keskiviikko 29. marraskuuta 2017

5 vihjettä aikuisen pelaajan joululahjaan

Joululahjojen hankkiminen voi joskus olla kinkkistä ja mieli tekisi sortua siihen perinteiseen konvehtirasiaan, vaikka toisaalta olisi kiva hankkia jotain spesiaalimpaa. Jos perheestä löytyy aikuinen pelaaja, häntä voi ilahduttaa harrastukseen liittyvällä lahjalla.




Pelit ja konsolit ovat tunnetusti kalliita, joten kaikkien joulubudjettiin ne eivät yksinkertaisesti mahdu. Onneksi kuitenkin pelaajalle voi antaa myös jotain hitusen persoonallisempaa. Listaan alle neljä kauppaa, joista voi etsiä pelaajalle lahjoja, ja lisäksi tarjoan kaksi kirjalistaa, joista voit yrittää bongata pelaajallesi luettavaa.

1. Fangamer - Videopelipaitoja, -kirjoja ja -printtejä


Fangamer on verkkokauppa, joka tarjoaa monenlaisia pelaajalle sopivia tuotteita. Tiedätkö pelaajasi suosikkipelin? Ehkä siitä löytyy paita tai hieno printti seinälle kehystettäväksi. Mahdollisesti tarjolla voi olla siihen liittyvä kirjakin.

2. Boss Fight Books - Mahtavia kirjoja klassisista videopeleistä


Boss Fight Books  tarjoaa nimensä mukaisesti peliaiheisia kirjoja. Kirjat käsittelevät videopeliklassikoita ja valikoima kasvaa hiljalleen. Ne voivat sisältää pelintekijöiden haastatteluja, mutta myös pelin taustoihin liittyviä tarinoita. Kirja voi olla hyvä lahja pelaajalle, joka haluaa tietää suosikkipelistään vielä hieman lisää.

3. Storenvy  ja Etsy - Persoonallisia fanituotteita


Storenvystä löytyy kaikenlaista muutakin kuin peliaiheisia tuotteita. Voit siis etsiskellä sieltä joululahjat halutessasi vaikka koko suvulle. Jippo on, että nämä tavarat ovat indiebrändejä, joten niitä tuskin löydät suurempien kauppojen valikoimista.

Peliaiheiset tuotteet löydät parhaiten kirjoittamalla hakukenttään pelin nimen. Sitten vain selaamaan, mitä kaikkea on tarjolla. Voit löytää vaikkapa peliin liittyviä koruja, tarroja, vaatteita, printtejä jne.

Etsy on pitkälti samankaltainen kuin Storenvy. Tuotteet ovat persoonallisia ja monet käsityönä tehtyjä. Peliaiheiset tuotteet löydät samalla tavalla kuin Storenvystäkin. Itse olen ostanut täältä Final Fantasy -henkisen kristallikaulakorun ja nyt haaveilen moogle-korvakoruista.


4. Peleihin perustuvia kirjoja


The Witcher -kirjasarja

Andrzej Sapkowski

Witcher-pelejä on ilmestynyt kolme, mutta tarina alkoi itse asiassa kirjojen muodossa. Pelisarjan fani tutustunee mielellään myös alkuperäisteoksiin. Kirjoja on saatavana myös suomenkielisinä käännöksinä.

Mass Effect -sarjakuvat ja -kirjat

Useita kirjailijoita

Mass Effect -trilogia on hyvin suosittu scifi-pelisarja, vaikkakin tuorein peli Mass Effect: Andromeda on saanut osakseen rankkaakin kritiikkiä. Jos kuitenkin pelaajasi viihtyi esimerkiksi alkuperäisen trilogian parissa, voit kääräistä pukinkonttiin joko peleihin liittyviä sarjakuvia tai kirjoja. Nämä taitavat olla saatavilla lähinnä englanniksi.

Warcraft-kirjat

Useita kirjailijoita

World of Warcraft on menestynyt moninpeli ja pelisarjasta on tehty myös elokuva. Kirjoja löytyy lukuisia ja ne voivat olla pelin fanien mieleen. Itse en ole peliä pelannut, mutta lukaisin hiljattain elokuvan esiosan kirjana. Warcraft: Durotan onkin esitelty myös blogissa.

5. Suomalaista pelikirjallisuutta


Kaikki edelliset kaupat toimivat kansainvälisillä markkinoilla, joskin Storenvystä ja Etsystä saattaa löytyä myös suomalaisia myyjiä (ja ainakin jälkimmäisessä hakua on mahdollista rajata alueittain). Jos kuitenkin tuntuu, ettet halua shoppailla kaukomailta, voivat suomalaiset peliaiheiset kirjat olla hyvä vaihtoehto pukinkonttiin. Tässäpä siis muutama vinkki:

Commodore 64 - Tasavallan tietokone

Juho Kuorikoski

Commodore 64 sulatti monen 80-luvulla kasvaneen pelaajan sydämen. Huhut jopa kertovat, että se oli monen tuolloin kasvaneen pojan ensirakkaus, mutta kokemuksesta voin sanoa, että on meitä tyttöjäkin, jotka viihtyivät kyseisen pelikoneen äärellä. Tasavallan tietokone on kattava historiikki tämän kotimikron Suomen valloituksesta ja istunee 80-luvulla pelaamisensa aloittaneen nykyisen aikuisen makuun erinomaisesti.

Sinivalkoinen pelikirja

Juho Kuorikoski

Suomalainen peliala alkaa olla jo kolmekymppinen. Mikä olikaan kaikkien aikojen ensimmäinen suomalainen peli? Miten peliala Suomessa on kehittynyt? Miltä tulevaisuus näyttää? Tämä kirja vastaa edellä mainittuihin kysymyksiin ja avaa samalla suomalaisen pelialan tarinaa kattavasti. 

Kaikkien aikojen pelit

Aleksandr Manzos

Tämä kattava tietokone- ja konsolipelien perusteos käy pelejä läpi 70-luvulta alkaen aina tähän päivään asti. Kirja rakentaa pelimaailman kokonaiskuvaa, missä yhdet pelit viihdyttävät hetken, toiset tarjoavat ikimuistoisia tarinoita. Tieto on kääritty viihdyttävään pakettiin ja sopinee kaikille pelaamisesta kiinnostuneille.

Bonus: Kirjasarja JRPG-faneille


Viihdyn myös itse näppäimistöä takomassa ahkerasti enkä pelkästään blogia kirjoittamassa. Koska japanilaiset roolipelit ovat vieneet sydämeni, olen päätynyt kirjoittamaan Kristallin lapset -nimistä kirjasarjaa, johon olen pyrkinyt saamaan samaa henkeä kuin rakastamissani peleissä. Sarjaa ovat inspiroineet erityisesti Final Fantasy X, Bravely Default ja Tales of Symphonia.

Jos siis haluat piilottaa pukinkonttiin tietokirjojen sijaan suomalaista kertomakirjallisuutta, tämä voi olla hyvä vaihtoehto. Sarjan kaksi ensimmäistä osaa löytyvät esimerkiksi Adlibriksestä. Ostoksille pääset kuvia klikkaamalla.

https://www.adlibris.com/fi/kirja/maan-mahti-9789524983730   https://www.adlibris.com/fi/kirja/tulen-tahto-9789523390355

Lue myös


Mitä pelaajalle pukinkonttiin?
Rakas joulupukki...
Pukinkontista

Jäikö jotain puuttumaan? Listaa saa täydentää kommenttiboksiin!

http://www.pelit.fi/

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Naiset japanilaisissa roolipeleissä 4: Rorona, Totori ja Meruru

Tällä viikolla Level up!:ssa onkin hieman poikkeuksellista sisältöä. Blogissa ei ole aiemmin ollut vieraskynäpostauksia, mutta erilaisia juttujahan pitää totta kai kokeilla. Tällä kertaa näppäimistön takana siis hääriikin Emmi. Aiheena ovat silti tutusti ja turvallisesti japanilaiset roolipelit.

- Anna K.




Atelier-sarjan peleissä pääpaino on taistelun sijaan alkemiassa ja niiden tarinat ovat maanläheisempiä kuin jrpg:issä yleensä, mikä tuo mukavaa vaihtelua ainaiseen maailmanpelastamiseen. Peleissä esitellään myös liuta hauskoja hahmoja, ja tämän juttusarjan kannalta kiinnostavaa on, että pelien päähahmot ovat useimmiten tyttöjä. Tietämykseni sarjasta rajoittuu tosin vain PS3:lle, Vitalle ja PS4:lle julkaistuihin peleihin, joista olen itse pelannut Arland-trilogian (joka käsittää pelit Atelier Rorona, Atelier Totori ja Atelier Meruru). Tässä postauksessa keskitynkin tarkastelemaan lyhyesti trilogian kolmea päähahmoa, Roronaa, Totoria ja Merurua.



Rorolina Frixell


Rorolina Frixell, tuttavallisemmin Rorona, on Arland-trilogian ensimmäisen osan päähenkilö. Hän opiskelee alkemiaa Arlandin mahtavimman alkemistin, Astridin, ohjauksessa ja työskentelee samalla tämän työpajalla. Astrid ei kuitenkaan ole erityisen hyvä opettaja saati ahkera työntekijä, minkä vuoksi hänen liikkeensä on sulkemisen partaalla. Hän jättää työpajansa oppilaansa hoidettavaksi, ja Roronan tehtäväksi jää liiketoiminnan pelastaminen. Pelin aikana Rorona kehittyy paremmaksi alkemistiksi ja auttaa taidoillaan kaupungin asukkaita monenlaisissa ongelmissa.

