Pelaajan ähky - miten sen voisi selättää?

Pelejä siellä, pelejä täällä, pelejä joka puolella. Nykyisin pelattavaa riittää enemmän kuin aikaa pelata. Pelaajalle iskee siis helposti ähky jo pelkkää tarjontaa selatessa. Moni juttu kiinnostaisi mutta samaan aikaan velvollisuudet vaativat huomiota toisaalle. Mitä tehdä?



Kärsin toisinaan niin sanotusta pelaajan ähkystä, jolla ei ole mitään tekemistä syömisen kanssa. En osaa sanoa, kuinka yleinen ilmiö on pelaajien joukossa keskimäärin, mutta japanilaisten roolipelien kohdalla törmään siihen aina toisinaan myös kanssapelaajien puheessa. Japanilaisissa roolipeleissä on monesti valtavasti sisältöä (toki poikkeuksiakin on), joista iso osa on täysin vapaaehtoista.

Villissä nuoruudessa minulla oli tapana juosta pelin juoni läpi ja aloittaa sen jälkeen uusi pelikerta, jolloin panostin sitten enemmän sivutehtäviin ja yleiseen häröilyyn. Tuohon aikaan taisin omistaa huikeat seitsemän videopeliä (Final Fantasyt VII-IX, Tomb Raiderit I-III ja Crash Bandicoot 2:n). Tuolloin elämässä ei ollut suuria velvollisuuksiakaan, kunhan koulun hoiti kunnialla. Aikaa siis oli ja pelejä ehti hinkuttaa läpi uudestaan ja uudestaan.

Nykyisin tilanne on täysin päinvastainen ja veikkaan, ettei näin ole ainoastaan minun kohdallani. Kenties tunnistat itsekin ilmiön, jossa kiinnostavia pelejä ilmestyy jatkuvasti lisää, vaikka edellisiäkään ei ole vielä ehtinyt pelata loppuun. Totta kai edelleen voi halutessaan valita yhden tai kaksi peliä, joita pelailee yhä uudestaan, mutta kiusaus kasvaa tarjonnan lisääntyessä. Käytännössä harvalla siis jää enää aikaa keskittyä vain yhteen peliin. Ja joskus olisi kiva pelata uusiksi niitä vanhoja suosikkejakin.

Minulla on tätä kirjoittaessa pelauksessa Xenoblade Chronicles 2 ja Final Fantasy XIII (uusintakierros). Toiveissa on, että saan nämä kaksi pian läpäistyä ja siirryttyä listallani eteenpäin siitäkin huolimatta, että nautin kummastakin todella paljon. Listalla nimittäin keikkuvat sellaiset pelit kuin Star Ocean: The Last Hope (uusinta HD-versiona), Nights of Azure 2 ja Secret of Mana (yhdessä puolison kanssa, kun molemmilla on aikaa). Mitä pelejä sinun listallasi keikkuu?

Pelaajan ähky on todellinen vaiva ja sen ratkaiseminen on vaikeaa. Valitettavasti emme elä tyhjiössä, jossa voimme keskittyä ainoastaan videopelaamiseen vaan elämä tuo mukanaan kaikenlaisia muita velvotteita. Nuoremmille niitä tulee opiskelun ja harrastusten puolesta, vanhemmilla lisänä voivat olla vielä työelämän haasteet ja perhe. Nämä kaikki ovat tärkeitä asioita, jotka ansaitsevat aikaa. Kenties sopassa on vielä mukana sukulaisista huolehtimista, kavereiden tapaamista, vapaaehtoistyötä, matkustelua ja niin edelleen. Lista on loputon, eivätkä sillä olevat jutut ole edes epämiellyttäviä. Ne kuitenkin kaikki vievät aikaa pelaamiselta. Ja toisin päin, pelaamiseen käytetty aika on pois jostain muusta.

Mitä sitten on tehtävissä? Listasin muutaman keinon, joilla tilannetta voi yrittää ottaa haltuun.




