sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Ys VIII:n tarina alkaa hitaasti mutta pitää otteessaan

Ys VIII:aa on nyt tullut pelailtua noin kuukauden verran varsin rauhalliseen tahtiin. Peli on maistunut niin toimintansa kuin tarinansakin puolesta. Tänään halusinkin jakaa muutaman ajatuksen pelin tarinasta.

Luvassa on pieniä spoilereita. Älä siis lue, jos et halua tietää tarinasta yhtään mitään!


Kuten olen jo aiemminkin sanonut, Ys-sarja ei ollut minulle ennestään tuttu. Olin kuullut siitä kaverilta jonkin verran, mutten ottanut itse kovin syvällisesti selvää. Nyt olen katsonut pari videota ja lueskellut vähän lisätietoa. Tosin en silti voi kutsua itseäni minkään sortin asiantuntijaksi. Tästä syystä puhunkin pelistä nimenomaan nyyppänäkökulmasta.

Olen käsittänyt, että varsinkaan vanhemmissa Yseissä tarina ei ole kovin suuressa roolissa. Se on kyllä mukana, muttei ole mitenkään kovin erikoista settiä. Käsitykseni pohjautuu kuulopuheisiin, joten kommenttiboksiin saa tulla vapaasti korjaamaan, jos tuntuu, että olen väärässä.

Lacrimosa of Danassa tarinaa kuitenkin riittää ihan kohtalaisen paljon ja peli on edeltäjiään reilusti pidempi kestoltaan (kuulemma 50-60 tuntia, olen pelannut n. 30). Joku taisi sanoakin, että pituutensa takia Ys VIII ei ole se osa, josta kannattaa pelaaminen aloittaa, mutta itse en ole sitä kokenut ongelmaksi. Ehkä se voi sellainen kuitenkin olla, jos on tottunut lyhyempiin peleihin ja viihtyy tiivimpien pakettien parissa.



Tarina käynnistyy rauhallisesti


Ys VIII:n tarina käynnistyy rauhallisesti. Alussa on kyllä menoa ja meininkiä, kun Adol ja muut matkustajat haaksirikkoutuvat Seirenin saarelle, mutta toiminnallisuus, räiske ja rytinä eivät tarkoita sitä, että tarina itsessään ottaisi selkeän suuntansa välittömästi. Tapahtumia kyllä riittää, mutta juoni ei lähde heti avautumaan.

Alku toimii kuitenkin hyvänä tunnelman luojana. Adol ja kumppanit kuljeskelevat pitkin saarta etsien toisia haaksirikkoisia ja taistelevat vastaan tulevia monstereita vastaan. Samalla haaksirikkoisten kylä kasvaa hiljalleen ja pelaaja pääsee seuraamaan, miten ihmissuhteet siellä lähtevät kehittymään. Kovin syvällisiä sivuhahmot eivät tunnu olevan, mutta riittävän kiinnostavia kuitenkin, joten suhteita on kiva seurata.

Pikku hiljaa saari ympäristönä laajenee ja uusia alueita avautuu juonen edetessä. Samalla Adol näkee öisin unia salaperäisestä nuoresta neidosta, Danasta. Danan tarinaa kerrotaankin alkuun vain näiden unien kautta eikä ole täysin selvää, miten se liittyy haaksirikkoisten kohtaloon saarella. Tässä kohtaa uteliaisuus alkaakin heräillä ja seuraavaa tarinan palasta jää odottelemaan. Niitä kuitenkin tunnutaan tarjoilevan varsin pienissä annoksissa ja väliajat voivat olla pitkiäkin riippuen toki vähän siitäkin, kuinka paljon itse käyttää aikaa eri paikkojen koluamiseen.


Vyyhti alkaa avautua


Kun pelissä on päästy reilusti eteenpäin ja matkattu saaren pohjoispuolelle, ottaa juoni lisää tuulta purjeisiinsa. Adol ei enää vain uneksi Danasta vaan saa neitoon yhteyden, joka ulottuu ajan halki. Dana kykenee näkemään näkyjä ja tietää omaa kotiaan kohtaavasta tuhosta. Adol puolestaan haluaa selvittää saaren mysteerit. Koska Adolin toimet voivat kertoa Danalle, mitä tulevaisuudessa tapahtuu ja mikä hänen kotiaan uhkaa, hän auttaa Adolia aikojen takaa tekemällä ratkaisuja, joita ei kenties aiemmin tehnyt.

