Parhaat ekat lanini ikinä!

Osallistuin elämäni ensimmäisiin laneihin tammikuussa. Aiemmat kokemukset ovat jääneet välistä, koska sosiaalinen pelaaminen ei ole minun juttuni. Sooloilu on yksi pelaamisen riemuja. Olen kuitenkin pikku hiljaa alkanut avautua myös kimppapelaamiselle ja olin itse asiassa aika innoissani, kun ajatus laneista heitettiin ilmoille. Se saattoi tapahtua pikkujouluiltana parin lasillisen jälkeen, mutta aamullakin idea kutkutteli yhtä lailla. Siispä tuumasta toimeen.


Alkuvalmistelut

Lanit järjestettiin meillä kotona ja meitä oli yhteensä neljä pelaamassa. Peliksi valikoitui ilman kysymyksiä Final Fantasy XIV, jota me kaikki pelaamme muutenkin.

Aivan vaivattomasti ei tietysti valmista tullut. Meillä mies pelaa kyseistä peliä PC:llä ja minä PS4:llä, ja luonnollisesti oma laitteisto oli toimintavalmiudessa. Toinen kavereista on niin ikään PC-pelaaja, mutta toinen taas tahkoaa peliä PS3:lla. Isoin haaste oli ylimääräisen tv:n puute. Meillä on vain yksi eikä yhden viikonlopun takia viitsi ostaa toista (tai edes muutaman, kun normaalisti sellaiselle ei vain ole tarvetta). Onneksi ihanat appivanhemmat tulivat apuun ja lainasivat meille yhden ylimääräisistään.

Koska olen organisoija rasittavuuteen saakka, piti viikonlopun ruokalistakin tietysti suunnitella etukäteen. Ideana oli saada jotain täyttävää, mutta helppoa ja nopeaa valmistaa ja luonnollisesti kaikkien suunmukaista. Perjantaina oli siis tarjolla kotitekoista pitsaa kunkin itse valitsemilla täytteillä, lauantaina tacoja ja sunnuntaina spagettia bolognesekastikkeella. Valituksia ei ainakaan kuulunut.

Muuten eväslistalla oli mm. suklaata ja sipsejä, mutta alkoholia, limua tai energiajuomia ei sen sijaan juurikaan nautittu... olisivat vain häirinneet pelaamista semmoiset.

Viimeisenä esivalmisteluna oli tietenkin lanien oman hashtagin luominen Twitteriin. Ei sitä tosin kukaan muu kuin minä käyttänyt, mutta #FFXIVlanit takaa löytyvät tuon viikonlopun Twitter-huuteluni ja mahdollisesti myös tulevien lanien jutut. 

Partyn esittely

Pelaamme pääsääntöisesti muutenkin saman kaveriporukan kesken kuin laneissa. Tässä lyhyt esittely partymme kokoonpanosta. Hahmojen kuvat ovat kuvakaappauksia Lodestone-sivustolta. 

Nabia Leonclaw eli allekirjoittanut

Päähahmoluokkani on tällä hetkellä Monk ja sillä pelasin lähes koko viikonlopun. Kakkosena minulla on Rogue, jota pääsin myös hieman viikonlopun aikana käyttämään. Olen kehittänyt myös Lanceria ja Conjureria, mutta en suoranaisesti koe kumpaakaan omakseni. Haaveilen siitä, että saan Roguen nostettua Ninjaksi ja että myöhemmin pääsen kokeilemaan Machinistia.

Gareth Leonclaw


Garethin päähahmoluokka on Paladin ja hän onkin siis usein meillä tankkina dungeoneissa, monesti myös party leaderin rooli jostain syystä napsahtaa hänelle. Toisinaan Gareth on matkassa mukana myös Conjurerina tai Lancerina, mutta hän on kehittänyt myös Pugilistia ja Bardia. Käsittääkseni Garethilla ei kuitenkaan ole erityisempiä ammatinvaihtohaaveita, mutta onhan noissakin hahmoluokissa jo ihan kivasti tekemistä.