Luonteeltaan Rorona on hyväntahtoinen, mutta hieman kömpelö, eikä kaikki aina suju aivan suunnitelmien mukaan. Intoa hänellä kuitenkin riittää, eikä hän anna vastoinkäymisten lannistaa itseään.




Totooria Helmold


Totooria ”Totori” Helmold on Roronan ensimmäinen oppilas ja trilogian toisen osan sankaritar. Pelin alussa Totori on vasta opettelemassa alkemian alkeita. Hänen äitinsä oli kuuluisa seikkailija, joka katosi ennen pelin alkua, mutta Totori uskoo hänen olevan vielä elossa. Pelin tarina keskittyykin Totorin yritykseen löytää kadonnut äitinsä. Saavuttaakseen tavoitteensa hän ryhtyy itse seikkailijaksi ja käyttää alkemiaa apuna etsinnöissään.

Atelier Totori oli ensimmäinen peli, jonka trilogiasta pelasin, joten muistikuvani ovat hieman hatarat. Totori on jäänyt minulle mieleen herttaisena ja suloisena hahmona, ehkä vähän ujonakin. Kuten Rorona, myös Totori on hiukan kömpelö, eikä alkemia suju häneltä alussa aivan toivotusti. Hänen rauhallisen luonteensa perusteella voisi kuvitella, ettei seikkailijan ammatti sovellu hänelle, mutta alkemiataitojen kehittyessä hänestä tulee myös erittäin pätevä seikkailija.

Merurulince Rede Arls


15-vuotias Merurulince tai Meruru on Arlsin kuningaskunnan prinsessa, joka haaveilee alkemistin urasta. Hänen isänsä ei ole kovin tyytyväinen tyttärensä suunnitelmiin, mutta lopulta Meruru saa luvan opiskella alkemiaa Totorin opastuksella. Ehtona kuitenkin on, että Meruru käyttää taitojaan kuningaskunnan hyväksi. Pelissä hänellä on kolme vuotta aikaa kehittää pientä kuningaskuntaa ennen kuin sen on liityttävä osaksi Arlandin tasavaltaa.

Meruru on iloinen ja energinen prinsessa, joka haluaisi tylsän ja suljetun hovielämän sijaan seikkailla ja nähdä maailmaa. Pelin aikana hän oppii ottamaan enemmän vastuuta prinsessana ja osoittaa myös taitonsa alkemistina.

Summa summarum


Kuten edellisessä postauksen Estelle, myös Arland-trilogian tytöt ovat mielestäni piristäviä useimpien jrpg-hahmojen joukossa, sillä he edustavat hahmotyyppejä, joita harvemmin nähdään pelien päähahmoina. Heidän tyttömäisiä piirteitään ei ole lainkaan häivytetty, mutta heitä ei voi missään nimessä sanoa heikoiksi. Kaikki heistä kehittyvät tarinansa aikana ja ovat aktiivisia toimijoita, jotka pärjäävät omillaan. Pidän jokaisesta trilogian päähahmosta, mutta suosikkini on ehkä eloisa Meruru, tosin siihen voi vaikuttaa se, että olen pelannut Atelier Merurun useampaan kertaan yrittäessäni metsästää trophyja.

Trilogiamuodossa on parasta tuttujen hahmojen uudelleenesiintymiset ja pidemmän aikavälin käsittely. Hahmoihin muodostuu aivan erilainen suhde kuin yksittäisessä pelissä ja viittaukset edellisiin osiin ovat aina hauskoja. 

Päähahmojen ulkopuolelta haluan nostaa erityisesti esiin Estyn, joka esiintyy Atelier Roronassa sivuhahmona 26-vuotiaana ja myöhemmin Merurussa pelattavana hahmona 40-vuotiaana (olkoonkin, että vanhenemista ei heti huomaisi pelkän ulkonäön perusteella). Samaa olisin toivonut myös Roronan osalta, mutta valitettavasti Atelier Merurussa Astrid on juottanut Roronalle nuorennusjuomaa. Olisi ollut mukavaa tavata trilogian viimeisessä pelissä vanhempi ja kokeneempi Rorona, mutta sen sijaan pelaajalle esitellään 8-vuotias lapsi.

Trilogian naiskuvasta voi halutessaan löytää muitakin vähemmän mairittelevia seikkoja, mutta halusin keskittyä lähinnä positiivisiin asioihin. Jos söpöily ja arkipäiväiset puuhat eivät aiheuta allergiaoireita, voi pelisarjaa suositella hieman erilaisena kokemuksena muiden jrpg:iden joukossa.



Lue myös


Naiset japanilaisissa roolipeleissä
Naiset japanilaisissa roolipeleissä 2: Agnes Oblige
Naiset japanilaisissa roolipeleissä 3: Estelle Bright

Kuka näistä kolmesta on oma suosikkisi? Vai löytyykö paras tyttö kenties jostain toisesta Atelier-pelistä?

http://www.pelit.fi/

keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Naiset japanilaisissa roolipeleissä 3: Estelle Bright

Tällä viikolla Level up!:ssa onkin hieman poikkeuksellista sisältöä. Blogissa ei ole aiemmin ollut vieraskynäpostauksia, mutta erilaisia juttujahan pitää totta kai kokeilla. Tällä kertaa näppäimistön takana siis hääriikin Emmi. Aiheena ovat silti tutusti ja turvallisesti japanilaiset roolipelit.

- Anna K.



Blogin varsinainen kirjoittaja lomailee, joten tuuraan häntä kahden postauksen verran. Ensimmäisessä vieraskynäkirjoituksessani käsittelen yhtä lempi(pää)hahmoistani, The Legend of Heroes: Trails in the Sky -trilogian energistä Estelle Brightia. Yritän olla spoilaamatta pelejä kovin pahasti, enkä mene yksityiskohtiin varsinkaan Trails in the Sky SC:n osalta.



Estellen tarina


Trilogian alussa Estelle on 16-vuotias Bracer-kokelas, jolta ei innokkuutta puutu, mutta taidoissa on vielä hiomista. Yhdessä adoptioveljensä Joshuan kanssa hän pyrkii saavuttamaan korkeamman arvoasteen Bracer-killassa, joka on pelin maailmassa toimiva poliisin kaltainen järjestystä ja turvallisuutta ylläpitävä järjestö. Trilogian ensimmäinen osa seuraa Estellen ja Joshuan matkaa kotimaansa Liberlin halki suorittamassa ylennykseen vaadittavia tehtäviä. Ensimmäinen osa toimiikin pitkälti prologina varsinaiselle tarinalle, ja sen aikana vasta esitellään pelin hahmot ja maailma.

Ensimmäisen osan lopussa Estelle ja Joshua joutuvat toisistaan erilleen syystä, jota en aio tässä paljastaa (se selviää pelaamalla itse ;D), ja valtaosa toisen osan tarinasta kertoo Estellen yrityksestä löytää kadonnut Joshua.

Kolmannessa osassa Estelle on pelattava sivuhahmo, joten hänen osuutensa tarinassa jää pienemmäksi. Pelin sivukertomuksissa kuitenkin valotetaan hänen menneisyyttään ja paikataan edellisten osien tarinan aukkoja. 

Estelle on rämäpäinen poikatyttö ja toimii välillä harkitsematta, mutta haluaa aina muiden parasta. Hän ei ole erityisen kirjaviisas (lukeminen on enemmän Joshuan heiniä), mutta ei hän missään nimessä tyhmä ole. Hän on sanavalmis nuori nainen, jonka lähes jokainen repliikki on puhdasta kultaa.

Tyttö, joka loistaa kuin aurinko



Estelle ei ollut minulle rakkautta ensisilmäyksellä, vaan hän muodostui suosikikseni pikkuhiljaa tarinan edetessä. Alussa ajattelin hänen olevan vain tavanomainen poikatyttö, mutta kuten parhaissa tarinapainotteisissa jrpg:issä, antaa hahmotyyppi vain pohjan, josta hahmo lähtee kehittymään. Lähes kaikista trilogian hahmoista paljastuu matkan varrella yllättäviäkin asioita, eikä juuri kukaan ole sitä miltä ensin näyttää. Estelle ei ehkä päähahmona tarjoa yhtä suuria yllätyksiä, mutta hänen kehityksensä on kuvattu erinomaisesti, eikä häneen voi olla kiintymättä matkan varrella.

Estelle on piristävä tuulahdus jrpg-päähahmojen joukossa. Hänessä on ehkä joitain samoja piirteitä kuin perinteisissä, usein miespuolisissa päähahmoissa, mutta pelatessani peliä ensimmäisen kerran pidin juuri tästä käänteisestä asetelmasta. Joshua toimii hienosti Estellen vastapainona ja täyttää useimmiten naishahmolle varatun lapsuudenystävän roolin. Pidin hahmojen välisestä dialogista, jossa Estelle on toiminnallisempi osapuoli, ja Joshua toimii järjen äänenä. Pelin edetessä Estelle kehittyy hahmona, mutta pitää kuitenkin perusluonteensa. Hän on voima, joka sitoo pelin hahmokaartin yhteen ja onnistuu vaikuttamaan usean hahmon elämään valoisalla persoonallaan. Myös Estellellä on tarinan aikana synkemmät hetkensä, mutta hän säilyttää aina toiveikkuutensa ja positiivisuutensa.

Entä jos Joshua olisikin päähahmo?


Estellen ja Joshuan tarinat nivoutuvat yhteen, ja Joshualla on lähes toisen päähahmon rooli. Kun pelin avattuja aarrearkkuja käy tutkimassa toistamiseen, niistä löytyy hauskoja viestejä ja kiinnostavia faktoja. Erään arkkuviestin mukaan Joshuaa harkittiin alussa pelien päähahmoksi, mikä herättää kysymyksen siitä, millainen tarina olisi, jos näin olisi tapahtunut.

