Final Fantasy IV on hyvin suosittu peli ja Nobue Uematsun siihen säveltämät musiikit ovat kaunista kuultavaa. Tässä blogiartikkelissa haluan nostaa esille pelin Nintendo DS -versioon tehdyn Tsuki no Akari -kappaleen, joka pohjautuu alkuperäisen pelin Ai no Tema -kappaleeseen.
Teksti sisältää juonipaljastuksia Final Fantasy IV:stä ja sen jatko-osasta After Yearsista.
Final Fantasy IV on erittäin suosittu kotimaassaan Japanissa, mutta sillä riittää myös länsimaalaisia faneja. Peli esiteltiin Yhdysvalloissa alun perin Final Fantasy II:na, koska pelisarjan toista ja kolmatta osaa ei ollut julkaistu lännessä ensimmäisen jälkeen. Sittemmin Final Fantasy VI on saanut uusia julkaisuja myös länsimaissa eri alustoille.
Myös pelin musiikki on saanut kiitosta, ja erityisen suosittu kappale on pelin tärkein teema Ai no Tema (suom. Rakkauden teema), joka oli mukana jo pelin ensimmäisessä, Super Famicomille eli länsimaalaisittain Super Nintendolle, julkaistussa versiossa. Sen on säveltänyt Square Enixin silloinen hovisäveltäjä Nobuo Uematsu. Kappale on kaunista kuunneltavaa ja jokainen sävel hivelee korvia. Se on nykyisin myös mukana Japanin koulujen musiikin opetuksessa, joten voidaan puhua merkittävästä pelimusiikillisesta teoksesta.
Kun Final Fantasy IV:stä tehtiin uusioversio Nintendo DS:lle, peli sai ääninäyttelyn ja kokonaan uuden visuaalisen ulkoasun. Uematsun musiikit tähän versioon sovittivat Kenichiro Fukui ja Junya Nakano. Pelin loppuun lisättiin myös laulettu kappale, jollaista ei Super Nintendon aikaan ollut vielä mahdollista toteuttaa. Megumi Idan laulama Tsuki no Akari (suom. Kuunvalo) on laulettu versio alkuperäisestä Ai no Temasta. Lyriikat tuovat jo ennestään hienoon musiikilliseen teokseen lisää syvyyttä ja sanomaa. Pelin tapahtumat huomioon ottaen sanoitus on myös varsin koskettava. Tosin Uematsu on luonut jo Ai no Teman säveliin saman koskettavuuden, joka vain sanoituksen myötä muuttuu entistä konkreettisemmaksi.
Ai no Tema ja pelin päähahmot
Ai no Tema kuvastaa pelin päähenkilön Cecil Harveyn ja hänen lapsuudenystävänsä Rosa Farrellin suhdetta. Rosalla on romanttisia tunteita Ceciliä kohtaan, minkä vuoksi hän päättää pysytellä Cecilin rinnalla tilanteessa kuin tilanteessa. Cecil ei haluaisi saattaa Rosaa vaaraan, muttei pysty estämään naista seuraamasta hänen mukanaan. Pelin lopussa Cecil nai Rosan ja jatko-osassa, Final Fantasy IV: After Yearsissa, he ovat saaneet myös lapsen.
Omiin korviini Ai no Tema on aina kuulostanut hieman surumieliseltä, mikä voi olla kappaleen tarkoituskin. Cecil kipuilee läpi pelin oman identiteettinsä kanssa. Final Fantasy IV:n hahmokehityksen keskiössä on ammattijärjestelmä, jossa jokaisella pelattavalla hahmolla on oma ammattinsa. Pelin alussa Cecil on dark knight mutta myöhemmin hän muuttuu paladiniksi, joka on ritarityyppinen ammatti siinä missä edellinenkin. Dark knightin ja paladinin ero on kuitenkin siinä, että edellinen on voimaltaan synkkää ja tuhoavaa, jälkimmäinen valoisaa ja suojelevaa.
Cecil on Final Fantasy IV:n ainoa pelattava hahmo, joka pelin aikana vaihtaa ammattiaan. Hänen identiteetin muutoksellaan on siis myös muuta kuin peliteknistä merkitystä. Olen toisinaan miettinyt, olisiko Cecilin ja Rosan suhde päätynyt samaan lopputulokseen, jos Cecil ei olisi pelin aikana käynyt läpi raskasta muutostaan.
Tsuki no Akarin tuoma lisä
Ai no Teman surumielisyys kantautuu vahvasti myös Tsuki no Akariin. Kappale on laulettu japaniksi, mutta siitä löytyy englanninkielinen käännös esimerkiksi Final Fantasy Wikistä, joten käytän tässä blogiartikkelissa sekä alkuperäisiä japaninkielisiä lyriikoita että englanniksi käännettyä versiota.
Englanninkielisestä tosin korjasin aivan kappaleen lopussa tapahtuneen, Final Fantasy Wikin artikkelissa esiintyneen, käännösvirheen. Halusin tuoda käännöksen mukaan, koska suurin osa lukijoista ei saa kiinni japaninkielisestä versiosta.