Koska Gareth on usein tankki ja minä lähes aina melee damage dealer, olemme jo tottuneet taistelemaan rinta rinnan. Yhteistyö sujuu melkoisen hyvin.

Aureolus Ingenvinus


Aureolus on joukkomme pääasiallinen parantaja White Mage -hahmoluokallaan. Hän on kehittänyt itselleen useita muitakin ammatteja siinä sivussa, mutta tuntuu White Magen lisäksi suosivat Scholaria ja Astrologiania. Parannuspuuhissa hän on erinomainen ja dungeoneissa onkin sellainen olo, että voin luottaa hänen taikataitoihinsa.

Shaya Tal


Shaya on partymme toinen damage dealer ja hänen päähahmoluokkansa on Bard. Hänkin on kuitenkin kehittänyt itselleen jo useampaa hahmoluokkaa ja puhetta on ollut, että hän voisi toimia meillä ajoittain myös tankkina. Senpä takia hän on nyt kehittänyt myös Marauderia.

Minusta on ollut kätevää, että toinen damage dealer käyttää pitkän matkan asetta ja toinen on lähitaistelija.

Kaiken kaikkiaan tykkään tästä meidän omasta partystamme. Se on hyvin tasapainotettu ja kaikki tulevat hyvin keskenään toimeen. Strategiasta yms. voi aina neuvotella ja kaikkien mielipiteet otetaan huomioon. Voin toki pelata muidenkin kanssa, mutta se jännittää aina enemmän. Tässä seurassa taas on turvallinen olo.

Mutta nyt kun kokoonpano on esitelty, voimmekin vihdoin siirtyä siihen asiaan eli laneihin.

Perjantai

Koska kaverit saapuivat vasta illasta ja syödäkin piti, perjantain pelailut jäivät aika vähäisiksi. Heti alkuun piti tietenkin tsekata senhetkinen peliaika, jotta sunnuntaina pääsisi vertaamaan. Omani oli tuolloin 9 päivää 20 tuntia ja 16 minuuttia eli ei nyt mikään päätä huimaava, mutta kuitenkin enemmän kuin mitä monen muun pelin parissa on tullut vietettyä.

Peliajan tarkistuksen jälkeen taisimme kahlata läpi Pharos Siriusin ja tehdä jotain pientä, mutta porukka oli työ- ja opiskeluviikon jäljiltä melkoisen väsynyttä ja kello oli paljon, joten siihen se pelailu tosiaan jäi. Perjantai oli kuitenkin sellainen mukava lämmittelykierros tulevaa varten.

Lauantai

Lanit pääsivät käynnistymään kunnolla lauantaina aamupäivällä, kun kaikki oli saatu hereille ja aamupala syötyä. Meillä oli pitkä lista Hard-tason dungeoneja, jotka halusimme päästä porukassa tutkimaan. Osa meistä oli joissain niissä vieraillutkin, mutta useimmat menimme niin sanotusti sokkona. Kokemus oli oikeastaan melkoisen hauska.

Neljä ensikertalaista uudessa dungeonissa, kenelläkään ei ole mitään haisua, mitä on edessä ja miten siitä selvitään. Se oli omalla tavallaan jännittävää, mutta myös mukavaa. Kerrankin sai ihan rauhassa ihmetellä pitkin matkaa ilman, että kukaan tuntematon dungeonissa sata kertaa käynyt pikajuoksija hermostuu hitauteen ja mokiin. Ja niitähän tuli, mokia nimittäin. Kun ei tiedä, mitä on tekemässä, joutuu turvaamaan aika paljon yritys-erehdys-menetelmään. Toisaalta neljien aivojen pohtiessa ongelmaa, ratkaisu saattaa löytyä nopeammin kuin yksin pähkäillessä.