Ensimmäisen osan juoni ei olisi välttämättä muuttunut paljonkaan, mutta toisessa osassa olisi seurattu enemmän Joshuan seikkailuja. Estellen hahmokehitys olisi jäänyt kovin pinnalliseksi, ja hänen roolinsa olisi typistynyt pitkälti päähahmon mielitietyksi. Luonteeltaan Joshua ei olisi ollut monien päähahmojen kaltainen kirkasotsainen rämäpää, mutta hän olisi saattanut jäädä pelaajalle etäisemmäksi kuin Estelle. Hän ei päästä ihmisiä yhtä helposti lähelleen, eikä siksi välttämättä toimisi muita hahmoja yhdistävänä tekijänä.

Estelle on tärkeä, joskaan ei ainoa syy sille, miksi pidän Trails in the Sky -trilogiasta niin paljon. On vaikea kuvitella millainen suhtautumiseni peleihin olisi, jos hän olisi pelkkä sivuhahmo. Varmasti pitäisin peleistä silti, mutta jotain hyvin oleellista jäisi puuttumaan.



Lue myös

Trails in the Sky - ensivaikutelmat
Naiset japanilaisissa roolipeleissä
Naiset japanilaisissa roolipeleissä 2: Agnes Oblige

Mitä sinä tykkäät Estellestä?


http://www.pelit.fi/

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Lukijakyselyn tulokset ja uutisia blogin lähitulevaisuudesta

Järjestin blogin historian ensimmäisen lukijakyselyn tässä kuussa. Vähän jännitti, millaisia tuloksia siihen tulisi, mutta ihan kivaa palautettahan se oli. Ajattelin nyt hieman jakaa tuloksia myös teidän kanssanne ja avata omia ajatuksiani niiden pohjalta.



Taustatietoja lukijoista


Kyselyyn vastasi 27 henkilöä, joista 70,4 % oli naisia ja 29,6 % miehiä. Valtaosa vastaajista oli iältään 20-39 vuoden väliltä (96,3 %), mutta joukkoon mahtui 15-19-vuotiaitakin 3,7 %.

Blogilla on kertyvien tilastojen perusteella kuitenkin enemmän lukijoita kuin tuo 27 kappaletta, mutta olen joka tapauksessa iloinen, että noinkin moni jaksoi kyselyyn vastata. Kiitos teille jokaiselle!

Erityisen iloinen olen siitä, että moni jaksoi kirjoittaa sanallisia vastauksia. Vaikka rasti ruutuun tyylisten kysymysten prosenttitulokset kertovat aina jotain, ihmisten ajatukset ovat vielä vähän kiinnostavampia.

Kysyin, mitä pelejä vastanneet itse tykkäävät pelata. Varsinainen yllätys ei ollut, että valtaosa vastasi pelaavansa japanilaisia roolipelejä. Listalle pääsi kuitenkin mm. ensimmäisen persoonan ammuskelua, kännykkäpelejä, tasohyppelyitä, seikkailupelejä, strategiapelejä ja MMO-pelejäkin. Näyttäisi siis siltä, että teiltä lukijoilta löytyy monenlaista pelitaustaa.


Blogiin liittyvät kysymykset


Level up!:ssa on tänä vuonna ilmestynyt pääasiassa kaksi postausta viikossa (pieniä poikkeuksia on toki ollut). Yleensä julkaisen postaukset keskiviikkona ja sunnuntaina, koska tällainen postausrytmi on ollut suhteellisen helppo mahduttaa omaan arkeen. Välillä on tietysti kiireisempää ja postaukset saattavat aiheuttaa pientä stressiä. Esimerkiksi huhtikuussa huhkin paitsi kyseisen kuukauden postaukset, myös toukokuulle 2,5 viikon postaukset etukäteen valmiiksi, koska tiesin, etten toukokuussa ehtisi niitä kirjoittaa.

Kyselyssä sitten tiedustelin, onko blogin nykyinen tapa hyvä vai olisiko kivempaa, jos julkaisisin useammin lyhyempiä postauksia vai kenties harvemmin laajempia.

Vastaajista 85,2 % oli sitä mieltä, että nykyinen tapa on hyvä ja 7,4 % oli kiinnostunut saamaan harvemmin laajempia postauksia. Kukaan ei halunnut useammin lyhyempiä. Tällä perusteella voisinkin pyrkiä pitämään julkaisutahdin nykyisellään, niin kauan kuin oma elämäntilanne sen sallii, ja silloin tällöin pyrkiä julkaisemaan jonkin laajemmankin postauksen.

Blogin aihealueet


Kyselin myös, mikä aihealue blogissa kiinnostaa eniten. Olin ehkä semisti yllättynyt, kun pelaaja-lifestyle jyräsi muut vaihtoehdot. Sen valitsi 70,4 % vastaajista. Tosin tähän kysymykseen pystyi valitsemaan useamman vaihtoehdon ja 63 % oli äänestänyt hahmopohdintoja, 59,3 % tiettyyn pelisarjaan liittyviä postauksia ja 48,1 % pelipäiväkirjoja. Voisinkin sanoa, että kaikille blogin yleisimmille postaustyypeille löytyi reilusti kannatusta, mikä on tietysti näin kirjoittajan näkökulmasta hyvä juttu.

Annoin myös mahdollisuuden tarkentaa omaa vastausta ja tämä osio olikin minulle mielenkiintoista luettavaa. Mainituksi tulivat jo monivalinnassa olleet hahmopohdinnat ja pelaaja-lifestyle, mutta useampi mainitsi myös, että erityisesti Final Fantasy -postaukset kiinnostavat. Voinkin luvata, että ne eivät todellakaan ole loppumassa, kun kyse on kuitenkin myös siitä omasta lempisarjastani.

Pelisarjoihin liittyvät postaukset


Uteliaana kysyin myös, mistä JRPG-sarjoista postauksia haluttaisiin lisää. Tässäpä listaa, mitkä pelit/sarjat tulivat mainituiksi:

  • Shin Megami Tensei
  • Persona
  • Tales of
  • Yksittäiset, mihinkään sarjaan kuulumattomat JRPG:t
  • Mana
  • Xenoblade
  • Phantasy Star
  • Dragon Quest
  • Fire Emblem
  • Etrian Odysse
  • Muut pelkästään käsikonsoleilta löytyvät sarjat
  • Final Fantasy
  • Uudet JRPG-julkaisut, esim. Ni No Kuni II
  • Ys
  • Muunmaalaiset roolipelit

Listaan päätyikin paljon sellaista, mitä en ole välttämättä pelannut lainkaan. Esim. Shin Megami Tensei, Phantasy Star ja Persona ovat jääneet kokonaan kokeilematta enkä ole aivan varma, kokeilenko joskus vai en. Personia löytyisi kyllä hyllystä valmiina useampikin sarjan osa (puolison pelejä, ei minun), joten siihen sarjaan olisi sinällään helppo tarttua. Pitäisi vain jostain repäistä lisää aikaa.

Tales of -sarjasta lupaan bloggata heti, kun taas seuraavan kerran sarjan peliin tartun. Omassa hyllyssä olisi vielä pelaamattomana Tales of Symphonia: Dawn of the New World, mutta olen kuullut siitä aika paljon negatiivista muilta pelaajilta... Olen myös joskus miettinyt, pitäisikö 3DS:lle hankkia jokin Tales.

Secret of Manasta on tulossa postauksia ensi vuoden puolella, kunhan remake ilmestyy. Se on ehdottomasti hankinta- ja pelauslistalla, joten täytyyhän sen sitten näkyä bloginkin puolella. Sen sijaan Ni No Kuni II:sta en ole aivan varma. Testasin sitä GameXpossa ja se oli ihan kiva, muttei suoranaisesti koukuttanut. Katsotaan siis, josko innostun ja budjetti vielä antaa myöten hankkia se.

Xenoblade on minulle tuttu sarja. Hyllystä löytyvät sekä Xenoblade Chronicles että Xenoblade Chronicles X, mutten valitettavasti ole kumpaakaan pelannut itse. Tosin jälkimmäistä olen hyvin aktiivisesti seurannut vierestä puolison sitä pelaillessa. Se on vain sen verran laaja peli, etten ole itse siihen enää jaksanut tarttua, kun olen käytännössä juonen jo nähnyt. Silti en ole aivan varma, osaisinko kirjoittaa siitä kunnolla, koska oma kokemus puuttuu. Kinkkistä.

Tiedän kuitenkin melko suurella varmuudella pukinkontista tänä vuonna löytyvän Xenoblade Chronicles 2:n, joten siinä voisikin olla sopiva kohta hypätä myös itse puikkoihin. Pitäisi vain pysyä pois paikalta, kun puoliso sitä pelailee, etten taas jumitu seuraamaan sivusta.

Dragon Quest -sarja on sellainen, minkä pelaamista olen miettinyt varmaan viimeiset 10 vuotta, mutta jostain syystä *köh*kansitaide*köh* en ole ainuttakaan sarjan osaa saanut hankittua. Ehkä ensi vuonna olisi aika korjata tämä asia ja pelata edes yksi sarjan peleistä. Täytyykin laittaa harkintaan, jos yhden hankkisi.

Ys-sarja on minulle myös hyvinkin uusi tuttavuus, mutta ainakin Ys VIII:sta on tulossa lisää postauksia. Sain pelin juuri eilen pelattua loppuun ja pidin siitä todella paljon. Luvassa on hahmopohdintoja, mutta todennäköisesti myös jonkinlainen loppuyhteenveto. Saa toki myös toivoa, jos jokin erityinen aihe pelistä kiinnostaa. Ja jos joskus tartun johonkin toiseen sarjan peliin, lupaan siitäkin postauksen tai pari kirjoittaa.