Tietenkin tässä kohtaa päästään taas perinteisiin aikaparadokseihin. Jos mennyttä muuttaa, onko sitä alkuperäistä tapahtumaketjua tapahtunut lainkaan ja jos ei ole, voidaanko uuteenkaan päätyä? Niinpä. Aikakikkailut ovat usein hitusen epäuskottavia ja niissä piilee vaaranpaikka. Ne voivat kuitenkin olla kertomuksina viihdyttäviä, joten en jättäisi teokseen tutustumatta vain sen takia, että ajan kanssa leikkimistä on luvassa. Ja rehellisesti sanottuna tämän pelin kohdalla en sitä edes tiennyt ennakkoon.

Olen päässyt pelissä pisteeseen, jossa Adolin ja Danan välillä voi hypähdellä melko vapaasti. Tähän asti tarina on kulkenut melko lineaarisesti eikä niin sanotusti väärille alueille ole päässyt harhailemaan. Ilmeisesti nyt kuitenkin maailma on avoimempi ja ylimääräiseen puuhaamiseen on enemmän mahdollisuuksia.

Juonen lopullinen suunta on minulle yhä mysteeri, mutta se on oikeastaan hyvä. Tarina ei ole vielä päätöspisteessään, joten olisikin ikävää, jos tässä kohtaa osaisin jo päätellä, miten kaikki päättyy.

(Tai no, pelin aiemmista osista kuulemani perusteella kaikki päättyy siihen, että Adol jatkaa Dogin kanssa matkaa tytön jäädessä ruikuttamaan hänen peräänsä, mutta minua kiinnostaa enemmän se, mitä ennen tuota tapahtuu.)

Tasapaino kunnossa ja sopiva ote pelaajasta


Ys VIII on siinä mielessä tasapainoinen peli, että juoniosuudet ja toiminta vuorottelevat näppärästi. Hengähdystaukoja on sopivasti, mutta ne eivät ole niin pitkiä, että pelaaja ehtisi tylsistyä odotellessaan seuraavaa toimintatuokiota. Samalla tarinaa annostellaan siten, että avoimia kysymyksiä jää roikkumaan sopiva määrä. Ne motivoivat jatkamaan eteenpäin, jotta vastauksetkin joskus löytyvät.

Tarina itsessään on tähän asti ollut viihdyttävä, muttei ole herättänyt sen syvällisempiä pohdintoja. Toki sitä miettii, miten itse selviäisi haaksirikkoisena tuollaisella saarella (voin sanoa, että minulle ainakin kävisi huonosti, ellei joku adol tulisi pelastamaan), mutta isompia juttuja ei ole tullut mielessä pyöriteltyä. Pieniä spekulaatioita tulevasta on lennellyt ilmassa, mutta toisaalta en niihinkään ole lähtenyt kovin syvälle vaan ottanut vastaan sen, mitä tarjotaan.

Erittäin positiivisena pidän sitä, etten ole ainakaan vielä alkanut kaivata pelin loppumista. Monien Talesien kanssa on jossain vaiheessa tullut turhautuminen ja olen vain odottanut, että saan pelin puserrettua loppuun. Ys VIII:n kohdalla fiilis on ollut pääasiassa positiivinen ja jatkaminen yleensä kivaa (totta kai aina välillä kohdalle osuu esim. turhauttava pomo-ottelu). Kiirettä minulla ei siis ole, mutta optimaalista olisi, jos pääsisin pelin läpi samoihin aikoihin, kun saan Veden vaiston raakaversion valmiiksi. Sitten olisi pöydällä tilaa FFIX:n aloittamiselle. Katsotaan, miten käy.

Lue myös


Ys VIII:n demo yllätti positiivisesti
Ensivaikutelmat Ys VIII:sta

Mitä sinä olet tykännyt Ys VIII:n tarinasta? Viihdyttääkö vai turhauttaako? Miten peli muuten maistuu?


http://www.pelit.fi/

PS. Muistathan myös osallistua GameXpo 2017 -lippujen arvontaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti