Olen viime aikoina innostunut pelejä käsittelevistä tietokirjoista entistä enemmän. Niinpä poimin ostoskoriin The Legend of Final Fantasy VII -kirjan, joka lukukokemuksena oli hitusen epätasapainoinen. Innokkaimmille faneille se ei välttämättä tarjoile uutta, mutta kasuaalimpi FFVII-fani voi löytää siitä mielenkiintoisia tiedonmuruja. Postauksessa avaan kirjan sisältöä ilman spoilereita.
Hehkuttelin somessa joskus ikuisuus sitten kirjahankintaani: The Legend of Final Fantasy VII. Törmäsin kirjaan ihan sattumalta joko jossain verkkokirjakaupassa tai somessa ja se herätti välittömästi kiinnostukseni.
Kyseessä on ranskalaisen Third éditions -kustantajan julkaisema kirja. Sama putiikki tehtailee tietokirjoja muistakin peleistä, joten heidän tarjontaansa kannattanee vilkaista, vaikkeivät juuri Final Fantasyt olisi sinun juttusi. Koska itse olen ikuinen FF-fanityttö, ovat minulla hyllyssä odottamassa The Legend of Final Fantasy VI ja VIII.
The Legend of Final Fantasy VII -kirjan ovat kirjoittaneet Nicolas Courcier ja Mehdi El Kanafi. Myönnettävä on, etteivät heidän nimensä sanoneet minulle mitään, mutta tartuin silti teokseen rohkeasti. Aihepiiri oli tarpeeksi kiinnosta. Lyhyesti sanottuna kirja käsittelee pelin tarinaa, sisäistä maailmaa, hahmoja ja näiden analysointia.
Final Fantasy VII:n universumi ja salaisuudet esille levitettyinä
Kirjan aloittaa osuus, jossa lukijalle avataan Final Fantasy VII:n universumia ja sen perään pelin salaisuuksia, joita kasuaalipelaaja ei välttämättä ole löytänyt. Kokeneemmalle kaikki esitellyt jutut eivät välttämättä tule yllätyksenä, ja vaikka ei olisi itse kaikkea tehnyt, netti tarjoilee nykyisin hyvin paljon tietoa aiheesta.
Vaikka samoja tietoja olisi ollut saatavilla myös muista lähteistä, nautin niiden lukemisesta juuri tässä hyvin kootussa muodossa. Oli ihanaa uppoutua tekstiin ja innostua siitä. Sisäinen fanityttöni heräsi jälleen ja inspiroituikin hitusen.
Peli tarjoilee myös liudan salaisuuksia, joista monet ovat jääneet minulta omakohtaisesti kokematta. En ole kahlannut Final Fantasy VII:ää niin perusteellisesti läpi, että kaikki mahdollinen olisi tehtynä ja selvitettynä. Pidin siis myös salaisuusosuutta antoisana ja mielenkiintoisena.
Paikoin kirjan alku tuntui jotenkin hankalalta englannilta. Käsittääkseni alkuperäisteksti on ranskaksi ja se on myöhemmin käännetty, mutta en tiedä, onko tällä ollut vaikutusta asiaan. Hämmästyin kuitenkin lukemisen takkuisuutta, koska yleisesti ottaen saan kyllä luettua englanniksi ihan hyvin. Ehkä vain aivoni olivat väsyneet, sillä kirjan loppuosuuden sain luettua jouhevammin. Alku oli mielenkiintoisuudestaan huolimatta pakko annostella pieniksi paloiksi, koska teksti tosiaan tuntui raskaalta.
Luihin asti kaluttu tarinaosuus
Kirjassa käydään läpi Final Fantasy VII -kokonaisuuden tarina, mikä ei olekaan ihan pikkujuttu. Elokuvasta, animesta ja useammasta pelistä koostuva paketti ei ole hetkessä kerrottu, joten tarinan läpi kahlaava osuus on varsin pitkä.
Jos peli(kokonaisuus) on läpikotaisin tuttu, kirjan alkupuoli ei todennäköisesti ole kovin antoisaa luettavaa. Itse koin sen kuitenkin mielenkiintoiseksi, koska minulla on ikuisuus siitä, kun olen pelannut Final Fantasy VII:n viimeksi loppuun asti, enkä ole tutustunut kaikkiin muihin kokonaisuudessa ilmestyneisiin peleihin. Spoilaannuin nyt sitten lopullisesti muun muassa Before Crisis -mobiilipelistä, mutten todennäköisesti tule koskaan sitä pelaamaan, joten ei minua varsinaisesti haittaa.