Käsikonsoleilla pelailen aika vähän, mutta jos satun johonkin peliin tarttumaan, lupaan siitä sitten blogatakin. Näihin käsikonsoli-JRPG-postauksiin saattaisi olla myös toisenlainen ratkaisumahdollisuus, mutta ei siitä tässä kohtaa enempää, koska en voi suoraan luvata mitään. Sama juttu on myös noiden muunmaalaisten roolipelien suhteen. Tällä hetkellä en pelaa niitä, joten en osaa niistä oikein kirjoittaakaan. Witcher 3 kyllä pikkuisen kiinnostaisi, joten ei kai tätäkään pidä täysin pois sulkea...

Pelaaja-lifestylepostaukset


Pelaaja-lifestyle on uinut osaksi blogia pikkuhiljaa. En sitä alkuun varsinaisesti suunnitellut, mutta jossain vaiheessa huomasin, että minua kiinnosti pelien lisäksi niiden ympärillä pyörivä kulttuuri ja elämäntyyli. Nämä postaukset ovat keränneet myös kohtalaisen paljon klikkauksia, joten ilmeisesti kiinnostavat muitakin (jotenkin silti yllätyin, että kyselyyn vastanneiden keskuudessa ne kiinnostivat eniten).

Tässä vielä listaa, millaiset pelaaja-lifestylepostaajat vastanneita kiinnostaisivat:

  • Pelitapahtumat 73,1 %
  • Pelaaminen ja ajankäyttö 73,1 %
  • Pelaaminen ja raha 61,5
  • Pelaaminen ja parisuhde 42,3 %
  • Pelaaminen ja sisustaminen 38,5 %
  • Pelaajan pukeutuminen 26,9 %
  • Pelimusiikkikonsertit 34,6 %
  • Pelaaminen ja lapset 19,2 %
  • Voisin lukea oikeastaan vähän kaikesta 3,8 %
  • Pelaaminen kavereiden kanssa ja verkossa (Japanin matka ja pelimuseo kiinnostivat myös) 3,8 %

Pelitapahtumat kiinnostavat itseänikin ja olisi ihan huippua päästä useampaan sellaiseen vierailemaan. Isot ulkomailla pyörivät tapahtumat olisivat unelmabloggauskohteita, mutta tällä hetkellä budjetti ei kyllä anna myöten matkustaa tapahtumien perässä. Toki jos mielenkiintoisia tapahtumauutisia tulee, niistä bloggaan mielelläni. (Ja ehkä vielä joskus saan mahdollisuuden reissata johonkin isoon tapahtumaan. Jos näin käy, kuulette kyllä!)

Suomessakin onneksi on pienemmän mittakaavan tapahtumia ja mahdollisuuksien mukaan pyrin näihin itseäni tunkemaan. Tässä kuussa olikin GameXpo, josta vähän aikaa sitten blogasin. Todennäköisesti seuraava tapahtuma on Yukicon, josta uskallan jo postauksen luvata, vaikka menenkin sinne ihan vain tavallisena conikävijänä enkä virallisesti bloggaajana.

Pelimusiikkikonsertit myös kiinnostavat kovasti, joten täytyykin pitää silmät auki niiden varalta. Jos pääsen, bloggaan näistä myös.

Pelaaminen ja ajankäyttö, raha ja parisuhde näyttävät kiinnostavan myös monia. Täytyykin ryhtyä siis miettimään näistä aiheista lisää postauksia. Sisustaminen, pukeutuminen ja lapset saivat nekin ääniä, mutta eivät ihan yhtä paljon kuin muut aiheet. Näistäkin voi silti jonkin verran juttua tulla.

Myös juttua pelaamisesta kavereiden kanssa ja verkossa oli toivottu juttua. Itsehän olen vähän tällainen yksinäinen susi pelaamisen suhteen, mutta kyllä tästäkin aiheesta varmasti jotain sanottavaa löytyisi.

Kysyin vielä pelaaja-lifestyleen liittyen, kiinnostaisiko vastanneita kyseisistä postauksista koottu kirja. 70,4 % vastasi tähän ehkä ja 18,5 % kyllä, loppuja tällainen kirja ei kiinnostanut.

Sanalliset vastaukset avasivat sitten tuloksia hieman enemmän. Mahdolliseen kirjaan toivottiin riittävästi sisältöä ja joku ajatteli, että antologia voisi olla kiva. Siis sellainen, johon olisi kerätty tekstejä monilta eri kirjoittajilta. Miksipä ei, jos sopiva porukka löytyisi projektia toteuttamaan.

Osa koki, että juuri blogi on paras muoto lukea tämänkaltaista sisältöä eikä sen takia kirja kuulosta erityisen kiinnostavalta. Lisäksi jos kirja tarjoaisi saman sisällön, joka on blogissakin luettavissa, ei se välttämättä olisi kiinnostava hankinta.

Kyselin tätä tietenkin sen takia, että jonkinlainen peliaiheinen kirja on pyörinyt ajatuksissa ja haaveissa jo pidemmän aikaa. Olen romaaneja ehtinyt julkaista kolme kappaletta ja osallistua yhteen antologiaan ja nälkä tunnetusti kasvaa syödessä. Lisäksi Suomessa on julkaistu erilaisia peliaiheisia kirjoja useampiakin viime vuosina, mikä on omaa intoa kasvattanut vain lisää.

En nyt tältä istumalta lupaa, että kirja joskus tulee, mutta myönnän aiheen kiinnostavan edelleen. Pelaaja-lifestyle voisi olla yksi sopiva aihealue, josta kirjaa lähtisi työstämään, mutta toisaalta jostain muustakin peliaiheesta voisi kirjoittaa. Tämä pitänee jättää vielä toviksi mietintämyssyyn pyörimään. Toki otan vastaan myös ajatuksia aiheesta.


Lukijoiden lisätoiveet


Kysyin, mitä muuta sisältöä vastaajat blogiin toivoisivat. Osa sanoi tykkäävänsä blogista tällaisenaan, mikä on tietenkin todella kiva kuulla. Osa toivoi lisää peliesittelyjä tai arvostelun tapaisia juttuja. Itsehän en ole kovin kiinnostunut peliarvosteluista (ja niitä on tarjolla monella muulla sivustolla), joten siksi nämä ovat jääneet ehkä vähän muiden juttujen jalkoihin. Jonkinlaisia peliesittelyjä voisin kyllä aina ajoittain kirjoitella.

Pelimusiikista toivottiin postauksia. Olen parista pelikonsertista kirjoittanut ja Final Fantasy -musiikista joskus tehnyt videopostauksen, mutta yleisesti ottaen musiikista puhuminen on tosiaan jäänyt vähiin. Yksi syy tähän on se, etten ole musiikin suhteen minkään sortin asiantuntija enkä esimerkiksi hallitse termistöä lainkaan. Ehkä tässä asiassa siis pitäisi rohkaistua ja lähteä höpisemään myös musiikista omalla amatööriotteella.

Joku toivoi lisäksi mielipidettäni Zero Escape -pelisarjasta. Se ei ole minulle valitettavasti tuttu, mutta jos tutustun, voin mielipiteeni toki jakaa.

Muu palaute


Iloinen pelibloggaaja tässä terve!
Viimeiseksi oli tietenkin sana vapaa niin risuille kuin ruusuillekin. Olen todella kiitollinen ja ilahtunut kaikista kiitoksista, joita tähän kohtaan sateli. Ehkä olen vähän hämmästynytkin, koska aina välillä sitä tulee ryvettyä ties missä syövereissä. Saan näitä JRPG-päähahmojen pakollisia angstikohtauksia itsekin ajoittain (ehkä sen takia inhoan niitä peleissä niin paljon?) ja silloin on mahdotonta uskoa siihen, että oikeasti toteuttaa jotain hyvää juttua. Täytyy siis säästää kaikki ruusut ja vilkaista niitä, kun oma usko meinaa hiipua. Eli iso kiitos teille!

Sana on luonnollisesti edelleen vapaa tuossa kommenttiboksissa, jos tuntuu, että vielä haluat jotain näihin juttuihin liittyen sanoa tai jos et vaikkapa huomannut kyselyä, mutta haluaisit silti johonkin kohtaan vastata.

Minulle kysely oli avartava ja tarjosi jokusen yllätyksen sekä liudan pelejä, joita pitäisi ehkä joskus oikeasti kurkistaa (saisipa sitä aikaa vielä lisää jostain). Tiedän myös nyt vähän paremmin, mikä blogin sisällöstä kiinnostaa enemmän ja mikä vähän vähemmän. Ainakin pelaaja-lifestyle tuntuu olevan sellainen, johon voisi panostaa vielä lisääkin.

Kaiken kaikkiaan tästä kyselystä jäi hyvä fiilis ja se antoi lisämotivaatiota blogin pyörittämiseen. En minä tätä tietysti lopettamassa ollut muutenkaan, mutta välillä tarvitaan pientä potkua takamukseen. Onneksi te olette sen minulle antamassa. On ihanaa, kun on noin mahtavia lukijoita!

Kiitos siis vielä kaikille, jotka vastasivat. Autoitte minua valottamaan sitä, millaisena blogi lukijoilleen näyttää ja mihin ehkä kannattaa laittaa lisäpaukkuja. Palautetta oli todella mukava saada.


