Ys VIII - fiilikset pelin läpäisyn jälkeen

Olen kirjoitellut Ys VIII:n ensivaikutelmista ja yhden postauksen myös pelin ollessa kesken. On siis selkeästi aika kurkistaa, minkä fiiliksen peli jätti nyt, kun se on läpäisty. Postauksessa ei ole kuitenkaan isoja spoilereita.


Ys VIII pompahti tosi yllättäen omalle pelauslistalle, vaikkei sille olisi varsinaisesti ollut edes tilaa. Se tuli myös pelattua loppuun melko tiiviissä tahdissa siitä huolimatta, että minulla oli samaan aikaan kesken myös Final Fantasy XII.

Yritän nyt koota ajatuksiani pelistä, kun olen sen saanut jopa läpäistyä. Peli nimittäin ansaitsee ehdottomasti lisää postauksia (ja hahmopohdintoja onkin tulossa lisää vielä myöhemmin).

Eeppisempi kuin oletin


Ys VIII alkaa kovin maanläheisesti, vaikka Lombardian kimppuun hyökkääkin myyttisissä mitoissa oleva lonkerohirviö. Haaksirikkoutuminen ja saarella selviytyminen kuitenkin tuntuvat ajoittain jopa arkisilta, kun hahmot pohtivat maanviljelyä, laivan rakentamista, vaatteiden valmistamista ja ruoanlaittoa.  Peli onnistuikin jekuttamaan minua aika pitkälle siitä huolimatta, että Adol alkoi jo varhaisessa vaiheessa nähdä unia salaperäisestä Danasta.

Peli toi mukaan kaksi erillistä aikakautta: nykyhetken ja muinaisessa menneisyydessä sijaitsevan Danan ajan. Tosin ajassa ei varsinaisesti matkusteta, vaikka Adol pystyykin ensin unissaan ja myöhemmin kristalleja käyttäen siirtämään mielensä Danan aikaan. Menneisyys myös muuttuu ja muuttaa tulevaisuutta, kun Adol ja Dana tekevät yhteistyötä. Hämmentävää kyllä, tällainen tarinankerronta toimi minulle, vaikka yleensä aikamatkustusjutut saavat minut lähinnä huokailemaan.

Vaikka Dana-kuviossa oli eittämättä elementtejä, jotka viittasivat eeppisyyteen, uskoin hyvin pitkään tarinan pysyvän kohtalaisen maanläheisenä ja Danan kotia kohdanneen onnettomuuden olevan luonnollista alkuperää.

Eeppisyys siis hiipi mukaan hiljalleen ja paljastui täydessä mitassaan vasta pelin loppupuolella. Olen käsittänyt, etteivät sarjan aiemmat osat huitele ihan samoissa sfääreissä, joten on vaikea sanoa, mitä pitkäaikaiset fanit tällaisesta käänteestä tykkäsivät. Minuun se joka tapauksessa puri erinomaisesti, vaikka yllärinä tulikin.


Toimiva paketti


Ys VIII jäi kokonaisuudessaan mieleen siitä, että peli toimi kaikin puolin. Minulla ei toki ole vertailupohjaa aiemmista, mutta se ei kokemusta häirinnyt. Koin pääseväni hyvin mukaan, mihin varmaan auttoi se, että Adol ja Dogi seikkailevat eri peleissä eri hahmojen kanssa. Viittauksia vanhempiin osiin selvästi vilahteli pelissä. Ne pystyi tunnistamaan, vaikken tiennytkään, mihin ne lopulta liittyivät.

Taisteleminen oli mukavan nopeatempoista ja sitä kautta peli tuntui etenevän rivakasti, vaikka sillä oli pituutta ihan kiitettävästi. 50 pelituntia meni rikki ennen kuin lopputekstit lähtivät pyörimään, enkä edes tehnyt ihan kaikkea. Tuo onkin mielestäni juuri sopiva mitta JRPG-seikkailulle, vaikken pane pahakseni pidempiäkään pelailuja.

Taistelua ja seikkailua tasapainottivat kivasti tarinaosuudet ja muu höpöttely. Juttelemista nimittäin riitti, kun haaksirikkoisten kylään kertyi yhä enemmän väkeä. Kylässä poikkeamiset alkoivat hiljalleen venähtää, kun kiersi kuuntelemassa kaikkien uudet kuulumiset, kehitteli aseita paremmaksi, hoiteli kylää uhkaavat viholliset ja teki läjän sivutehtäviä. 

Sivutehtävistä on sanottava sen verran, että valtaosa niistä tuntui yllättävän mielekkäiltä. Ne sisälsivät kanssakäymistä muiden hahmojen kanssa ja niitä suorittamalla sai parannettua Adolin pisteitä muiden silmissä. Moni peli sortuu siihen, että sivutehtävät ovat persoonattomia "mene tuonne ja kerää esinettä X tai tapa vihollisia Y" ilman sen kummempia selityksiä. Ys VIII:ssa kuitenkin sivutehtäviin liittyi aina vähintäänkin pieni taustatarina. Vaikka osa näistä saattoi tuntua vähän hölmöiltä (esim. Hummelin pakonomainen tarve toimittaa dinosauruksen muna takaisin emon luokse), niitä oli kuitenkin pääasiassa kiva suorittaa. Yöllä tapahtuvista sivutehtävistä en henkilökohtaisesti tykännyt, mutta niitä onneksi oli aika vähän.

Isoin kitinän aihe omalta osaltani taitaakin olla happotrippihelvetti, joka löytyi tämänkin pelin lopusta. Todella moni JRPG tarjoilee viimeisenä kahlaamisen käsittämättömässä limbossa, jota ei aina edes osaa yhdistää muuhun peliin. Ys VIII oli jotenkin hengeltään sellainen, että ajattelin tällä kertaa välttäväni kyseisen kurimuksen, mutta olinpahan väärässä. Onneksi selviydyin tästä happotrippihelvetistä melko kivuttomasti, mutta kyllä sen läpi tarpominen silti hieman pisti turhauttamaan.

Viimeisen luolaston tympeydestä huolimatta lopusta jäi kiva fiilis. Onnistuin saamaan kolmesta mahdollisesta lopusta sen parhaimman, joten kaikki tuntui päättyvän oikein mukavasti. Pelistä jäikin hyvän kokemuksen lisäksi hyvä mieli. Mikäpäs sen kivempaa!

En silti ole nyt välittömästi tarttumassa aiempiin osiin. Ehkä joskus, jos aikaa on liikaa.

Lue myös


Ensivaikutelmat Ys VIII:sta
Ys VIII:n tarina alkaa hitaasti mutta pitää otteessaan
Ys VIII:n hahmopohdinnat osa 1: Adol ja Dana

Mikä fiilis sinulle jäi Ys VIII:sta? Tykkäsitkö vai et?

http://www.pelit.fi/

Ei kommentteja