Esimerkiksi Brayflox's Longstop (Hard) osoittautui melkoiseksi ylläriksi. Ensialkuun ihmettelimme, mistä dungeon oli edes hard-tittelinsä saanut. Se oli nimittäin vähän kuin päiväkävely puistossa. Okei, kyllä siellä taistella sai ihan riittämiin, mutta hiki ei helmeilyt otsalla tai sydän pamppaillut jännityksestä. Eteneminen kävi häkellyttävän sulavasti siitä huolimatta, että paikka oli uusi meille kaikille.

Kun vihdoin pääsimme dungeonin viimeiseen matsiin, aloimme ymmärtää, millä perusteella dungeonin taso oli määritelty. En muista kuolleeni vielä missään matsissa FFXIV:ssä yhtä monta kertaa kuin tuossa kyseisessä ottelussa. Alkuun tuntui siltä, että hakkaamme päätä seinään eikä bossin voittaminen vain ole yksinkertaisesti mahdollista. Väliin piti jo ottaa vessataukoa ja käydä hörppäämässä vissyä sekä samalla neuvotella taktiikan muutoksesta, ennen kuin hermo kesti yrittää uudelleen. Netin ohjeihmemaahan ei silti kukaan sukeltanut vaan omillaan pärjättiin.

Olihan muuten mahtava fiilis, kun tuo bossi vihdoin kaatui! Sitä ennen oli koeteltu turhautumisen rajoja ja itselläni kävi pari kertaa jo mielessä, että antaapa olla koko jutun. Onneksi ei kuitenkaan luovutettu vaan sitkeästi yritettiin yhä uudelleen. Kyllä se voitto sieltä lopulta napsahti.

Päivä menikin tosiaan nopesti, kun komusimme useamman hard-tason dungeonin läpi. Myöhemmin illalla päätimme siirtyä hard-tason primaleihin ja trialeihin. Ensimmäiseksi päätimme hoitaa pääjuoneen kuuluvan Good King Moggle Mog XII:n eli Thornmarch (Hard) -trialin. Koska kyseessä on kahdeksan pelaajan suoritus, huutelin Twitterin puolella, että meitä saa tulla jeesaamaan. Lopulta ei kuitenkaan viitsitty odottaa ja kokeiltiin sitä neljän random-pelaajan seurassa. Hyvinhän se hoitui eikä ongelmia lopulta ollut.

Twitter-huutelulla oli kuitenkin omat seurauksensa. Sekä Twitteristä että Twitchistä tuttu Tuatime vastasi kutsuuni ja tarjoutui auttamaan primaleiden kaatamisessa. Voiko tuollaisesta tarjouksesta kieltäytyä? No, ei voi!

Ilta siis sai odottamattoman käänteen. Koska ujostelen aina vähänkin vieraampia ihmisiä, oli tämä käänne melko hermostuttava. Samalla tosin olin innoissani, sillä Tua sai mukaan myös yhden tuttavansa, joten random-pelaajien määrä per taistelu putosi kahteen.

Menimme yhdessä läpi Garudan (Hard) ja Ultima Weaponin (Hard). Mokia tuli tehtyä, mutta selvittiin minusta ihan kivasti kuitenkin. Varsinkin kun ottaa huomioon, ettemme ehtineet valmistautua juuri ollenkaan. Neljästään tosiaan vedetään uusia juttuja sokkona, mutta näihin kahdeksan hengen juttuihin ollaan yleensä katsottu opasvideoita, koska se nyt vain on kohteliasta muita kohtaan (edelleenkään en pidä siitä, mutta olen hyväksynyt tämän välttämättömyyden). Nyt se siis jäi tekemättä, mikä tietysti vähän lisäsi hermostuneisuuttani. Mutta hei, elossa ollaan!