Pari sanaa lähitulevaisuudesta


Ensi viikolla en aio häärätä blogin kimpussa ollenkaan vaan teen pienen irtioton sisällöntuottamisesta (tosin kokonaan toinen juttu on, maltanko pysyä pois somesta). Blogi ei kuitenkaan jää hunningolle vaan puikkoihin hyppää vieraskynäilevä bloggaaja, Emmi. Luvassa on tietenkin fanityttö näkemystä japanilaisista roolipeleistä, mutta tällä kertaa sellaisista, joita minä en ole juurikaan pelaillut.

Eikös kuulostakin jännittävältä? Minä ainakin olen innoissani! Luonnollisesti olen ensi viikolla ilmestyvät postaukset jo itse päässyt lukemaan ja sisältö oli sellaista, että vähän pelottaa, halutaanko minut tämän jälkeen vaihtaa Emmiin kokonaan. 

Toisena lähitulevaisuuden juttuna haluaisin toteuttaa videopostauksen. Muutama vuosi sitten tein jouluspesiaalin, jossa vastailin lukijoiden kysymyksiin ja nyt ajattelin tehdä sellaisen uudestaan. Tarvitaan vain ne kysymykset! Eli laitelkaas tuonne kommenttiboksiin pelaamiseen, peleihin, bloggaamiseen tai minuun liittyviä kysymyksiä tulemaan.

Olette ihania, kiitos vielä kerran kaikesta palautteesta! Nauttikaa Emmin seurasta sillä aikaa, kun minä vedän vähän henkeä!

http://www.pelit.fi/

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Ys VIII:n hahmopohdinnat osa 1: Adol ja Dana

Hahmopohdintapostaukset ovat oleellinen osa tätä blogia. Nyt onkin aika tarttua Ys VIII:n hahmoihin ensimmäistä kertaa. Päähahmoista on hyvä aloittaa, joten tässä postauksessa käsittelen Adolia ja Danaa.


Postaus sisältää lieviä spoilereita. Luet omalla vastuullasi!


Onkin alkanut jo muodostua perinteeksi kirjoitella hahmopohdintoja jokaisesta pelauksen alla olevasta pelistä, joten miksipä siis ei myös Ys VIII:sta. Pelissä on melkoinen liuta hahmoja, joista toisista kerrotaan enemmän, toisista vähemmän. Käsittelen näissä postauksissa vähintäänkin oman tiimin hahmot, mutta saatan myöhemmin sanoa sanasen myös NPC-jengistä. Toiveita saa toki esittää, keistä mieluiten haluaisit postauksen.

Tässä ensimmäisessä hahmopohdintapostauksessa päätin ottaa käsittelyyn pelin päähahmot Adolin ja Danan. Toki sinällään pelisarjan historia huomioon ottaen Adolin voisi ajatella kantavan päähahmon roolia yksinään, mutta toisaalta Danalla on tarinassa myös iso osuus ja ajoittain pelaaja pelaa ainoastaan hänellä.

Sen verran on vielä sanottava, että pelin pelaaminen on minulla yhä kesken. Voi siis olla asioita, joita en vielä näistä hahmoista tiedä. Jos jotain isoja juttuja ilmenee, voi olla, että teen päivityspostauksen myöhemmin. Ja jos sinä olet jo ehtinyt pelin pelata loppuun asti, ethän spoilaa minua kommenttiboksissa. Kiitos paljon!


Adol Christin


Adolin taustatarina


Adol on 21-vuotias (Ys VIII: Lacrimosa of Danan aikaan) punapäinen sankari, joka ajautuu seikkailusta toiseen. Ys VIII sijoittuu pelisarjan aikajanalla Ys V: Kefin, Lost City of Sandin ja Ys VI: The Ark of Napishtimin väliin eli sarja ei etene kronologisesti.

Pelin alussa Adol on merimatkalla ystävänsä Dogin kanssa, kun laiva joutuu kahnaukseen jonkinlaisen mustekalan tai tursaan kanssa. Tämän seurauksena laiva tuhoutuu ja Adol haaksirikkoutuu Seirenin salaperäiselle ja vaaralliselle saarelle. Saarta tutkiessaan hän löytää myös muita haaksirikkoisia, ja pian alkaakin rakentua pieni kylä, josta huolehtimisen Dogi ottaa harteilleen. Adol sen sijaan keskittyy saaren kartoittamiseen ja etsii samalla ratkaisua mystisiin uniin, jotka ovat alkaneet hänen saarelle päädyttyään. Unissa hän näkee nuoren naisen, Danan, joka vaikuttaa eläneen Seirenin saaren menneisyydessä. Pian unet alkavat kuitenkin linkittyä nykypäivään erikoisella tavalla.

Omat ajatukseni Adolista


En ole pelannut aiempia Ys-sarjan pelejä (enkä vielä tiedä, pelaanko koskaan... PC ei juuri houkuttele, sori), mutta olen niistä nyt tämän kahdeksannen osan pelaamisen myötä kuitenkin hieman lueskellut. En voi kutsua itseäni asiantuntijaksi sarjan suhteen millään tavalla, mutta uskoisin päässeeni perusjutuista perille.

Adol on Originia lukuun ottamatta kaikkien pelien päähahmo, mutta hän ei puhua pukahda pelien aikana. Tosin Ys VIII:ssa hänelle on mahdollista valita satunnaisia repliikkejä ja hän saattaa jopa tuolloin sanoa pari sanaa ääneen (esim. kysyä "oletko kunnossa?"). 

Puhumattomuudesta johtuen Adolin persoona jääkin minulle etäiseksi. Voin toki itse vaikuttaa siihen, onko hän joissain tilanteissa mukava vai töykeä tai heittääkö asiallisen vai hitusen asiattoman kommentin, mutta siihenpä se sitten jää. Adol onkin mielestäni enemmän pelaajan avatar kuin oma, persoonallinen hahmonsa. Tässä ei sinällään ole mitään vikaa ja tarinankerronta toimii erinomaisesti myös näin, vaikka itse preferoin persoonallisempia päähahmoja.

Se Adolin puolesta on kuitenkin sanottava, että hän ei laukaise päähahmoallergiaani lainkaan. Monesti nimittäin on käynyt niin, että nämä vähän persoonallisemmat tapaukset onnistuvat nyppimään hermojani oikein urakalla (esim. FFX:n Tidus tai Star Ocean: The Last Hopen Edge).


Dana Icarusia


Danan taustatarina


Dana on salaperäinen Adolin unissa esiintyvä sinihiuksinen nuori nainen. Hän elää Eternian valtakunnassa, jossa hänet on valittu Suuren Puun neidoksi eli käytännössä valtakunnan uskonnolliseksi johtajaksi. Dana on iloluontoinen ja utelias melkein viaksi asti ja saakin tästä usein kuulla muilta. Hänellä on kuitenkin sydän paikallaan ja hän haluaa auttaa Eternian asukkaita kaikin mahdollisin tavoin.

Kun Danalle selviää hänen yhteytensä Adoliin sekä Seirenin saaren Adolin aikainen tila, hän haluaa ottaa mysteeristä selvää ja, jos mahdollista, pelastaa Eternian tulevaisuudessa väijyvältä tuholta. Hän pyrkii auttamaan tulevaisuudessa elävää Adolia tapahtumien selvittämisessä samalla, kun tutkii tilannetta itsenäisesti omassa ajassaan.

Omat ajatukseni Danasta


Dana ei esiinny (tietääkseni) muissa Ys-sarjan peleissä vaan on luotu nimenomaan tätä kyseistä peliä varten. Hänellä on selkeämpi persoona kuin Adolilla ja se tekee hänestä minulle huomattavasti varsinaista päähahmoa kiinnostavamman tapauksen. Pidän Danan iloisesta luonteesta ja toisaalta myös tavasta joutua vaikeuksiin uteliaisuutensa takia. Danan nuoruuden kohelluksia ei pelissä suoraan näytetty, mutta niistä kuitenkin kerrottiin sen verran, että hänestä sai hyvän käsityksen. Noiden kertomusten (eli käytännössä Adolin unien) perusteella hänestä saikin raisun vaikutelman.

Tunnollinen ja vastuuntuntoinen Dana on silti ja hän haluaa auttaa muita. Minusta nämä kaksi erilaista puolta luovatkin kiinnostavan kontrastin ja syventävät häntä hahmona entisestään. Dana onkin yksi suosikkihahmoistani tässä pelissä ja siirryin pelaamaan hänellä, kun se tuli myös Adolin ajassa mahdolliseksi. Adol sai jäädä vaihtopenkille muiden miesten kanssa.



Kaksi yhteen kietoutuvaa tarinaa


Adolin ja Danan kohtalot linkittyvät yhä tiukemmin toisiinsa tarinan edetessä. Dana ei pysy vain Adolin unissa vaan siirtyy fyysisenä olentona tulevaisuuteen eli Adolin nykyhetkeen. Hän pystyy kuitenkin myös telepaattisesti palaamaan omaan aikaansa ja välittämään tapahtumat näkyjen kautta Adolille ja hänen kumppaneilleen.

Odotankin mielenkiinnolla, miten tarina vielä kehittyy ja millä tavoin Adolin ja Danan yhteinen seikkailu päättyy. Olen aina ollut vähän nihkeä aikamatkailutarinoiden suhteen, mutta toistaiseksi Lacrimosa of Dana on onnistunut pitämään paketin kasassa ilman, että epäloogisuudet ovat alkaneet häiritä kokemusta.