1. Priorisoi


Pelejä tulvii ovista ja ikkunoista, vaikka kaikkia luukkuja yrittäisi pitää kiinni. Itse pelaan lähinnä yhtä genreä, mikä jo sinällään helpottaa tilannetta, mutta ymmärrän täysin, etteivät kaikki ole yhtä yksioikoisia kuin minä. Priorisointi kuitenkin tarkoittaa sitä, että laitat pelattavat pelit tärkeysjärjestykseen. Onko jokin genre ylitse muiden? Tai ehkäpä tietty pelisarja on parasta ikinä?

Omalla kohdallani olen suosiolla poistanut pelattavien listalta sellaiset pelit, jotka koen tarinallisesti kiinnostavina mutta pelattavuudeltaan tavalla tai toisella minulle liian hankalina. Tällaisia ovat esimerkiksi kauhupelit tai vahvasti toimintapainotteiset pelit. Eteneminen on minulle liian stressaavaa (kauhu) tai liian työlästä (toiminta), joten aikaa ja hermoja kuluu liikaa. Seuraan näitä mieluummin muiden pelaamina.

Kuten jo alussa sanoin, keskityn lähinnä yhteen genreen. Vaikka tämä rajaus jo sinällään helpottaa tilannetta, genren sisälläkin pelejä voi tulvia syliin. Tästä syystä minulla on vielä erillinen rajaus: uudet Final Fantasy- ja Star Ocean -sarjojen pelit menevät aina muiden ohi, koska niihin olen tykästynyt erityisesti. Tales of -sarja saattaa olla kipuamassa tähän samaan kategoriaan. Muita japanilaisia roolipelejä pelaan silloin, kun näiltä jää aikaa. Onneksi kyseisiä pelejä ei ilmesty ihan jatkuvalla syötöllä.

Voit myös priorisoida sen, miten tarkasti pelaat pelisi. Jos haluat tehdä pelissä kaiken mahdollisen, sen parissa kuluu enemmän aikaa kuin jos valitset pelata läpi vain päätarinan. Entinen tapani juosta tarina kerran läpi ja tehdä toisella kerralla sivujutut, ei enää toimi minulle, koska en ehdi aloittaa toista pelikertaa yleensä kuin vasta useamman vuoden päästä. Niinpä olen hyväksynyt tosiasian, että ehdin pelata vuodessa vähemmän pelejä, mutta voin keskittyä yksittäisiin perusteellisesti silloin, kun ne aloitan. Toisaalta saatan myös pelata vanhoja pelejä nykyisin uusiksi periaatteella, että kuljen läpi vain päätarinan, jolloin aikaa kuluu vähemmän. Mieti siis, mikä on sinulle tärkeintä: laaja kokemus yhdestä pelistä vai pintapuolisempi kokemus ja mahdollisuus pelata useampi peli vuodessa.

Priorisointi voi tarkoittaa myös elämän eri alueiden laittamista tärkeysjärjestykseen. On olemassa tiettyjä velvollisuuksia, jotka on vain pakko hoitaa. Kysymys kuuluu, mille sijalle pelaaminen listallasi asettuu. Mitä korkeammalla asia on listallasi, sitä tärkeämpänä pidät ajan antamista sille. Myös harrastukset voivat asettua tärkeysjärjestyksessä korkealle, vaikka töistä tuskin kannattaa irtisanoutua tai perheestä huolehtimista sivuuttaa niiden takia.

2. Aikatauluta


Elämän aikatauluttaminen voi kuulostaa tosi tylsältä mutta se helpottaa arkea. Kalenteriin kannattaa alkuun merkitä ne asiat, jotka on vain pakko hoitaa ja sen jälkeen tarkastella, mitä jää jäljelle. Toisinaan elämä on hyvin kiireistä ja niin sanottua tyhjää aikaa voi jäädä todella vähän. Silloin ehkä kannattaa priorisoida lepo korkealle ja antaa harrastusten odottaa. On kuitenkin myös aikakausia, jolloin on väljempää.