Sanoin tuossa aiemmin, etten ole missään matsissa kuollut yhtä monta kertaa kuin Brayflox's Longstopin (Hard) lopputaistelussa. Niin, se piti paikkansa siihen mennessä. Sitten joku sai hyvän idean: vedetään Thornmarch (Extreme)! Eli kuuluisa moogle-taistelu entistä vaikeampana.

Mitähän tuosta kokemuksesta voisi sanoa? Nöyryytys on ehkä oikea termi kuvaamaan sitä. Mooglet pyyhkivät meillä lattiaa. Kyllä konkarit yrittivät ohjeistaa, mutta silti homma meni päin kupopähkinäpensaita. Asiaa ei auttanut, että randomit pelaajakumppanit tuottivat omat haasteensa ja keljuilivat suotta parantajille. Ei kai tässä voi sanoa kuin kiitos Tualle pitkämielisyydestä nyyppien kanssa.

Tuon epäonnisen episodin jälkeen Tua jatkoi omaan suuntaansa ja me omaamme. Saimme myöhemmin vielä kaverin veljen ja tämän tyttöystävän sekä pari heidän kiltalaistaan avuksi ja mooglekin kukistui viimein. Silti tuo taistelu jätti sen verran ikävän maun suuhun, ettei kyllä houkuttele mennä yrittämään sitä ihan heti uudestaan. Melkoinen koettelemus!

Kävimme vielä edellä mainitun kahdeksan hengen poppoon kanssa hoitelemassa Hildibrand-tehtäviin kuuluvan Battle on the Big Bridge -trialin. Final Fantasynsa pelanneet tietävät, että kyseessä on ottelu Gilgameshia vastaan. Se tietysti tarkoitti jonkinasteista nostalgiahuurustelua.

Tähän trialiin olin opasvideon katsonutkin, koska olin varautunut sen tekemiseen ennemmin tai myöhemmin. Matsi sujui myös melko miellyttävissä merkeissä, mitä nyt välillä jouduin juoksemaan minin vallassa Enkidu-kanoja karkuun, mutta sellaista sattuu. Kiitoksia vain kaikille, jotka auttoivat tämän taistelun voittamisessa!

Kun Gilgamesh oli kukistettu, kello alkoi olla jo melkoisen paljon. Olimme kaikki melko väsyksissä, mutta emme halunneet lopettaa pelaamista aivan vielä. Yhteisellä päätöksellä vaihdoimmekin siis kakkoshahmoluokkiin ja suuntasimme aivan pelin alkupään dungeoneihin keräämään kokemuspisteitä. Se oli sopivan rentoa puuhastelua loppuiltaan eikä aiheuttanut enää lisää stressiä ja jännitystä.

Sunnuntai

Kuten perjantai, sunnuntaikin osoittautui lyhyeksi pelipäiväksi. Siis oikeastihan pelasimme useamman tunnin, mutta FFXIV on sellainen peli, että nelisenkin tuntia tuntuu yhdeltä hujaukselta. Ei siinä paljon ehdi saada aikaan.

Ensimmäinen vierailukohde oli Wanderer's Palace (Hard). Dungeonin tavallinen versio on yksi suosikeistani, joten tätä odotin suurella mielenkiinnolla. Tonberryt olivatkin yhtä söpöjä ja brutaaleja kuin aina. Onneksi tällä kertaa brutaalius ei kohdistunut omaan partyyn vaan olimme samalla puolella. Suosittelen pysymään aina väleissä tonberryjen kanssa. Doinkkauksen kohteeksi ei nimittäin ole kiva joutua. Jos kuitenkin haluat riitaantua tonberryjen kanssa, on suositeltavaa kehittää itsesi vähintään tasolle 50. Sitten voit jopa selvitä yhteenotosta hengissä.

Myös tämä hard-versio dungeonista oli kiva kokemus. Kaksi meistä oli yrittänyt sitä aiemmin, mutta päässyt vain puoliväliin, joten loppuosuus mentiin sokkona. Viimeiseen taisteluun kuoltiin kerran tai pari, mutta sitten logiikka aukesi ja sekin sujui mallikkaasti. Haastetta oli siis juuri sen verran kuin sopi toivoakin.