Ensimmäinen säkeistö
Oma tulkintani on, että Tsuki no Akarin ensimmäinen säkeistö kertoo pelin lähtötilanteesta Rosan näkökulmasta. Cecil on ollut jo kauan hänen tunteidensa kohde, mutta tuntuu etäiseltä, ehkä jopa saavuttamattomalta. Rosa muistaa yhä heidän lapsuutensa, ja muistot lämmittävät hänen sydäntään nyt, kun aikuisuuden myötä suhde Ceciliin on muuttunut.
Mielestäni ensimmäinen säkeistö kuvastaa Rosan mielialaa, jossa on lievää surumielisyyttä ja kaipausta lapsuuden kirkkaampiin päiviin. Samalla siinä kuvastuu hänelle ominainen lempeys ja positiivisuus. Rosa asettaa muut itsensä edelle ja huolehtii läpi pelin muista lukuun ottamatta hetkeä, jolloin hän itse sairastuu ja tarvitsee toisten apua. Rosan käytöksestä kuvastuu hänen uskonsa siihen, että parempia aikoja on edessä. Hän uskoo menneisyyden valon kantavan tähän päivään.
Toinen säkeistö
Kappaleen toinen säkeistö kuuluu mielestäni Cecilille, joka käy sisäistä kamppailuaan. Hän ei osaa puhua tunteistaan Rosalle eikä ehkä edes halua. Koska hän on hukassa oman itsensä kanssa, voi jopa olla, ettei hän tunnista Rosaa kohtaan tuntemaansa rakkautta. Hänen on pakko kulkea pitkä matka yksin, jotta hän voi löytää itsensä ja saada sisimpänsä ehjäksi. Vaikka pelin aikana Cecilin rinnalla on Rosan lisäksi monta muuta kulkijaa, joista jokainen varmasti koskettaa hänen sisimpäänsä, on hänen matkansa silti yksinäinen.
Cecilin kohdalla ei voi puhua pelkästään pelin aikana tehdystä fyysisestä matkasta, vaikka myös se on merkittävä juonenkuljetuksen kannalta. Synkän ritarin näkökulmasta katsottua tärkeämmäksi nousee kuitenkin hänen oma sisäinen matkansa. Rosan tavoin Cecil muistele lämmöllä yhteistä lapsuutta ja saa voimaa paremmista ajoista, mutta hän ei ole heti valmis ojentamaan kättään kohti yhteistä tulevaisuutta.
Rosalle kuunvalo merkitsee lapsuudenpäivistä kumpuavaa valoa, mutta Cecilin kohdalla se loistaa hiljaisena kuin myllertäen hänen ruostunutta sydäntään. Kappaleen lopussa kuitenkin toistuvat samat sanat kuin Rosan säkeistössä.
Cecil siis antaa lapsuuden valon päästä myös osaksi hänen nykyisyyttään, kenties samalla hetkellä, kun hän menee naimisiin Rosan kanssa. Vaikka sekä Tsuki no Akari että Ai no Tema ovat sävyltään kauniin surumielisiä, lopun käänne tuo lämmön myös kuulijan sydämeen. Cecil on löytänyt valon ja antaa sen lämmittää mieltään. Hän ei ole enää menneisyytensä vanki vaan on vapaa rakastamaan ja aloittamaan uuden elämän yhdessä Rosan kanssa.
Kaksinainen kuu
Final Fantasy IV:n tarinassa kuu on merkittävässä roolissa. Maailmassa on kaksi kuuta: tavallinen ja toiselta planeetalta peräisin olevan kansan rakentama keinotekoinen. Suurin osa tuosta salaperäisestä kansasta uinuu jälkimmäisellä odottamassa, että voivat ottaa kontaktin ihmiskuntaan, kun ihmiset ovat kehittyneet riittävästi. Kaikki kuulaiset eivät kuitenkaan ole samaa mieltä vaan on henkilöitä, jotka haluavat mieluummin tuhota ihmiset kuin odottaa heidän kehittymistään.
Toisaalta erään kuulaisen tiedetään asuneen ihmisten luona. Hän meni myös ihmisen kanssa naimisiin ja sai kaksi lasta, joista toinen on Cecil. Valitettavasti ihmiskunta ei ollut valmis elämään yhdessä kuulaisten kanssa, ja Cecilin isä surmattiin. Cecilin veli hylkäsi hänet puun alle, mistä hänet löysi Baronin kuningas, joka myös kasvatti hänet. Veljekset eivät koskaan oppineet tuntemaan toisiaan.
Kuussa uinuva ihmisiä kohtaan vihamielinen Zemus onnistuu unenkin läpi manipuloimaan Cecilin veljeä, Golbezia, ja lähtee sitä kautta toteuttamaan omia tavoitteitaan. Kuu on siis Final Fantasy IV:n maailmassa paikka, jossa koko ihmiskuntaa väijyvä vaara kytee hiljaisella liekillä. Se on uhka, vaikka ihmiset eivät sitä tiedäkään.