Kun kalenterissa on tilaa, voi vilkaista sitä omaa prioriteettilistaansa ja lisätä tyhjiin kohtiin asioita siltä. Jouduin itse pitämään pelaamisessa taukoa suurimman osan maaliskuuta, koska minulla oli liikaa muita juttuja menossa ja tarvitsin myös aikaa, jolloin ei ollut mitään aktiviteetteja. Tilanne toki ärsytti, mutta palasin pelaamisen pariin taas huhtikuussa ja kylläpä olikin ihanaa päästä tarttumaan ohjaimeen niin sanotusti luvan kanssa. Se oli myös palkinto ahkeroinnista.

Aikataulutusta voi tehdä päivä-, viikko-, kuukausi- ja vuositasolla oman tilanteen ja tarpeen mukaan. Varsinaisia pelejä en itse viitsi aikatauluttaa, koska japanilaiset roolipelit nyt vain ovat aikasyöppöjä, jotka voivat viedä mitä tahansa 30-200 tunnin väliltä riippuen siitä, miten tarkasti ne kampaa läpi. Lyhyempien pelien kohdalla lienee helpompi tehdä vähintäänkin summittainen aikataulu, esim. tammikuussa pelaan pelin X, helmikuussa pelit Y ja Z.

3. Pidä kiinni aikataulustasi


Elämää ei toki aina voi ennakoida ja yllättäviä tilanteita tulee, jolloin on tärkeää, että aikataulussa on edes pientä jouston varaa. Silloin kun on mahdollista, aikataulusta kannattaa huolehtia, koska siten aikaa jää myös mukaville asioille.

Omalla kohdallani tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että olen merkinnyt kalenteriin, milloin kirjoitan minkäkin blogipostauksen ja pyrin pysymään 2-4 viikkoa julkaisuaikataulua edellä lukuun ottamatta joitain ajankohtaispostauksia (mutta nekin pyrin ennakoimaan ja varaamaan kalenterista kirjoitusajan esim. jokin tapahtuman jälkeen). Merkitsen kalenteriin myös sukulaisvierailut ja vastaavat silloin, kun ne on mahdollista tietää ennakkoon. Olen se ärsyttävä tyyppi, joka haluaa sopia asiat kunnolla eikä mennä tunteella. Olen sellainen siksi, että siten pystyn varaamaan aikaa omiin juttuihini.

Eli huolehtimalla, että muu aikataulusi pitää, ehdit myös pitää kalenteriin merkityt pelaustuokiosi.

4. Huolehdi itsestäsi


Monet harrastukset ovat siinä mielessä kivoja, että ne pitävät kuntoa yllä. Pelaaminen ei ole sellainen harrastus. Pelaamisessa on paljon hyviä puolia, jotka liittyvät esimerkiksi reagointikykyyn ja -nopeuteen tai ongelmanratkaisutaitoihin. Sen sijaan fyysisen kunnon puolesta pelaaminen ei ole yhtä hyvä juttu ainakaan vielä. Katsotaan, tuoko VR-pelaaminen tähän vielä joskus muutosta.

Suurta VR-mullistusta odotellessa kannattaa muistaa, että välillä on hyvä irrottautua pelikoneesta ja lähteä lenkille, salille, joogaan tai mikä ikinä on se juttu, joka sinua sattuu miellyttämään. Venyttelytaukokin jo tekee hyvää kropalle mutta ehkä sieltä kalenterista on silti syytä varata pieni siivu fyysisestä kunnosta huolehtimiselle.

Tärkeää on tietysti huolehtia myös ravinnosta ja riittävästä levosta. Tämä ei ole ruoka- tai terveysblogi, joten en ala antaa ohjeita pelaajan ruokavaliota varten. Ruoan ja unen kohdalla kannattaa noudattaa maalaisjärkeä. Kun on syönyt terveellisesti ja nukkunut hyvät yöunet, jaksaa paremmin kaikkea, myös pelaamista. Silti on ihan okei pitää joskus se läpi yön jatkuva pelimaraton, jos siltä tuntuu. Jokapäiväiseksi tavaksi sitä ei ehkä kannata ottaa.