Lue myös


Ys VIII:n demo yllätti positiivisesti
Ensivaikutelmat Ys VIII:sta
Ys VIII:n tarina alkaa hitaasti mutta pitää otteessaan

Onko Adol sinulle tutumpi hahmo kuin minulle? Millaisena sinä koet hänet? Entä mitä pidät Danasta?

http://www.pelit.fi/

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Final Fantasy -isiä

Monissakin peleissä vilahtaa ainakin jonkin verran perhesuhteita. Isänpäivän kunniaksi ajattelin kuitenkin nostaa esille muutaman isän suosikkipelisarjastani Final Fantasystä. Ihan kaikkia en kuitenkaan käy läpi, mutta kommenteissa saa toki kertoa omia ajatuksiaan FF-isistä ja mikseipä muidenkin pelien isähahmoista.





Final Fantasyissä esiintyy isiä, jotka eivät ole erityisen hyviä roolimalleja. Esimerkiksi voisin nostaa tässä kohtaa vaikkapa Final Fantasy VII:n Hojon, josta ei hyvällä tahdollakaan saa väännettyä vastuuntuntoista ja kunnollista isukkia. Myöskään Final Fantasy X:n Jecht ei varsinaisesti ole vakuuttanut minua siitä, että isyyden osaamispisteitä olisi kerrytetty ennen lapsen hankkimista. Tänään en kuitenkaan ruodi näitä tapauksia sen enempää vaan nostan esille vähän paremmin plussapojoja keräilleet isät, vaikka heilläkin voi omat heikkoutensa olla.


Laguna Loire - Final Fantasy VIII


Laguna on Final Fantasy VIII:n päähahmon, Squallin, isä. Laguna ei kuitenkaan ollut paikalla Squallin syntyessä (ilman omaa syytään!) ja koska Squallin äiti, Raine, kuoli pian tapahtuman jälkeen, Squall ja Rainen aiemmin adoptoima Ellone, toimitettiin Edean ylläpitämään orpokotiin. Laguna sai kyllä kuulla Rainen kuolemasta, muttei pojastaan.

Tuohon aikaan Laguna oli noussut Estharin presidentiksi, missä tehtävässä jatkoikin seuraavat 17 vuotta. Hän kyllä ajatteli Ellonea, johon oli kehittänyt siteen asuessaan Rainen kanssa, muttei ilmeisesti koskaan edes haaveillut hakevansa tyttöä luokseen. Ehkä hän sitten ajatteli Ellonen olevan turvassa orpokodissa.

Squallin lapsuudessa Laguna ei luonnollisesti pystynyt olemaan läsnä. Voisin kuitenkin kuvitella, että hän olisi ollut Squallille varsin hyvä isä ja kenties Squallin persoonakin olisi hänen vaikutuksestaan voinut kehittyä vähemmän jurottavaksi. Lagunan hieman hönö luonne olisi kenties hionut pahimmat särmät Squallista tai ehkä ne eivät olisi edes päässeet syntymään, jos poika olisi saanut kasvaa vanhempiensa ja adoptiosiskonsa kanssa.

Näinhän tarina ei valitettavasti kuitenkaan mennyt vaan Squall kasvoi orpokodissa ja päätyi lopulta SeeDiksi. Peli ei taida missään vaiheessa paljastaa suoraan Squallin ja Lagunan välistä todellista suhdetta, mutta rivien välistä se on kuitenkin pääteltävissä. Muun muassa Lagunan läheinen ystävä Kiros sanoo Squallille, että hän hyvä, että Squall ei juurikaan muistuta ulkoisesti isäänsä vaan tulee enemmän äitiinsä. Tämä tarkoittaa vähintäänkin sitä, että Kiros tuntee Squallin vanhemmat. Toki on mahdollista, että kyse on joistakuista muista kuin Lagunasta ja Rainesta, mutta sanoisin sen olevan vähintäänkin epätodennäköistä.


Wakka - Final Fantasy X / Final Fantasy X-2


Wakka ja Lulu saavat Final Fantasy X-2:ssa pojan, jonka Wakka nimeää Vidinaksi. Tuoreen perheen elämää ei pelissä kuvata kovinkaan laajasti, mutta he kuitenkin vilahtavat tarinassa mukana.

Olen muutaman kerran blogissa saattanut mainita, ettei Wakka itse asiassa lukeudu suosikkihahmoihini vaan varsinkin ensimmäistä kertaa Final Fantasy X:tä pelatessani pidin häntä erittäin ärsyttävänä. Wakka kuitenkin parantaa huonoja tapojaan ja asenteitaan pelin edetessä ja siten kasvaa vähän kivemmaksi hahmoksi. En silti ymmärrä, mitä Lulu hänessä näkee, mutta se ei onneksi ole tämän postauksen aihe.

Vaikkei Wakka ole suosikkilistallani ykkösenä, uskon häneen isänä. Hän on kokenut kovia ja onnistunut muuttamaan asenteitaan. Hänellä voi olla hyvä käry siitä, miten muksu siis kannattaa kasvattaa. Hän on luonteeltaan myös lempeä (varsinkin, kun on päästänyt irti rasismistaan) ja iloinen, mikä ei varmastikaan ole muksun kannalta huono juttu. Hän myös saattaa tasapainottaa Lulun hitusen jäykkää luonnetta.

Lisäksi Wakka on hyväsydäminen ja haluaa tarpeen tullen piristää ystäviään. Hän ei aina siinä onnistu, mutta ajatuskin on tärkeä. Hän myös huolehti veljestään, Chappusta, kun heidän vanhempansa kuolivat. Hänellä on jo kokemusta vastuusta, jota jokainen vanhempi joutuu kantamaan. En ehkä itse opi koskaan pitämään Wakkasta, mutta uskon silti, että hän voi olla Vidinalle hyvä ja esimerkillinen isä.

Sazh Katzroy - Final Fantasy XIII


Sazh on Dajh'n yksinhuoltajaisä. Hänen vaimonsa kuoli kolme vuotta ennen pelin tapahtumia, ja hän on siitä lähtien huolehtinut pojastaan yksin. Valitettavasti Dajh'sta kuitenkin tuli Sanctumin l'Cie ja PSICOMin joukot sieppasivat hänet. Sazhin suurin motivaatio selviytyä pelin aikana onkin yritys pelastaa Dajh. Hän asettaa poikansa oman hyvinvointinsa edelle, ja on valmis jopa uhraamaan itsensä PSICOMeille estääkseen Dajh'n muuttumisen Ciethiksi.

Mielestäni Sazh on erinomainen esimerkki välittävästä isästä. Lisäksi hän on luonteeltaan välitön ja eläväinen, hän osaa antaa anteeksi ja vaikuttaa varsin hyväsydämiseltä mieheltä. Vaikka hän saa tietää Vanillen osuudesta poikansa kohtaloon, hän antaa lopulta tälle jopa anteeksi.

Sazh ei ole hänkään lempihahmojeni joukossa, mutta esimerkillinen isä hän silti on. Hän on tasapainoinen ja huolehtiva. Pelin pelanneet tietävät, että Sazh saa pelin lopussa poikansa takaisin. Olin tästä käänteestä kovin iloinen ja mielestäni se olisi ollut hyvä päätös isän ja pojan tarinalle.

Final Fantasy XIII-2 ja Lightning Returns jatkoivat kuitenkin tarinaa myös heidän osaltaan. Molemmissa peleissä Dajh toimii jälleen Sazhin motivaationa. Tuntuukin, ettei isä-poikasuhde pääse kehittymään eteenpäin Dajh'n ollessa toistuvasti pulassa ja Sazhin pelastajan roolissa. Haluan silti uskoa, että Lightning Returnsin jälkeisessä uudessa maailmassa nämä kaksi pääsevät vihdoin elämään tavallista perhe-elämää ja uskon Sazhin myös olevan Dajh'lle erinomainen isä.

Lue myös


Suuruudenhullu tiedemies - Final Fantasy XII:n tohtori Cid

Keitä muita videopeli-isiä sinä haluaisit  nostaa estraadille? Onko joku mielestäsi oikein esimerkillinen tapaus?


http://www.pelit.fi/

keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Päivä GameXpossa

GameXpo-messut järjestettiin toista kertaa Helsingin Messukeskuksessa 3.-5.11.2017. Pääsin messuille bloggaajana ja olin paikalla lauantaina. Mukaan matkaan nappasin puolison, koska kaksinhan on kivempi kierrellä kuin yksin.




Yleisfiiliksiä päivästä


Aamu oli yhtä häsellystä ja meinattiin puolison kanssa myöhästyä kerrankin ajoissa olevasta junasta. Onneksi kuitenkin ehdittiin laiturille juuri junan sinne tullessa ja istumaankin melkein samaan aikaan, kun konnari tuli kyselemään lippujen perään.

Junamatka Pasilaan sujui ilman välikohtauksia ja sää Helsingissä oli vähemmän sateinen kuin täällä päin, mikä oli enemmän kuin jees. Osattiin jopa seikkailla Pasilan väliaikaiselta asemalta Messukeskukseen, osittain varmaan sen takia, että olin edellisellä viikolla jo pyörähtänyt siellä Kirjamessujen merkeissä.

Etukäteen ostetuilla lipuilla pääsi porteista sisään kätevästi jonon ohitse. Tosin kun vähän puoli yhdentoista jälkeen paikalle saavuimme, eivät ne jonotkaan olleet kovin kamalat. Ehkä messujen avautuessa kympiltä ne saattoivat olla pidemmät. Paikalla olleet kertokoon.

Messukeskuksessa oli samaan aikaan GoExpo Winter -messut, jotka keskittyvät talviurheiluun eivätkä minua oikeastaan kiinnostaneet, mutta lisäsivät kävijämäärää kiitettävästi. GameXpon alue oli myös sijoitettu messuhallin peränurkkaan, mikä tarkoitti pakollista vaellusta urheilumessujen läpi. Ei sinällään mitenkään paha juttu, mitä nyt urheilumessuvieraiden perässä tallustelu turhautti, kun olisin jo halunnut olla perillä.