Vanha fanifikkaaja nosti minussa välittömästi päätään, kun ahmin tarinaa käsittelevää osuutta. Niin paljon yksityiskohtia, joihin voisi tarttua ja ryhtyä kirjoittamaan uusia fanitarinoita. Tosin minulla ei juuri nyt ole aikaa moiseen, mutta ajatuksella oli mukava leikitellä. Kovimpina fikkausvuosinani olisin varmasti kiipeillyt seinille tällaisesta kirjasta siitä huolimatta, että samaa tietoa löytyy kyllä myös netin syövereistä.
Kirjailijat olivat nostaneet esille seikkoja, jotka olivat menneet minulta ohitse pelaamisesta ja ahkerasta Final Fantasy Wikin lukemisesta huolimatta. Pari kertaa räpyttelin silmiäni ja mietin, miten en ollut tajunnut jotain asiaa lainkaan vuosia sitten. Tällaiset hetket saivat miettimään, että ihan oikeasti pitäisi nyt vähintään se Final Fantasy VII pelata uusiksi läpi, ennen kuin remake-versio jonain päivänä ilmestyy. Saa vain nähdä, löydänkö siihen urakkaan sopivan hetken.
Tarinaosuudessa minua harmitti se, miten Dirge of Cerberus oli käsitelty. Kumpi kirjailijoista olikaan sen osuuden kirjoittanut, hän antoi negatiivisen näkemyksen pelistä värittää tekstiä hyvin voimakkaasti. En sano, etteikö tällainen ole sallittua ja etteikö kyseinen peli olisi monen mielestä karsea kokemus, mutta silti... ehkä vähän pahastuin. Itse tykkäsin pelistä kovasti, vaikka voi toki olla, että 60 % tykkäämisestä johtui Vincentistä, 30 % Yuffiesta ja loput 10 % sitten itse pelistä.
Pääasiassa koin kuitenkin tarinaosuuden käsittelyn innostavaksi ja inspiroivaksi. Ehkä vähän liikaakin, koska minussa tosiaan heräsi halu raapustaa fikki tai pari, vaikkei siihen ole nyt aikaa. Veikkaan silti, että aivan kaikki eivät innostu näin perusteellisesta tarinan läpikäymisestä, joten pelikokonaisuudelle omistautuneimmat saattavat haluta skipata kirjasta tämän osuuden. Valitettavasti se tosin kahmaisee ison siivun koko kirjasta.
Esittelyssä Tetsuya Nomura ja pelikokonaisuuden teemat
Kirjan loppupuolella oli kokonaan hahmosuunnittelija Tetsuya Nomuralle omistettu luku. Nomurahan on nykyisin siirtynyt myös ohjaamaan pelejä, mutta Final Fantasy VII:n aikaan hän työskenteli nimenomaan hahmosuunnittelun parissa.
Sephiroth on epäilemättä japanilaisten roolipelien tunnetuin antagonisti (ja ihan törkeän kuumis!), joten voisi sanoa, että Nomura on hommansa osannut ja siinä mielessä oman lukunsa kirjassa ansainnut. Oli mielenkiintoista lukea Nomuran työskentelystä Final Fantasy VII:n parissa, eikä minua olisi haitannut, vaikka hänestä olisi kerrottu enemmänkin.
Koska olin lukenut aiemmin Chris Kohlerin Final Fantasy V:n, oli myös hauska huomata, miten siinä Nomurasta kerrotut asiat yhdistyivät nyt kivasti tämän kirjan tarjoamiin tietoihin. En ole itse aktiivisesti koskaan etsinyt Nomurasta ja hänen työurastaan tietoa vaan kaikki lukemani on ollut sattumalta silmiin osunutta, joten kirja tarjoili minulle myös uusia tiedonmurusia.
