Hahmohaaste: Päivä 2

Päivä 2: Ensimmäinen hahmo, johon rakastuin

Joku taisi veikata tähän kohtaan Cloudia. Pohdiskelin asiaa ja totesin, ettei näin kuitenkaan ole. Kyllä, pidin alkuun Cloudista aika paljonkin, mutta en rakastunut häneen missään vaiheessa. Tykkäämisessä ja rakastumisessa on kuitenkin vissi ero. Sitä paitsi... jos pelissä alkuun on hahmovaihtoehtoinen miesten puolelta Cloud, Barret ja Nanaki sekä naisista Aerith ja Tifa. Jep, sitä minäkin, tuossa seurassa Cloudin on helppo loistaa. Tifasta tosin tykkäsin hänestäkin kovasti, tykkään jopa edelleen, mutta en minä häneenkään rakastunut.

Yuffieen tykästyin enemmän kuin vähän. Erinäisistä syistä hänkään ei kuitenkaan ollut rakastumisen kohde. Rehellisesti sanottuna taisin myydä sydämeni vasta, kun pääsin Nibelheimin kartanon kellariin asti. 


 Jokin Vincentissä vain sykähdytti. Olen tästä suunnattomasta fanityttökohtauksestani kertonutkin jo aiemmin, joten en nyt ala toistamaan itseäni. Vincentissä oli sitä jotain, mitä seiskan muista mieshahmoista ei löydy... kun silloin en ollut vielä tajunnut Sephirothin erinomaisuutta.

Minulla on jonkinlainen heikkous synkkiä sankareita kohtaan, kunhan synkkyys ei ole sitä raivostuttavaa lajia, johon törmää esimerkiksi Cloudin ja Squallin kohdalla. Vincent hoitaa jopa angstaamisen tyylikkäästi. Lisäksi hänen ulkonäkönsä iskee minuun, mutta se seikka ei tule kenellekään yllätyksenä. Ylipäätään en taida kyetä keksimään enää mitään uusia perusteluja sille, miksi aikoinaan rakastuin Vincentiin. Siispä en edes yritä.

Pakko kuitenkin mainita myös eräs toinen tässä kohtaa, koska pelailin seiskaa ja ysiä aikalailla samoihin aikoihin kumpaakin. Syystä tai toisesta myös Zidane teki minuun lähtemättömän vaikutuksen tuolloin. Hän on kaikilla mahdollisilla tavoilla varmasti Vincentin vastakohta, mutta rakastin häntä miltei yhtä paljon. Enää hän ei ole suosikkilistani kärjessä, mutta en ole häntä kuitenkaan täydellisesti unohtanut.




2 kommenttia