GameXpon alue paljastui paljon pienemmäksi, mitä olin kuvitellut. Olin myös kuullut muutamilta ihmisiltä etukäteen, että aikaa kannattaa varata paljon, ettei päivä lopu kesken. No, sitähän oltiin varattu miltei seitsemän tuntia ja pakko kyllä sanoa, että se oli liikaa näin pienellä alueella pyörimiseen. Kolme tai neljä tuntia olisi varmaankin ollut sopivampi valinta.

Joka tapauksessa ensimmäiset pari tuntia kuluivat rattoisasti, kun kiersimme näytteille asettajien pisteitä läpi. Monilla oli kivoja tarjouksia ja ostoksiakin tuli sitten tehtyä, kuten nyt messuilla usein on tapana. Täytyy silti todeta, että rahaa meni (paljon!) tavallista enemmän.

Osa näytteille asettajista olivat puhtaasti myymässä tavaraa, mutta isolla osalla oli myös toiminnallisempia pisteitä, joissa pääsi testaamaan erilaisia pelejä ja laitteita. VR-vempeleet näyttivät vetävän jengiä puoleensa ja jonoa tuntui olevan koko ajan. Tavallaan olisin halunnut käydä testaamassa itsekin, miltä virtuaalitodellisuus näyttää, mutta rehellisesti sanottuna pelkäsin silmälasieni puolesta. Olen kerran edellisessä työpaikassani iskenyt uteliaana VR-lasit päähän ja omat lasit olivat sen jälkeen harmaan mähmän peitossa. Ei kiva juttu tilanteessa, jossa ei ole mahdollista päästä pesemään niitä. Tästä syystä jäi siis nyt testaamatta. Tosin saattaisin kyllä pystyä pelaamaan VR:ää ilman omia lasejakin... ehkä.

Toinen juttu noissa VR-pisteissä oli se, että niiden ympärille kerääntyi myös porukkaa katsomaan. Vaikka itse ei sitä lasit päässä tietenkään näe, minua lievästi ahdistaa ajatus, että joku tuijottaa minua, kun huidon menemään Move-kapulat käsissä. Minulla on melko suuri kynnys päästää ketään katsomaan pelaamistani, varsinkaan tuntemattomia tyyppejä.

Suurimmalla osalla ei kuitenkaan tällaisia ongelmia näyttänyt olevan ja pisteissä tosiaan riitti porukkaa ilman, että minä olisin vielä omalta osaltani jonoa käynyt kasvattamassa.

Onneksi muutakin tekemistä oli. Kävimme muutamassa ohjelmassa (niistä kohta tarkemmin) ja pelailemassa perinteisempiä pelejä. Käytännössä parhaiten viihdyinkin Namcon pisteellä, missä pääsi kokeilemaan Ni no Kuni II:sta ja Code Veiniä.

Kuten sanottua, loppupuolella aika kävi vähän pitkäksi ja ympärillä pyörivä ihmismassa alkoi väsyttää. Hitusen ikävää oli myös saada mm. pariin kertaan repusta päähänsä ilman, että anteeksipyyntöä kuului. Olen kai tottunut hyväkäytöksisiin conikävijöihin, kun meluisa ja päälle kävelevä messukansa alkoi iltapäivän puolella jo vähän ahdistaa.

Desuconissa ja Traconissa usein viihtyvänä kävijänä harmittelin myös mm. vesipisteiden puuttumista. Olen tottunut siihen, että vesipullon voi täyttää helposti kävellessään pisteestä A pisteen B, mutta Messukeskuksessa täytyi erikseen hakeutua vessaan sitä varten... ja yritäpä täyttää vesipulloa liiketunnistimella toimivasta hanasta. Noh, kaikkea ei voi saada.

Kun kotimatka koitti, oli ihanaa istahtaa takaisin junaan. Vielä ihanampaa oli päästä rojahtamaan omalle sohvalle. Väsymys hiipi aika nopeasti seuralaiseksi ja lauantai-illasta huolimatta taisin kömpiä petiin jo iltakympin pintaan.

Päivän aikana tsekatut ohjelmat


Myrskyn sankarit - roolipeli lapsille ja aloittelijoille


Tätä ohjelmaa meidän ei ollut alun perin tarkoitus mennä kuuntelemaan ollenkaan, koska olen sillä tavalla outo, että olen kiinnostunut lähinnä videopelaamisesta. Muu pelaaminen kun vaatii vähän liikaa sitä sosialisoimista toisten ihmisten kanssa (hui, kamala!). Ohjelma oli kuitenkin puolisen tuntia myöhässä, joten se alkoi siinä vaiheessa, kun olimme juuri saapuneet kuuntelemaan toista ohjelmaa.

Myrskyn sankareista olen kuitenkin joskus kuullut, mutten voi sanoa siihen perehtyneeni millään tavalla. Peli kuitenkin kuulosti ihan mielenkiintoiselta. Se tuntui yhdistelevän perinteisiä roolipelielementtejä ja samalla tuovan niihin jotain uutta, ehkä ripauksen suomalaisuutta. Peli myös ammentaa osittain pohjoismaisesta perinteestä ja siinä tavataan esimerkiksi staaloja.

Jos pöydän ääressä pelattavat roolipelit kiinnostavat, mutta et ole vielä tutustunut niihin, Myrskyn sankarit voi olla hyvä peli aloittamiseen. Siitä en sitten osaa sanoa, miten hyvin se istuu kokeneempien pelaajien makuun.

Ihan tyhmä peli! - Haussa peli, joka ei opeta mitään


Tässä ohjelmassa puhuttiin siitä, mitä peleistä voi oppia, vaikkeivät ne varsinaisesti opetuspelejä olisikaan ja samalla pohdittiin, millainen oikein olisi peli, joka ei opeta yhtään mitään.

Kaikki pelit eivät opeta asioita kaikille pelaajille. Esimerkiksi jos aikuinen pelaa lapsille suunnattua matematiikkapeliä, ei hän välttämättä opi mitään uutta tai jos 5-vuotias lyödään pelaamaan World of Warcraftia, ei hänkään välttämättä opi mitään, koska peli ei ole hänen kehitystasolleen sopiva. Oppiminen on myös siis sidoksissa pelaajan lähtökohtiin. Silti yleisesti voidaan sanoa, että melkein kaikki pelit opettavat jotain, esimerkiksi koordinaatiokykyä, havainnointia tai vaikkapa sitten ihan vain, miten kyseistä peliä pelataan tai miten peliä itseään voi pelata paremmin, esim. Unfair Mario ja Flappy Bird.

Ohjelman pointtina oli, että pelit eivät elä tyhjiössä vaan ovat osa pelikulttuurillista jatkumoa ja samalla vaikuttavat siihen. Peli voi myös opettaa jotain pelikulttuurista. Aihe oli sinällään mielenkiintoinen ja ansaitsisi varmasti pohdintaa syvällisemminkin.

Digitaalisten pelien narratiivit


Tätä ohjelmaa odotin kaikista eniten! Nimensä mukaisesti se käsitteli tarinankerrontaa peleissä ja sitä, miten se eroaa tarinoiden perinteisemmistä muodoista, esimerkiksi saduista. Koska olen varsinainen tarinan perässä juoksija pelejä pelatessani, ei tätä ohjelmaa totisesti voinut jättää välistä.

Siinä, missä sadussa on yleensä yksi tarina vaihtoehto, sama peli voi kertoa useita erilaisia tarinoita. Peleissä voi olla valintoja, jotka vaikuttavat siihen, mihin suuntaan tarina lähtee etenemään. Toisella pelikerralla pelaaja voi siis päätyä erilaiseen lopputulokseen, jos tekee erilaiset valinnat kuin ensimmäisellä. Myös hahmon kehitystä peleissä voidaan käyttää tarinankerronnan välineenä. Esimerkiksi roolipeleissä valittu ammatti tai kyvyt, joita pelaaja painottaa, voivat vaikuttaa siihen, millä tavoin pelihahmo pystyy avaamaan lukitun oven. Erilaisilla avaustavoilla voi puolestaan olla erilaiset seuraukset.

Pelien tarinat ammentavat niin tositapahtumista (esim. That Dragon, Cancer) kuin historiastakin (Assassin's Creed), joskus paremmin, joskus huonommin. Nykyisin on myös vahvasti pelkkään tarinaan pohjautuvia pelejä, ns. kävelysimulaattoreita, joissa pelaajan tehtävänä on lähinnä liikkua paikasta toiseen ja selvittää, mitä oikein on tapahtunut (esim. Dear Esther).

Osassa pelejä on niin sanotusti "tarina tarinan takana" eli kaikki ei ole sitä, miltä alkuun näyttää. Tarinat voivat ollakin hyvin monitahoisia ja päästä yllättämään pelaajan käänteillään. Monilla peleillä on myös taustatarina (lore), jota voi esimerkiksi roolipeleissä olla valtavan paljon. Toisaalta on myös pelejä, joissa varsinaista tarinaa ei ole valmiina vaan pelaajat luovat sen itse pelatessaan.

Kaiken kaikkiaan ohjelma oli mielenkiintoinen, vaikkei itselle uutta sisältöä juuri tarjonnutkaan. Tämä on aihe, joka kiinnostaa minua loputtoman paljon, joten olisin voinut kuunnella enemmänkin.

Pelaaja-lehti 15-vuotta: Legendaariset pelisarjat 15 vuoden takaa


Viimeiseksi kävimme vielä kuuntelemassa Pelaaja-lehden jutustelua pelisarjoista, jotka starttasivat 15 vuotta sitten eli samaan aikaan Pelaajan kanssa.