Toinen maininnan arvoinen seikkailupaikka sunnuntailta on ehdottomasti Hullbreaker Isle. Sekin pääsi suosikkilistalleni välittömästi!

Dungeonina se oli erittäin suoraviivainen, mutta maisemat olivat mahtavat ja bossitaistelutkin ihan hauskoja. Kaikissa oli omat kikkansa, joiden avautumisessa kesti hetki. Kuolimme kuitenkin vain ensimmäiseen bossimatsiin, muut menivät läpi suorilta.

Hullbreaker Islen jälkeen iltapäivä olikin pitkällä, joten kävimme enää hoitelemassa Titanin kahdesti eli sekä tavallisen että hard-version. Kumpikaan ei tuottanut ylitsepääsemättömiä ongelmia, mikä oikeastaan yllätti. Muistan pudonneeni taisteluareenalta aika turkasen monta kertaa, kun ensimmäisen kerran taistelimme Titania vastaan pääjuonen mukana.

Siihen päättyivät meidän FFXIV-lanimme. Pakko sanoa näin jälkikäteen, että kokemus oli mahtava ja seura parasta! Kun olimme kaikki neljä samassa tilassa yhteistyön tekeminen oli huomattavasti helpompaa. Ei tarvinnut vaivautua kirjoittelemaan chatissa, koska saattoi vain huudella toisille suoraan. Toki se onnistuu erilaisilla chat-ohjelmilla etänäkin (FFXIV:ssä itsessään ei taida voice chatia olla lainkaan), mutta onhan se nyt silti paljon miellyttävämpää, kun ei tarvitse säätää mikrofonin ja kuulokkeiden kanssa.

Seuraavat lanit ovat jo suunnitteilla. Vaikka ne taas vaativat järjestelyä kämpän sisustuksen puolelta ja ruokalistan pähkimistä, odotan innolla seuraavaa kertaa. Koko viikonlopun kestävä seikkailu Eorzeassa hyvien kavereiden kanssa oli vähän kuin loma. Siinä todella irtautui arkisista asioista ja sai kerättyä energiaa kivasta tekemisestä. Tällaiselle introvertille se oli myös oivallinen, mutta ei henkisesti väsyttävä, tapa sosialisoida kavereiden kanssa. Olin kyllä sunnuntaina fyysisesti hyvin väsynyt, mutta henkisesti virkistäytynyt. Se oli yllättävä huomio, koska yleensä kaveriviikonloput kaikessa mukavuudessaan myös vievät aivan älyttömästi energiaa.

Eli paras meno 5/5.

http://www.pelit.fi/

3 kommenttia

  1. Lukaisin postauksen, vaikken kyseistä pelisarjaa ole sekuntiakaan pelannut! Olen silti nähnyt toki pelistä videoita yms, mutta siihen se tietämykseni jääkin. Oli kuitenkin kiva postaus ja varmasti todella antoisat ja hauskat lanit! :) On se aina ihan eri juttu livenä siinä vierekkäin ja vastakkain porukalla pelata, kun jokainen kotisohvalta käsin näkemättä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä siinä hyvinkin erilainen tunnelma on, varmasti ihan pelistä riippumatta.

      Olen pelaajana enemmän sooloilijatyyppiä, mutta sitten kun pelataan muiden kanssa, se on kivempi tehdä saman katon alla. Tosin tämän pelin kohdalla joutuu siitä vähän joustamaan, muuten eteneminen olisi tosi hidasta, jos koko ajan joutuisi odottamaan seuraavaa tapaamista, ennen kuin voi mennä eteenpäin. :D

      Poista
  2. Lanit ilman muutamaa lavaa keskikaljaa kuulostaa todella oudolta. T. Vanha setä

    VastaaPoista