Pelivuosi 2017

Vietetään vuoden viimeistä päivää ja onkin aika kurkistaa taaksepäin. Mitä pelivuodesta 2017 jäi minulle käteen?


Vuosi 2017 yleisesti


Tämä peli vuosi on ollut tarjonnaltaan erityisen hyvä. Molemmat vanhat suosikkipelini ilmestyivät uudestaan PlayStation 4:lle ja niiden lisäksi vielä Star Ocean: The Last Hope, josta siitäkin tykkään valtavan paljon.

Vuosi alkoi myös vahvasti. Tammikuussa starttasin Tales of Berserian, joka tempaisi oikein kunnolla mukaansa. Todennäköisesti olen nauttinut siitä enemmän kuin yhdestäkään muusta Tales-sarjan pelistä, vaikka tykkäsin paljon myös Tales of Zestiriasta.

Berserian jälkeen pääsinkin melkein heti pelailemaan NieR: Automataa, joka oli varsin erilainen kokemus verrattuna muihin pelaamiini peleihin. Sitä seurasi pieni hiljaiselo, mutta pelailu kiihtyi taas kesällä FFXII:n ilmestymisen myötä. Sen rinnalle hankin vielä Ys VIII:n, joka tulikin paukutettua läpi jo syksyllä. Loppuvuosi on kulunut Final Fantasy IX:n parissa.

Omien pelailujen ohella olen saanut seurata vierestä, kun puoliso pelasi läpi The Legend of Zelda: Breath of the Wildin, NieR: Automatan (oli pakko katsoa, vaikka olin juuri pelannut sen itse!), Nierin ja Xenoblade Chronicles X:n.

Pelaamisen lisäksi vuoteen on mahtunut muitakin aktiviteetteja. Käväisin Tokion Eorzea Cafessa, joka oli näkemisen arvoinen paikka. Vierailu oli myös omanlaisensa elämys, mutta ehdottomasti hauska sellainen. Syksyllä puolestaan osallistuin GameXpo-tapahtumaan bloggaajana ja jaoinkin jälkeenpäin fiiliksiä messuista blogin puolella.

Vuoden suosituimmat postaukset


Bloggaajana tulee aina seurailtua, mitkä postaukset saavat klikkauksia ja mitkä eivät. Klikit kertovat joko kiinnostavasta aiheesta tai ainakin onnistuneesta otsikoinnista, toivottavasti molemmista, vaikka minulla ehdottomasti on vielä bloggaajana kehityttävääkin.

Tässäpä nyt 10 vuoden suosituinta postausta. Käy kurkkaamassa, ovatko ne mielestäsi paikkansa listalla ansainneet.

Sija 1: Mitä tehdä, kun puoliso ei tykkää pelaamisesta?
Sija 2: Mistä Final Fantasysta pelaaminen kannattaa aloittaa?
Sija 3: Miten kolmekymppinen löytää aikaa pelaamiseen?
Sija 4: The Zodiac Age -päiväkirja osa 1: Ammatinvalintaa
Sija 5: Mitä pelaajalle pukinkonttiin?
Sija 6: Steamin kesäalet ja ihana hamstraamisen tarve
Sija 7: Kesäloma tähtimeressä
Sija 8: Kumpi voittaa, fyysinen vai digitaalinen versio pelistä?
Sija 9: Aikuinen pelaaja, miten kerrot harrastuksestasi muille?
Sija 10: Synttäriylläri pelaajalle

Poistin listalta tänä vuonna pidetyt arvonnat, jotka luonnollisesti ovat suosittuja postauksia, mutta eivät mielestäni kerro juuri muusta kuin siitä, että ihmiset ovat kiinnostuneet voittamaan juttuja itselleen. En myöskään usko, että vanhat arvonnat kiinnostavat ketään enää tässä vaiheessa, joten niiden linkkaaminen tähän listaan olisi aika turhaa kaikkien kannalta. Keskitytään siis sisältöön, joka toimii edelleen.

