Vierailu Tokion Eorzea Cafessa

Blogilomaa viettäessä vierailin muun muassa Tokion Eorzea Cafessa. Kahvilaan piti varata liput ennakkoon ja ruokalistalta löytyi kaikenlaista Final Fantasy XIV -teemaista syötävää ja juotavaa. Vierailu oli kokemus alusta loppuun.


Toisin kuin muut Final Fantasy XIV -postaukset, tämä ei ole yhteistyöpostaus. Kävin sekä Tokiossa että Eorzea Cafessa täysin oma-aloitteisesti ja omaan piikkiini.

Eorzea Cafe on Final Fantasy XIV -teemainen kahvila, joka on sisustettu pelistä tutun Carline Canopyn tapaan. Kahvila sijaitsee Tokion Akihabarassa, mutta toimii ilmeisesti ainakin ajoittain myös Osakassa.

Kahvilaan ei noin vain kävellä sisään vaan sinne on tehtävä varaus etukäteen. Päivittäin arvotaan myös lippuja, joilla pääsee sisään, mutta niiden saaminen vaatii jonottamista heti aamusta ja hyvää tuuria. Matkailijan ei siis kannata välttämättä laskea arvontojen varaan vaan lunastaa omat pilettinsä ennakkoon.

Varaus tehdään tiettyyn kahden tunnin aikaslottiin, joita on päivän aikana neljä. Lasku maksetaan poistuessa. Varauksen voi tehdä korkeintaan neljälle hengelle, mutta olen kuullut, että kahvila yhdistelee pöytiä myös isommille seurueille, kunhan ovella kertoo, että kaksi tai useampi varaus on tehty yli neljän hengen porukalle.

Lippujen hankkiminen


Eorzea Cafen viralliset sivut ovat käytännössä täysin japaniksi. Kahvila tarjoaa kuitenkin englanninkieliset ohjeet lippujen hankkimiseen, mutta sanalla sanoen käännös ei ole ihan paras mahdollinen eikä ohjeistuskaan kovin perusteellinen.

Heräsin lippujen hankkimiseen netin kautta vähän liian myöhään, joten se ei onnistunut enää. Siispä laitoin sormet ristiin ja toivoin, että Japanin päässä kävisi tuuri.

Netin lisäksi liput voi nimittäin ostaa Lawson-konbinin Loppi machinesta. Siihenkin on ohjeet tarjolla, mutta tarvitsimme lisäksi myös hieman apua myyjältä, jotta saimme operaation vietyä loppuun asti. 

Selvisimme melko pitkälle operaatiossa. Lopulta vastaan tuli lomake, johon piti syöttää tietoja. Nimen kanjit tunnistin, mutta seuraava kohta jäi epäselväksi (vaikkakin epäilin sen olevan puhelinnumero). Tarkistimme asian myyjältä, joka kertoi, että tosiaan kohdassa kysyttiin puhelinnumeroa. Hän jäi vielä varmistamaan, että saimme tehtyä varauksen loppuun.

Lippuja ei maksettu Loppi machineen vaan laite tulosti meille kuitin, jonka kanssa marssittiin Lawsonin kassalle. Siellä suoritettiin varsinainen maksaminen (1000 jeniä per nuppi), jonka jälkeen myyjä tulosti meille lipun, joka esitettiin Eorzea Cafen respassa.

Suomalaisiin systeemeihin tottuneelle koko prosessi tuntui monimutkaiselta jo siinä vaiheessa, kun netistä luin ennakkotietoja. Hiki meinasi nousta myös otsalle Loppi machinen kanssa tahkotessa. Tuntui lisäksi melkoiselta paperin tuhlaukselta, että kone tulosti yhden kuitin, seuraavan sain (kaksi kappaletta minulle ja kaksi myyjälle), kun suoritti maksun, ja sitten tuli tosiaan vielä varsinainen lippu. Voisikohan tämän hoitaa jotenkin yksinkertaisemminkin?

No, joka tapauksessa. Ei temppu ollut lopulta mahdoton, mutta vaati jonkin verran japanin osaamista. Toki pelkän englanninkin varassa hommasta voi selvitä, mutta ainakin siihen kannattaa varata aikaa.

Paikalle löytäminen ja ilmoittautuminen


Eorzea Cafe sijaitsee tosiaan Akihabarassa, jonne pääsee kätevästi Yamanote-junalinjaa käyttämällä. Hotellin sijainnista riippuen voi toki joutua käyttämään myös muita yhteyksiä.

Kahvilan löytäminen oli oma lukunsa. Pienen pyörimisen jälkeen paikansimme oikean rakennuksen. Kahvilan kyltti oli kirjoitettu seinään ainoastaan japaniksi, joten se on ehkä syytä opetella ennakkoon.

Kahvila sijaitsee rakennuksen toisessa kerroksessa ja sinne pääsee sekä hissillä että portaita pitkin. Paikalla on hyvä olla hieman ennen omaa aikaslottia. Me olimme siellä noin 13:50, kun aikamme alkoi klo 14.