Puhetta oli Battlefieldistä, Kingdom Heartsista, Rachet & Clankista ja Metroid Primesta. Kingdom Heartsia lukuunottamatta en ole itse kyseisiä pelejä edes kokeillut, mutta katselmus oli sen verran mielenkiintoinen, että piti siitä huolimatta otteessaan. Samalla kuultiin myös hieman Pelaaja-lehden historiaa, mikä oli sekin varsin mielenkiintoista.

Ohjelma olisi ehkä kaivannut lisää pituutta (kuten oikeastaan kaikki muutkin ohjelmat, missä kävimme), sillä aiheesta olisi mielellään kuullut laajemminkin. Ymmärrän kuitenkin, että messuohjelmat halutaan pitää tiiviinä ja lyhyinä eikä esimerkiksi reilun tunnin luentoja ole tarjolla.

Lauantaina olisi ollut tarjolla muutakin ohjelmaa, kuten esimerkiksi vuoden pelikasvattajan julkistaminen ja cosplayn SM-kilpailut, mutta näitä emme käyneet katsomassa. Tosin pienessä tilassa ei niiltä täysin voinut välttyäkään. Sivusta kuulin, että vuoden pelikasvattajaksi valittiin Suomen pelimuseo eli isot onnittelut sinnepäin! Cosplay-kisojenkin esitykset kuuluivat varsin hyvin muulle alueelle, vaikkei suoraa näköyhteyttä lavalle ollutkaan. Tungos oli tosin sitä luokkaa, että niitä varten olisi varmaan pitänyt olla isompi katsomo tarjolla.



GameXpossa testatut pelit

Ni no Kuni II


En ole pelannut alkuperäistä Ni no Kunia, mutta olen nähnyt sitä melko paljon sivusta. Koska Namcon pisteellä jatko-osaa pääsi kokeilemaan päätin sitten tarttua ohjaimeen.

Ensimmäisellä kerralla päädyin tekemään jonkinlaista joukkojen siirtelytehtävää, jossa tutoriaali oli tyyliin kaksi lausetta (noh, myöhemmin tajusin, että joku toinen oli jättänyt pelin kesken ja siksi tutoriaalista oli tarjolla vain noin vähän). En siis oikein saanut otetta koko touhusta. Muutenkaan en tykkää noista joukkojen siirtelyhommeleista, joten ei ollut ihan minun juttuni tämä osuus.

Cosplay-kisojen alettua pääsin kuitenkin uudestaan Ni no Kuni II:n kimppuun ja tällä kertaa jopa valitsemaan, mitä osuutta haluan pelata. Otin tehtävän, jossa piti pelastaa ilmapiraattityttö luolasta (koska ilmapiraatit, tarvitseeko tätä valintaa edes selittää). Se olikin ensimmäistä vaihtoehtoa kivempi, koska pääsin juoksemaan kartalla yhdellä hahmolla ja kunnollisiin taisteluihinkin. Alkuun olin taistelusysteemistä hitusen hukassa, mutta demon aikana siihenkin ehti tutustua ja päästä paremmin sisään. Pomo-ottelu sujuikin sitten jo melkein mallikkaasti. Tämä toinen erä jätti paremman maun suuhun, mutten silti mene sanomaan, että pelin välttämättä itselle hankkisin.

Code Vein


Code Veiniä kävin myös pelailemassa kahteen otteeseen. Ensimmäisellä kerralla olin vielä pahemmin pihalla kuin Ni no Kuni II:n kanssa ja aika pian kuolo demossa sitten korjasikin. Tämä siitä huolimatta, että tästä pelistä olin sentään katsellut vähän videoitakin ennakkoon.

Toisella kerralla aloin jo ymmärtää, miten peli ja siinä taisteleminen toimii. Se ei tosin valitettavasti tarkoittanut, että olisin pärjännyt mitenkään hyvin. Kolmen kuoleman jälkeen päätin, että antaapa olla.

Peli oli kyllä ihan näyttävä, joskin synkänoloinen. Se toi mieleen Souls-sarjan ja sopineekin sen faneille paremmin kuin minulle. Oli se silti ihan kiva kurkistus erilaiseen pelimaailmaan, mutta ei ponnahtanut hankintalistan kärkeen... ainakaan minulla, puolison mielipide voi mahdollisesti olla toinen, koska hän on Soulseja vähän innokkaammin pelaillut.

Täytyy kyllä sanoa, että Namcon pisteellä oli tosiaan kiva käydä pelailemassa. Pelien lisäksi olisin kuitenkin kaivannut sinne oheistuotekauppaa. Tales-krääsä olisi kiinnostanut, mutta sitä tuntuu olevan Suomesta todella huonosti saatavilla ja ulkomaalaisista verkkokaupoista tilatessa postikulut välillä hirvittävät. Toisaalta ehkä minun kannaltani oli hyvä, ettei esimerkiksi mahdollisuutta Teepo-pehmolelun hankkimiseen tälläkään kertaa ollut...

Päivän lootit



Kuten jo aiemmin sanoin, messuostokset olivat vähän kalliimman puoleiset. Isoimman loven budjettiin teki Nintendo Switch -konsoli, mutta toisaalta se oli jo muutenkin hankintalistalla ja GameXposta sen sattui saamaan vähän halvemmalta kuin mitä muualla on näkynyt. Sitä varten piti sitten ostaa myös suojakalvo, mutta tuo kyseinen pakkaus paljastui kyllä melkoiseksi vedätykseksi. Mukana piti tulla mm. kostea ja kuiva pyyhintäliina, mutta oikeasti siellä oli vain se näytön päälle laitettava kalvo. Paketin kuvaus oli siis valheellinen, mikä jätti ikävän maun suuhun, vaikkei se kallis ollutkaan. Ei näin.

Switchille hankittiin myös Super Mario Odyssey, joka tosin kiinnostaa puolisoa enemmän kuin minua. Saan kuitenkin kuulemma pelata Marion hattua, mistä varmaan tulee erittäin mielenkiintoista. Lisäksi herätepeliostoksena mukaan lähti Nights of Azure 2 -peli PS4:lle. En tiedä siitä oikein mitään, mutta se näytti kivalta. Ei varmastikaan fiksuin tapa ostaa pelejä, mutta menkööt. Täytyy toivoa, että löydän siitä jotain tykättävää, kun pääsen sitä vihdoin pelailemaan (mihin voi mennä hetki, kun katson tuota pelattavien pelien listaa).

Ostin itselle myös Megaman-heijastimen, koska se oli söpö ja uuteen laukkuun tarvitsin heijastimen joka tapauksessa. Viimeisenä mukaan lähti kolmijalkainen selfie-keppi. Tarkoitus on tosin käyttää sitä enemmänkin videoiden kuvailuun, koska kännykällä on aika vaikea kuvata videoita ilman minkäänlaista tukea. Jos nyt sitten vaikka innostuisi tekemään enemmän videopostauksia (ensin tosin pitäisi keksiä niille sopivia aiheita).

Yhteenvetoa


GameXpo oli kokemuksena ihan kiva. Mielestäni se olisi saanut olla laajempikin, sillä nyt alue oli melko nopeasti koluttu läpi ja loppupäivästä aika kävi pitkäksi (ennakkoon ostettujen junalippujen takia ei voitu lähteä aiottua aiemmin kotiin). Namcon oheistuotteita olisi ollut kiva nähdä ja muutenkin enemmän peliyhtiöitä esittelemässä tuotantoaan. Ymmärrän tosin, että isoja nimiä voi olla vaikea houkutella pieneen Suomeen pienen yleisömäärän eteen. Kiva niitä olisi silti saada.

Messukeskuksen järjestelyt myös vähän töksähtivät, mutta voi olla, että olen Desuconin ja Traconin takia tottunut vähän liian hyvään. Odotukset muiden tapahtumien suhteen ovat noiden conien ansiosta kasvaneet ja pikkujutut (kuten se vesipisteiden puuttuminen) pistävät silmään.

Omasta kuplasta poistuminen oli myös jonkinlainen shokki, mutta siitä ei voi kai ketään muuta syyttää. Ihmismassa tuntui isolta ja ajoittain ahdistavalta, mutta siitäkin selvisi. Eniten ehkä töksähtivät kävijät, jotka eivät välittäneet siitä, että tönivät muita ja saattoivat tosiaan vaikkapa huitaista repulla päähän. Oma lukunsa olivat myös cossaajille ilkeyksiä huutelevat ääliöt. Hei, oikeasti, menkää kotiin kasvamaan ja tulkaa ihmisten ilmoille, kun osaatte käyttäytyä, kiitos. Onneksi suurin osa porukasta oli kuitenkin ihan fiksua ikään katsomatta.

Ohjelmat olisivat minun puolestani saaneet olla pidempiä ja laajempia. Se olisi myös riittänyt viihdyttämään minua pidempään tapahtumassa eikä haahuiluhetkiä olisi tullut niin paljon kuin nyt. Seuraava peliaiheinen tapahtumani tuleekin olemaan Yukicon, jolta odotan erityisesti puheohjelmaa. Toivottavasti se on riittävän pitkää, analyyttistä ja mielenkiintoista.

Joka tapauksessa on kiva, että pelaajille järjestetään omia tapahtumia. Minua ei haittaisi vaikka niitä tulisi lisääkin ja hieman erilaisilla konsepteilla.


Lue myös


Final Symphony -konsertti ja Final Fantasy -musiikkipaneeli Traconissa
Tunteiden täyteinen Final Symphony II -konsertti

Olitko sinä GameXpossa? Miten viihdyit?

http://www.pelit.fi/