Eniten näyttää kiinnostaneen, mitä voi tehdä, kun puoliso ei tykkää pelaamisesta. Toivottavasti postauksesta on ollut apua jollekulle, joka tätä ikävää asiaa on joutunut pohtimaan.

Monia näyttää kiinnostaneen myös se, mistä Final Fantasysta pelaaminen kannattaa aloittaa. Tämä ei sinällään yllättänyt, sillä kysymys on esitetty minulle jo niin monta kertaa, että olen seonnut laskuissa. Ehkäpä joku löysi itselleen jopa sopivan aloituspelin postauksen kautta.

Peliajan löytäminen on myös ollut pohdinnan alla porukalla tai ainakin postauksen aihe on kiinnostanut. The Zodiac Age -päiväkirjan ensimmäisen osan nousu top 10:een sen sijaan hämmästyttää minua, mutta toisaalta julkaisin postauksen vain hiukan ennen pelin ilmestymistä, joten kenties se on sen takia herättänyt isohkoa uteliaisuutta.

Loputkin postaukset selittyvät ajankohtaisella ilmestymisellä tai ehkä yleisesti pelaajia kiinnostavilla aiheilla. Oli muuten hurjan mielenkiintoista kuulla sekä kommenteissa että Twitter-keskusteluissa muiden ajatuksia siitä, kumpia pelejä suosii, digitaalisia vai fyysisiä. Syyt ovat moninaiset molemmissa tapauksissa.

Pari yllättäjää viime vuodelta myös hypähti listalle eli Mitä pelaajalle pukinkonttiin ja Kesäloma tähtimeressä. Tuo vuoden 2016 joululahjapostaus kipusi kärkijoukkoihin ihan nyt loppuvuodesta, joten selittäisin sitä sillä, että ihmiset ovat etsineet niitä joululahjavaihtoehtoja ja sitä kautta päätyneet tuohon postaukseen.

Sen sijaan tuota Star Ocean: Integrity and Faithlessness -postauksen tämänvuotista suosiota en osaa selittää. Se ei ilmestyessään (2016) ollut mitenkään ihmeellisen suosittu ajankohtaisesta ajoituksestaan huolimatta, mutta jostain syystä sitä on tänä vuonna luettu ahkerasti. Ehkäpä meillä on siis pelaajia, jotka ovat vasta tänä vuonna päätyneet pelin kimppuun ja hakemaan siitä lisätietoa.

Vuoden peli: NieR: Automata


Olisin alun perin veikannut ihan toista peliä omaksi vuoden peliksini, mutta kun katson vuotta taaksepäin, NieR: Automata jätti syvimmät jäljet.

Se ei ole minulle vuoden paras peli (koska FFXII ja FFIX tulevat aina ajamaan kaiken muun ohitse), mutta todella hyvä se on. Se ansaitsee paikkansa auringossa. Se kosketti minua syvältä, pakotti ajattelemaan elämää, omaa persoonaa ja omia valintojani. Sen tarina oli erinomainen ja hahmot ihanan inhimillisiä ja lähestyttäviä, vaikka olivatkin androideja ja koneita.

Alkuperäisestä Nieristä en lopulta perustanut niin paljon, että olisin jaksanut sen pelata itse. Vierestä seuraaminen riitti, mutta Automata on toista maata. Se koukutti minut niin, että sen katsoi mielellään uusiksi heti oman pelikerran jälkeen.

NieR: Automata oli minulle myös vaikea peli, vaikka pelasin sen helpolla vaikeustasolla. En ole hyvä toimintapainotteisissa peleissä, itse asiassa olen niissä umpisurkea, joten helppokin vaikeustaso aiheutti minulle ajoittain harmaita hiuksia. Peli piti kuitenkin otteessaan niin tiukasti, että eteenpäin oli puskettava vaikka väkisin. Erityismaininta myös todella hyvästä musiikista.