Cecil ei tunne omia sukujuuriaan, mutta kuu näyttelee hänen perinnössään merkittävää osaa. Hänen isänsä halusi hyvää ihmiskunnalle, ja Cecil jakaa isänsä tahdon. Samaan aikaan kuitenkin kuusta kumpuava uhka on osa hänen perimäänsä ja kuvastaa samaa identiteettiristiriitaa, jonka kanssa Cecil painii läpi pelin.
Kuunvalo, joka loistaa sinisessä yössä, on kaiku menneisyydestä. Se kertoo Cecilin juurista, joiden kanssa hänen on opittava elämään.
Yhteenveto
Tsuki no Akari on kaunis kappale. Se ei ole välttämätön lisä Final Fantasy IV:n tarinaan, mutta täydentää sitä erinomaisesti. Pelin tarina ja musiikit onnistuivat koskettamaan jo alkuperäisessä versiossa lukuisia pelaajia, eikä Nintendo DS:lle ilmestynyt uusioversio ole ollut kaikkien mieleen. Esimerkiksi pelin visuaalisesta annista ja ääninäyttelystä voi olla montaa mieltä, enkä itsekään ole varma, pidänkö niistä mitenkään erityisesti. Tsuki no Akaria kuitenkin rakastan, ja mielestäni kappale ansaitsee huomiota siinä missä muutkin erinomaiset Final Fantasy -sarjan tunnelmalliset musiikkiteokset.
Seuraa myös somessa!
Itse kuulun niihin, jotka eivät kauheasti välittäneet FFIV:n DS versiosta, mutta pääasiallinen syy oli tympeä ulkoasu ja pelimekaaniset muutokset. Ääninäyttelyn ja remasteroidun musiikin sen sijaan otin avosylin vastaan.
VastaaPoistaTsuki No Akarin avaaminen on mielenkiintoista, sillä Final Fantasyjen lauletut kappaleet ovat aika ympäripyöreitä eivätkä välttämättä avaudu kuulijalle ilman seikkaperäistä tarinaan vihkiytymistä (Yleensä lyriikat kai kuitenkin kuuluvat jotenkin tarinaan, jopa Real Emotion?). Cecilin ja Rosan suhde on FF-pariskunnista yksi mielenkiintoisimmista, sillä hehän ovat periaatteessa parisuhteessa pelin alusta loppuun, kun muilla romanttiset tunteet syntyvät tarinan mittaan. Ei kai Rosa muuten alussa Cecilin makuukammariin astelisi yhtä tottuneesti? :D Cidkin hoputtaa kaksikkoa yhdessä vaiheessa peliä jo vihdoin vaihtamaan vihkivaloja, eli seukkailua on tainnut jatkua jo hyvän aikaa. Esteenä naimakaupoille lieneekin ollut kaiken aikaa Cecilin kipuilu mustan ritarin virkaa ja muita elämänsä ristiriitaisuuksia kohtaan. Paladiniksi muuttuminen ja lopulta Rosan sieppaaminen saavat miehen kuitenkin ryhdistäytymään ja kohta rakkaudenosoituksista tulee jopa julkisia :D
Mitä itse FFIV:een tulee, pelihän on pelimekaniikaltaan suorastaan yllättävän alkeellinen (staattiset hahmoluokat, ryhmäkokoonpanot aina ennalta määrättyjä), mutta siinä on kuitenkin tiettyä sydämellisyyttä ja omaa identiteettiä jonka vuoksi se on vieläkin sarjan rakastetuimpia pelejä (tietty myös se vaikuttaa, että FFIV sai länsijulkaisun FF kakkosena). Myös soundtrack on yksi mieleenpainuvimmista.
Mielenkiintoisia nämä musiikkianalyysit, koska saamme lukea Eyes On Mesta?!
PS. Etkö enää linkitä blogeja Pelit.fiin?
Kiitos pitkästä kommentista. :)
PoistaPelin ulkoasu ei tosiaan ole se paras mahdollinen eivätkä kaikki muutkaan muutokset tosiaan olleet pelaajien mieleen.
Final Fantasyiden kappaleita ei tosiaan välttämättä ole ihan helppo tulkita, jos ei tunne peliä hyvin. Sen takia Tsuki no Akarista aloittaminen oli vähän hasardiakin, koska nelosen pelaamisesta on luvattoman kauan (ja olen edelleen kuussa jumissa, joskin lopusta silti olen spoilaantunut ajat sitten).
Ehkäpä se Eyes on Mekin tulee jossain välissä käsiteltyä. Todennäköisesti sinä osaisit kasiasiantuntijana tehdä siitä kattavamman tulkinnan, mutta luultavasti yritän aiheesta jotain räpeltää sopivassa välissä. :D
Ja vakaa tarkoitus on kyllä linkittää postaukset Pelit.fihin. Olen ollut viime aikoina luvattoman kiireinen ja siksi ajastanut postaukset tänne omaan blogiin, kun olen sopivasti ollut koneen ääressä. Tästä on valitettavasti seurannut se, etten aina muista käydä niitä julkaisun jälkeen linkittämässä Pelit.fihin. :/
Kiitos palautteesta! Pyrin parantamaan tapani tässä asiassa.