Pelin teemoja käsiteltiin kirjan lopussa ja osuus jäi mielestäni vähän turhan lyhyeksi. Olisin kaivannut tällaista syvälle kaivautuvaa analyysiä paljon enemmän, sillä se oli varsin kiehtovaa luettavaa. En ehkä ollut kaikista tulkinnoista täysin samaa mieltä tai ainakin olisin halunnut lukea vankempia perusteluja, joten siinäkin mielessä osuus kaipasi lihottamista. Kunnolliset lähdeviitteet olisivat mielestäni olleet myös paikallaan (oikeastaan läpi koko kirjan). Lopusta löytyy kyllä lähdeluettelo, mutta itse kirja ei sisällä minkäänlaisia lähdeviitteitä, joten on mahdotonta sanoa, mitä kirjaa tms. on käytetty missäkin kohtaa lähteenä. Teemoja käsittelevä osuus olisi mielestäni vaatinut lisäksi lähteitä, jotka eivät käsittele vain Final Fantasy VII:ää itseään vaan muita asioita, joihin tekstissä viitattiin, kuten Gaia-teoriaa.
Puuttuvista viitteistä ja lähteistä huolimatta nautin kirjan viimeisistä luvuista hyvin paljon. Olisi hauskaa, jos joku paneutuisi näihin aiheisiin vielä syvemmin jossain toisessa teoksessa. Itse en ole niin syvällä Final Fantasy VII:n maailmassa, että pystyisin sen tekemään, mutta fanikunnasta löytyy varmasti todellisia tietäjiä, joilla osaamista olisi. Seuraavaa kirjaa odotellessa siis.
Viimeinen kysymys: kenelle tämä on?
Läpi kirjan mietin, kenelle se lopulta on suunnattu. Pelikokonaisuuden etu- ja takaperin osaavat fanit tuskin saavat siitä uutta tietoa irti ja peliä tuntematon ei ehkä ole tarpeeksi utelias tarttuakseen teokseen. Nämä ääripäät eivät siis ole välttämättä potentiaalisia kohderyhmiä.
Itse kuitenkin viihdyin kirjan parissa ja löysin kansien välistä myös uusia, yllättäviä paljastuksia. Ehkä sopiva lukija onkin kaltaiseni kasuaali FFVII-fani, joka on pelin joskus pelannut ja siitä kovasti tykännyt, mutta joka ei muista eikä tiedä kaikkia yksityiskohtia. Kirja on omiaan herättämään vanhan fanituksen ja innostuksen pelin maailmaa kohtaan.
Suosittelen teosta siis luettavaksi, jos Final Fantasy VII kiinnostaa, muttet tunne sitä täydellisesti. Toisaalta jos asioiden kertaaminen ei haittaa, voi aiheeseen perehtynytkin fani kirjan lukemisesta nauttia.
Seuraa myös somessa!
Mielenkiintoista! Olisipa joka Final Fantasysta samanlainen opus! Toki FFVII varmaan kaikkein suosituimpana Finalina on itseoikeutetusti saanut tällaisen kunnian :P Voi kunpa FFVIII saisi saman kohtelun!
VastaaPoistaKirjasta tulee mieleen sattumus, kun olin hommannut joskus 2009 FFXIV 1.0 version ja olin Eorzeassa pihalla kuin lumiukko (kuten kaikki muutkin tietysti pelin ollessa uusi) ja etsin kiihkeästi tietoa netistä, miten peliin pääsisi sisälle. Mitään strategiaopasta ei löytynyt, mutta kuitenkin jokin kirja nimeltä Final Fantasy XIV. No tilaukseenhan se meni. Lopulta potilaatikossa komeili paperback pokkari, joka oli ilmeisesti kokoelma Wikipedia-artikkelejä yms. vain painettuna muotona. Kirja lensi roskiin paluumatkalla postilaatikolta kämpille. Myöhemmin on kaduttanut, koska FFXIV 1.0 katosi Realm Rebornin jälkeen kokonaan ja tuo opus olisi ollut varmaan jonkinlainen aikakapseli, ettei totuus unohtuisi kuinka täysin raakile neljästoista Finali oli ilmestyessään.
Mutta juu, melkein Before Crisiksen koosteen vuoksi voisi tuon kirjan hommata, joten ei muuta kuin korvan taakse :D
Itse asiassa FFVI ja FFVIII ovat saaneet samanlaiset kirjat (ysistäkin saattoi olla tulossa). Löytyvät minulta jo molemmat hyllystä, mutten ole ehtinyt lukemaan.
PoistaTuollainen FFXIV-kirja olisi kyllä varmaan nykypäivänä ihan mielenkiintoinen luomus, vaikka silloin ei ihan ehkä asiaansa ajanut. Harmi, että menit heittämään sen pois, mutta ymmärrän toisaalta hyvin silloisen ärtymyksen. :D