Vuoden yllättäjä: Ys VIII


Ys VIII ei ollut edes ostoslistallani tänä vuonna, jos koskaan. Sitten vain satuin näkemään Twitterissä maininnan, että sen demo oli ilmestynyt ladattavaksi, ja tartuin tilaisuuteen. Demo osoittautui yllättävän hauskaksi ja niinpä peli meni tilaukseen ja kolahtikin julkaisupäivänä postiluukusta sisään.

Sama positiivinen pohjavire säilyinkin läpi koko pelin. Muutama kohta ehkä herätti lievää ärtymystä, mutta yleisesti ottaen nautin Ys VIII:sta erittäin paljon. Toimintapainotteisuus vähän hermostutti, mutta onneksi meillä on nykyisin vaikeustasot monessakin pelissä. Sopii tällaisille tarinan perässä ramppaajille.

Tosin Ys VIII:sta tuli koettua paljon muutakin kuin pelkkä tarina. Tein sivutehtäviä aimo kasan (ihan vain pari taisi jäädä tekemättä) ja pelasin läpi jopa vapaaehtoiset luolastot, mikä ei suoranaisesti ole tapaistani. Nautin tosin siitä tarinastakin.

En ole varma, jaksanko tutustua sarjan muihin osiin (jotka ovat kuulemma hyvin erilaisia verrattuna tähän), mutta sen voin sanoa, että Ys VIII iski ja kovaa iskikin. Se oli hauska, mielenkiintoinen ja nautittava. Lisäksi soundtrack oli erinomainen.

Vuoden nostalgiahuuru: Final Fantasy XII: The Zodiac Age ja Final Fantasy IX


Final Fantasy XII: The Zodiac Age


Oli varmaan ennustettavissa, että tämä peli löytyy tältä listalta. Sitä varten on nyt oikein oma kategoria!

(Noh, pudotin sitten vastaavasti vuoden pettymyksen pois, koska tänä vuonna en osannut listata sen alle yhtään peliä.)

Final Fantasy XII oli aikoinaan minulle suurta rakkautta ja International Zodiac Job System -versio mielenkiintoinen ja haasteellinen sivusuhde. Ehkä lopulta pidin alkuperäisestä kuitenkin enemmän. The Zodiac Age -versio kuitenkin yhdistää alkuperäisen ja IZJS-versioiden hyvät puolet luoden entistä paremman pelikokemuksen. Jos mahdollista, nautin nyt pelaamisesta enemmän kuin koskaan.

Toki grindaaminen ja todella haastavat bossit olivat ennallaan, samoin loppupuolen rasittavat ja jopa suoranaisen ahdistavat paikat (esim. Great Crystal). En voi sanoa nauttineeni tuosta kaikesta, mutta koin pelissä tällä kertaa enemmän kuin aiemmin ja täysin omasta halustani. Rakastuin siihen entistä syvemmin.

Nyt on hyvä pitää taukoa The Zodiac Agesta, mutta aion vielä palata sen pariin. Strong mode tarjoaa oivallisen tilaisuuden leikitellä ammattivalinnoilla ja keskittyä vaikkapa ihan vain tarinasta nauttimiseen. Se sopinee myös speedrun-peli-iltoihin, jos vielä joskus innostun sellaisia järjestämään.

Myös tämän pelin kohdalla pitää mainita musiikki. Rakastan sitä! Uudet kappaleet ovat loistavia ja uudelleen äänitetty musiikki hivelee korvia muutenkin.

Final Fantasy IX


Luonnollisesti tähän kategoriaan piti lisätä toinenkin voittaja, sillä en osaa sanoa, kumpaa näistä kahdesta rakastan enemmän.

FFIX oli kuitenkin se Final Fantasy, jonka kohdalla myin sekä sieluni että sydämeni tälle pelisarjalle, joten se todella ansaitsee paikkansa.

Kun pelin ilmestymisestä ilmoitettiin, tuli uutinen täysin puskista. Olin kyllä toivonut PS4-versiota ja tavallaan uskoin sen toteutuvan joskus, en vain arvannut, että se tapahtuisi juuri tänä vuonna.