Olen näissä jutuissa tosi huono, joten tämä neloskohta on myös muistutus itselleni. Voisin olla paljon tarkempi ruoan ja liikunnan suhteen ja ehdottomasti nukkua enemmän. Miten nämä perusjutut voivat ollakin näin hankalia vielä kolmekymppisenäkin?

5. Ole terveesti itsekäs


Muista, että myös sinä olet arvokas. Sinun ei tarvitse suunnitella koko elämääsi muiden ihmisten tarpeiden mukaan eikä sinun tarvitse miellyttää kaikkia. Pelaaminen on harrastus siinä missä urheilukin. Sinulla on oikeus ottaa sille aikaa. Kun elämäsi on järjestyksessä ja velvollisuudet tulevat hoidetuksi, on ok ottaa itselle aikaa ja tehdä jotain kivaa. On myös ok sanoa tästä puolisolle ja vaikka lapsillekin. Pieni vauva ei ymmärrä, että vanhempi haluaa nyt hetken pelailla rauhassa, mutta lapset eivät ole vauvoja ikuisesti ja isompi tajuaa jo. Lisäksi isomman muksun ja puolison voi joskus ottaa myös mukaan pelailuun. Harrastus voi siis olla koko perheen yhteinenkin.

Joka tapauksessa olet parempi työntekijä, opiskelija, puoliso ja vanhempi, kun toisinaan saat ladata akkuja oman rakkaan harrastuksesi parissa. Kannattaa siis olla terveesti itsekäs. Siitä hyötyvät kaikki.


Seuraa myös somessa!

https://www.instagram.com/levelupblogi/ https://twitter.com/Afeni84


https://www.pelit.fi/



PS. Muistathan käydä vastaamassa pelilaitekyselyyn!

4 kommenttia

  1. Kun on työkseen peliarvostelija, tämä kaikki on enemmän kuin lähellä omaa arkea. Ostettuja pelejä pelkästään Pleikkarille on iso kasa ja PlayStation Plussan mukana tulee usein ainakin yksi kiinnostava tekele, mutta duuni pakottaa pelaamaan jotakin aivan muuta. Välillä "joutuukin" pelaamaan jotain aivan surkeaa mikä ei kiinnostaisi tippaakaan, mutta omalta mukavuusalueelta poistuminen on usein pelkästään hyväksi.

    Koska nykyään isossa huudossa ovat avoimen maailman pelit, vievät ne helposti kahden viikon peliajan kokonaan. Tilanne itselläni onkin vähän se, etten edes osta mitään pelejä enää vaikka kuinka halvalla saisi. Niin moni jää kuitenkin pelaamatta, sillä joka viikko julkaistaan jotain mitä "pitäisi" pelata. Avoimen maailman peleissäkin pelaan yleensä pelkästään päätarinan ja muutamia sivutehtäviä, jotka ehkä helpottavat sitten vaikka hahmonkehityksessä ja tarinan läpäisyssä. Sitten on esimerkiksi Mass Effect: Andromeda, jossa en koskenut sivutehtäviin ollenkaan koska niitä on ensinnäkin aivan liikaa.

    Olen tykästynyt nyt aivan valtavasti Yakuza-pelisarjaan, joista olen läpäissyt vasta yhden. Kuusi osaa vielä edessä ja ilmeisesti näistä jokainen on jonkinlainen mestariteos omassa skenessään. Asiaa ei auta yhtään se tosiasia, että tykkään pelata ystävieni kanssa paljon moninpelejä, joten itseäni kiinnostavat pelit jäävät pakostakin unholaan ainakin toistaiseksi. Pelien ennakkotilaus tai julkaisupäivänä pelaaminen ei edes enää kiinnosta, sillä voin pelata isotkin mestariteokset vasta vuosien päästä.

