiden kahden kysymyksen ympärillä. Samalla usein saa kuulla toisten pelaajien dissaamista sen perusteella, millaisista peleistä he sattuvat tykkäämään. Mistä tässä on kyse?



Törmään toistuvasti tuttavapiirissäni puheeseen niin sanotuista oikeista peleistä ja oikeasta pelaamisesta tai pikemminkin siihen, mitkä pelit ja millainen pelaaminen eivät ole oikeita. Olen kiitollinen siitä, ettei kaveripiirissäni ole tyyppejä, jotka tällä tavalla pelejä arvottavat, mutta sen sijaan moni tuttu on joutunut dissatuksi juuri pelivalintojensa takia. 

Mielestäni on kurjaa, että yhä pelaamiseen liittyy hylätyksi tulemisen kokemuksia. Moni harrastaja on kenties saanut ei-harrastajilta kuulla ikävää kommenttia pelaamisesta ylipäätään. Siksi on hieman hämmentävää, että harrastuspiirien sisällä sama meno jatkuu. Valitettavasti myös minulla on tästä vuosien takaista omakohtaista kokemusta.

Toiset pelit hyväksytään helpommin kuin toiset


Nuorempana pelasin vähän sekalaisesti kaikkea, mitä nyt satuin käsiini saamaan. Tuolta ajalta minulla on yhä viehtymys muun muassa kauhupeleihin, vaikken pysty niitä itse pelaamaan. 

Vaikka olen jo vuosia kuluttanut kauhupelini tyynyn takaa sohvan nurkasta toisten pelaamista kurkistellen, kukaan ei jostain syystä kyseenalaista tätä mieltymystäni. Moni tosin haluaisi iskeä minulle ohjaimen käteen ja katsoa, mitä tapahtuu, mutta tässä asiassa pidän tiukasti kiinni rajoistani.

Kun sitten joskus kultaisessa teini-iässä löysin japanilaiset roolipelit tai tuolloin lähinnä Final Fantasy -sarjan, törmäsin pian myös itselleni uuteen ilmiöön. Hetken sain nauttia kuplastani, jossa muut pelasivat samoja pelejä.

Sittemmin kuin päädyin parisuhteeseen toisen pelaajan kanssa. Hän pelasi lähinnä länsimaalaisia roolipelejä ja muun muassa World of Warcraftia sekä kaikenlaisia auto- ja ammuskelupelejä. Vaikka itseäni kyseiset pelit eivät innostaneet, en antanut sen häiritä, koska jokainen saa harrastaa juuri sellaisia pelejä, joista sattuu tykkäämään.

Valitettavasti parisuhteen toinen osapuoli ei ollut täysin samaa mieltä kanssani. Sain toistuvasti kuulla siitä, että pelaan vain "sitä japanipaskaa", "jotain sompailua, jossa ei ole edes oikeaa taistelua vaan jotain rivitanssia" ja "ihme draamapelejä, jotka ei edes ole pelejä ja joiden hahmot on vaan oneliner-nättipoikia". Nämä kommentit eivät edes jääneet kahdenkeskisiksi vaan niitä lauottiin myös kavereiden läsnäollessa. No, tuossa suhteessa mätti moni muukin asia, joten onneksi tajusin jättää sen taakseni.

Oma kokemukseni teki minut äärimmäisen allergiseksi muiden pelimaun ja pelaamisen dissaamisen suhteen. Valitettavasti nykyisin en aina jaksa olla asiallinen, jos joku alkaa pelivalinnoistani avautumaan, vaan reaktioni saattaa olla tasoa keskisormi.Yritän toki opetella tästä reagointitavasta eroon ja pyrkiä omalta osaltani keskustelemaan aiheesta asiallisesti ja yrittää rakentaa negatiivisen ilmapiirin sijaan positiivista yhteishenkeä.

Eikö peleistä sitten saa olla eri mieltä?

 
Pelit jakavat mielipiteitä siinä missä mikä tahansa muu viihdekin. On täysin ok, ettei tykkää samoista peleistä kuin kaverit. Syytä on vain muistaa, että myös se ok, ettei kaveri pidä välttämättä samoista peleistä kuin sinä. Sekin on ok, etteivät tuntemattomat välttämättä pidä.

Minusta on itse asiassa mielenkiintoista kuulla, miksi joku ei pidä pelistä, josta olen itse innostunut. Sillä tavoin saa uusia näkökantoja ja samalla oppii myös tuntemaan kyseistä henkilöä ja hänen makuaan paremmin. Parhaassa tapauksessa aiheesta syntyy hedelmällinen keskustelu, joka on antoisa molemmille osapuolille ja jonka jälkeen voidaan todeta, että makujen moninaisuus on hieno juttu.

Ihmisillä on taipumus "me ja muut" -ajatteluun, jossa luodaan oma turvallinen ja miellyttävä kupla. Eriäviä mielipiteitä ja mieltymyksiä osoittavat henkilöt työnnetään "muut"-lokeroon. Valitettavasti pelaajien maailmassa tämä saattaa toisinaan näkyä juuri siinä, että tietyt pelit ovat niin sanotusti oikeita pelejä, niitä pelaavat oikeita pelaajia ja niiden pelaaminen oikeaa pelaamista. Muut pelit pelaajineen kuuluvat siihen "muut"-lokeroon eivätkä ole oikeita vaan jotain halveksuttavaa.