Pääsin itse aloittamaan pelin marraskuun lopussa ja nostalgiahuurut ovat olleet erittäin todellisia. Toki pelistä löytyvät edelleen ne samat ärsyttävyydet kuin ennenkin, mutta eivät ne rakkauskohdatkaan kadonneet ole. Kaiken lisäksi pelin tarina, hahmot ja maailma ovat sydäntä lämmittävän ihania.

Koska tänä vuonna on mainittu pelimusiikki jo useampaan otteeseen, sanottakoon että FFIX:n soundtrack on kuunneltujen levyjeni kärkipäässä vielä nykyisinkin, kun pelin alkuperäisestä ilmestymisestä on kuusitoista vuotta.

Vuoden hahmofanitus: Eizen (ToB) ja Balthier (FFXII)


Eizen (Tales of Berseria)


Angstipallerot kunniaan!

No, ei. Eizenista voi alkuun saada angstipallerofiiliksen, mutta hänessä on muitakin puolia synkkyyden lisäksi. Huumorintajua löytyy ja hän on uskollinen läheisilleen. Kantamastaan kirouksesta huolimatta hän ei ole masentunut täydellisesti, vaikkei toisaalta voi sanoa, että hän olisi kaikilta osin tehnyt fiksuja ratkaisujakaan.

Eizenissa on jotain kummallista karismaa, joka vetoaa minuun välittömästi. Tiesin pitäväni hänestä jo ennen kuin hän oli ehtinyt kahta sanaa sanoa. Joistain hahmoista sen vain näkee heti... ja minulla taitaa olla selkeä tyyppi, joka pääsee välittömästi ihon alle.

Eizen oli myös pienessä roolissa Tales of Zestiria the X -animessa, mikä oli tietenkin kiva asia. Olisin tietysti mieluusti halunnut hänelle isommankin roolin siihen. Esimerkiksi olisi ollut kiva, jos joko pelissä tai animessa olisi avattu tarkemmin, miten hänestä lopulta tuli lohikäärme. Noh, kaikkea ei voi saada. Ehkä pitäisi siis joskus kurkistaa ficcitarjontaa.

Balthier (Final Fantasy XII)


Tässä ei ole kerrassaan mitään yllättävää ainakaan kenellekään, joka on yhtään enemmän tätä blogia lukenut. Olisin tosin voinut valita Final Fantasy XII:sta myös monia muita hahmoja, koska siinä pelissä nyt vain on älyttömän hyvät hahmot.

Päädyin silti Balthieriin, koska eihän johtotähteä voi jättää huomiotta. Balthierilla on kiehtova tausta, mielenkiintoinen persoonallisuus ja hyvät jutut. Hän on siis varsin viihdyttävä pakkaus. Lisäksi herra on hyvännäköinen, mistä ei luonnollisesti koskaan ole haittaa, vaikkei se hahmossa tärkeintä olekaan.

Vuoden uusi odotus: Xenoblade Chronicles 2


Xenoblade Chronicles 2:han ilmestyi jo tänä vuonna, mutta meille se kotiutui vasta joulun myötä, joten ei voi sanoa, että olisin sitä kauheasti ehtinyt pelailemaan. Siksipä jätänkin sen ensi vuoden puolelle omalta osaltani.

En ole pelannut alkuperäistä Xenoblade Chroniclesia, mutta aikanaan se kyllä kiinnosti minua. Xenoblade Chronicles X:n taas seurailin vierestä alusta loppuun ja tykkäsin kovastikin. En kuitenkaan enää jaksa sen kimppuun käydä nyt, kun juoni on nähty, joten hyppään sarjan pariin tästä osasta. Odotan mielenkiinnolla, millainen seikkailu minulla onkaan edessä.

Miltä näytti sinun pelivuotesi 2017?

Lue myös


Pelivuosi 2016
NieR: Automata -postauksia
Ys VIII -postauksia
Final Fantasy XII -postauksia
Final Fantasy IX -postauksia
Tales of Berseria -postauksia



Seuraa myös somessa!

https://www.instagram.com/levelupblogi/ https://twitter.com/Afeni84


https://www.pelit.fi/

Ei kommentteja