    Nyt kun vielä sotkin lusikkani Final Fantasy Realm Reborniin niin voi pojat että on ähky. Siltikään päivää en vaihtaisi, pidän harrastuksistani ja työstäni ja osaan kyllä käsitellä ajankäytön etteivät sosiaaliset suhteeni, parisuhdeasiat tai terveyteni kärsi. Moni ei välttämättä osaa ja se sitten näkyy ensimmäisenä vaikka ruokavaliossa tai naamassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, Markus. :)

      Toisinaan kutkuttelee ajatus peliarvostelijan työhön pyrkimisestä, mutta siinäkin on epäilemättä juuri tuo varjopuoli, että välillä on pelattava sitä, mitä työn puolesta vaaditaan eikä sitä, mitä oikeasti haluaisi. Se on myös varmasti työ, jossa työn ja vapaa-ajan ero on jossain määrin häilyvä. Joka tapauksessa kiehtova ammatti. Ehkä olen vähän kateellinenkin kaikille, jotka sillä leipänsä tienaavat. ^^;;

      Avoimen maailman pelit taitavat tosiaan olla melkoisia aikasyöppöjä. Saa nähdä, uskallanko koskaan sellaiseen todella paneutua. Final Fantasy XIV on ollut myös minulle melkoinen ähkyn aiheuttaja ja nyt olenkin siitä pitänyt suosiolla taukoa. Se on hieno peli mutta nielee kaiken ajan, jos sitä lähtee tosissaan pelaamaan, joten annan nyt aikaa muille hienoille teoksille.

      Hieno homma, että saat pidettyä harrastuksen, työn ja muun ajankäytön tasapainossa. :)

      Poista
  2. "Ehkä olen vähän kateellinenkin kaikille, jotka sillä leipänsä tienaavat"

    Niin minäkin, sillä itse en tienaa :D Teen sitä päivätyön ohella pieniä bonuksia vastaan, mutta on coolimpaa sanoa olevansa peliarvostelija/videopelijournalisti kuin mitä teen päivätyönäni.

    FF XIV on todellakin iso aikasyöppö, kuten sarjan moni muukin peli. FF XII: Zodiac Age on yksi peli jonka haluaisin myös pelata, mutta sekin on nyt toistaiseksi jäissä kaikkien muiden touhujen takia. Eikä siinä, kaikkea ei tarvitsekaan eikä pystykään tekemään, täytyy vaan osata valita ne oikeat ja viihdyttävimmät. Ei jokaista menestyksekästä elokuvaakaan tarvitse nähdä vain yleissivistyksen vuoksi tai vierailla jokaisessa maailman valtiossakaan, pääasia että tekee mistä itse pitää eikä ota liikaa paineita vaikkei kävisikään ulkomailla jokaisena kesälomana kuten muut. Monelle videopelit kuitenkin tarjoavat sitä tietynlaista lomailua, millaista ei ehkä muuten kokisi. Pääsee näkemään maailmoja, mihin ei muuten ole asiaa tai varaa.

    FF XIV on vielä siitä meikäläiselle vähän puolivillainen kokemus kun pelaan sitä yksinäni, joten raideihin ei ole mitään asiaa. Ja mitä olen sinun aiempia kirjoituksiasi ja Raid/Dungeon-kokemuksiasi lukenut niin parempi olla mieluummin pelaamatta kuin mennä yrittämään satunnaispelaajien kanssa.

    Seuraavaa blogipostausta odotellessa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, varmasti ne pienet bonuksetkin ovat ihan kivoja ja tosiaan kuulostaa coolilta. ;D

      FFXII: The Zodiac Age syö sekin aikaa, jos kaiken mahdollisen haluaa tehdä. Pelkän pääjuonen pelaa alle 50 tunnissa, mutta tietysti pelissä on paljon kaikkea kivaa touhuttavaa, mitä ei välttämättä vain halua jättää välistä.

      Mörpit yksin pelattuina taitavat vähän kaikki olla sellainen juurikin puolivillainen kokemus. FFXIV on parhaimmillaan hyvässä porukassa ja varmaan huonoimmillaan niin random-tyyppien kanssa, vaikka on sitä kivojakin tuntemattomia kohdalle osunut. :)

      Poista