Tällainen asetelma näkyy esimerkiksi siinä, että kaikki eivät pidä mobiilipelejä oikeina peleinä. En itsekään oikein jaksa innostua mobiilipelaamisesta (tosin Hogwarts Mystery on osoittautunut poikkeukseksi), mutta ei se poista sitä, että pelaamista sekin on, ja mobiilipelit ovat ihan oikeita pelejä.

Mitä luokittelun pohjalla voi olla?


Olen vähän sitä mieltä, että pelien luokittelu oikeiksi ja ei-oikeiksi peleiksi johtuu siitä, että luokittelijalla on huono itsetunto ja tarve nostaa itseään jalustalle. Pelaajuus ehkä on tärkeä osa hänen identiteettiään eikä hän halua, että mielikuvaan pelaajasta sotketaan tuotoksia, joista hän ei itse pidä. 

Tästä syystä tällainen henkilö sitten alkaa kovaan ääneen julistaa, mitkä ovat oikeita pelejä ja mitkä eivät. Hän voi jopa suorastaan kiusata ja nauraa pelaajille, jotka pelaavat jotain ei-oikeita pelejä ihan vain omaa ylemmyyttään osoittaakseen.

Osa syy voi myös olla ihan vain halu ärsyttää muita internetin syvissä syövereissä ja saada aikaan kiukkureaktioita. Valitettavasti omassa tuttavapiirissänikin on ihmisiä, joiden mielestä tämä on hauskaa puuhaa. Siis toisten tahallinen ärsyttäminen ja kiusaaminen.

Miten asian voisi ratkaista?


Jokainen voi miettiä ratkaisua omalla kohdallaan, koska toisten tekemisiin voi yleensä vaikuttaa varsin vähän. Älä ole pelaaja, joka dissaa muiden pelivalintoja tai ärsyttää muita tahallaan. Sillä tavalla ei saavuta mitään hyvää. On täysin okei sanoa, ettei pidä pelistä X, koska syyt Y ja Z. Se riittää. Kyseisen pelin pelaajia tarvitse ruveta dissaamaan ja peliä itseään arvottaa epäpeliksi.

Sama pätee toki myös toiseen suuntaan. Omia suosikkeja ei pitäisi pakottaa toisille ns. oikeina peleinä. Totta kai saa kertoa, miksi tykkää jostain pelistä, mutta oleellista on myös hyväksyä, että joskus maut eroavat jopa parhaan kaverin kanssa.

Mielipiteistä ja mieltymyksistä keskusteleminen ja erilaisten argumenttien esittäminen puolin ja toisin on sekä hauskaa että antoisaa. Sen sijaan huutelu, tappeleminen ja toisten alentaminen ei ole. Se on myrkyllistä käytöstä, jota ei tarvitse sietää. Toivoisin, että eriävistä mielipiteistäkin voitaisiin keskustella rauhallisesti ja jättää henkilökohtaisuuksiin meneminen sikseen.

Summa summarum, ei ole olemassa mitään oikeita ja ei-oikeita pelejä. On vain pelejä, joista eri ihmiset tykkäävät. Valitse omasi ja anna toisten valita omansa. Pelaa, nauti ja ole iloinen mahdollisuuksista, joita pelaaminen tarjoaa. Älä ole ääliö.

Se on vielä sanottava, että onneksi pelaamisen maailmassa on myös suuri määrä huipputyyppejä, jotka jakavat keskenään harrastuksen hienouden. Näillä ihanille ihmisille ei ole väliä, mitä pelejä muut pelaavat vaan heistä jokainen saa harrastaa tavallaan. Voitaisiinko kaikki pyrkiä kuulumaan tähän jengiin?


Seuraa myös somessa!

https://www.instagram.com/afigaming_/ https://twitter.com/Afeni84


https://www.pelit.fi/

2 kommenttia

  1. Minä voin kyllä myöntää olevani semmoinen elitisti, joka laskee epäpeleiksi kaiken, mitä pelataan kännyköillä tai selaimella. Ovathan ne tietysti pelejä, mutta kun oma ”pelit”-kategoria on luotu joskus 80/90-lukujen vaihteessa, ne suhtautuvat muihin peleihin vähän samoin kuin harlekiinikirjat siihen kirjallisuuteen, mitä yleensä luen.

    Toisaalta en kyllä myöskään aktiivisesti kierrä saarnaamassa tästä, vaan tyydyn äänestämään lompakollani ja olemaan pelaamatta moisia. Sitä kohtaan kyllä tunnen syvää antipatiaa, kun känny- tms. rahastuspelien mekaniikat tunkevat niiden ”oikeiden” pelien puolelle esim. sillä tavalla, että pelistä tehdään tahallaan työläs tai grindaukseen pakottava, jotta pelaaja oikaisisi mikromaksuilla tms. Taleseissäkin lisäpuvut karkasivat lisämaksujen taakse, kun niiden periminen tuli teknisesti mahdolliseksi :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. :)

      Jokainenhan saa toki ajatella näistä asioista juuri niin kuin parhaaksi kokee. Oleellista lienee juuri se, ettei pilaa muiden peli-iloa, vaikka nämä pelaisivat jotain, mikä on omasta mielestä "epäpeli".

      Mikromaksut ovat kieltämättä ikävä ilmiö. Ymmärrän, että peliyhtiöiden silmissä enemmän rahaa on kivempi kuin vähemmän rahaa, mutta järki pitäisi näissä pitää kädessä. Muuten karkottaa pelaajat tuotteen parista.

      Poista