Respa varmistaa, monelleko hengelle varaus on tehty, vaikka se lipussa lukeekin. Tästä selviää näyttämällä lukumäärän sormilla, mikä on Japanissa ihan yleinen tapa. Tietysti, jos japani taittuu, voi samalla myös vastata sanallisestikin.

Kun varaus on varmistettu, respan työntekijä antaa jokaiselle saapujalle lasinalusen, jonka saa itse valita. Niihin on kuvattu pelissä esiintyvät ammatit.

Meillä oli neljän hengen seurue, joten saimme neljä lasinalusta. Kaksi muuta eivät kuitenkaan olleet pelaajia, joten valitsimme lasinalusemme minun ja mieheni ammattien mukaan: minulle monk ja machinist, miehelle paladin ja white mage.

Lasinalusten lisäksi saimme Cactpot-arpalipukkeet (joilla ei voitettu mitään) ja  sisäänpääsymaksuun kuuluvien drinkkien tilaamista varten lomakkeen ja kynän sekä menun, joka oli tabletilla. Sekä lomake että menu olivat käytännössä täysin japaniksi. Menussa oli myös englanninkieliset selitykset annoksille ja juomille, mutta ne olivat niin pientä piiperrystä, ettei lukeminen oikein onnistunut. Yritettiin kovasti zoomailla menua, mutta emme siinä onnistuneet. Ilmeisesti se ei tapahdu ainakaan samalla logiikalla kuin niissä tableteissa ja älypuhelimissa, joita on aiemmin tullut sormeiltua.

Näiden kaikkien kanssa pääsimme jonottamaan kattauksemme alkamista. Odotellessa selailin menua ja yritin selvittää, mitä missäkin drinkissä on, jotta saimme tilauksen lomakkeelle tehtyä. Valmista ei tullut jonotusaikana vaan jatkoimme pohtimista pöydässä. 

Ilmaisia drinkkejä lukuun ottamatta kaikki tilaukset tehtiin tabletin kautta, mihin saimme englanninkielisen ohjeen. Valitettavasti se oli sellaista engrishiä, että tulkitsemisen varaa jäi aika paljon. Onnistuttiin onneksi silti saamaan ruokaa nokan eteen. Halutessaan tilauksen voi tehdä jo jonottaessaan, mutta me tarvitsimme hieman enemmän tavailuaikaa.

Kahvilan ilme





Kuten aiemmin sanoin, Eorzea Cafe on sisustettu samaan tyyliin kuin pelissä oleva Carline Canopy. Seinillä oli Eorzea-aiheisia tauluja ja "ikkunat" olivat samanlaisia lasitaideteoksia kuin pelissä. Keskellä kahvilaa oli asetelma, jossa oli juhlivia moogleja sekä muita pelistä tuttuja, söpöjä hahmoja.

Taulujen lisäksi seinillä oli myös pelin aseiden replikoita ja näyttöjä, joilla pyöri videomateriaalia kesäkuussa ilmestyvästä maksullisesta lisäosasta: Stormbloodista. Taustamusiikki oli myös pelistä tuttua ja siten nostatti kivasti tunnelmaa.

Olin kuitenkin odottanut Carline Canopyn kopiota, joten oli pienoinen pettymys, että kahvila oli todella pieni eikä katto esimerkiksi kaartunut samalla tavalla kuin pelissä. Tämä on tietysti ymmärrettävää, koska paikka on rakennettu kerrostalon sisälle. Ei siitä täydellistä kopiota voisi saadakaan. Ehkä odotukseni olivat siis hitusen liian korkeita.



Drinkit



Saimme tosiaan lopulta drinkkimme tilattua. Vähän arvalla vedettiin, koska kaikista ainesosista ei vain ottanut selvää.

Drinkit vasemmalta oikealle: Shiva, Odin, Leviathan ja Machinist.

Kaikki muut tilasivat Primal-drinkit, mutta minä halusin Job-drinkin. Shivassa ja Odinissa oli alkoholia, mutta Leviathanissa ja Machinistissa ei. Sisällöistä en tosiaan osaa sen tarkemmin sanoa, mutta maistoin kaikkia ja olivat kyllä oikein hyviä. Ilmeisesti Odinissa oli greippiä, joka töksähti osalle.


Minä ja mies tilattiin vielä toiset drinkit jälkiruokien kaveriksi. Mies otti Red Magen Stormbloodin kunniaksi ja minä halusin Paissan, koska se nyt vain oli tosi söpö. Maku tosin oli ehkä hitusen kahvinen, mikä ei taas niin miellyttänyt. Kermavaahto kuitenkin paikkasi aika paljon, joten kyllä se juotua joka tapauksessa tuli.

Drinkkivalikoima oli todella monipuolinen ja kahvilassa olisi voinut asioida jo pelkästään niitä nauttienkin. Meillä oli kuitenkin suunnitelmissa Akihabara-kierros kahvilavierailun jälkeen, joten en halunnut kiskoa juotavaa kaksin käsin ennen sitä.

Pääruoka



Ruoka-annoksia tuntui olevan tarjolla vähemmän erilaisia kuin drinkkejä. Olin vilkaissut käännettyä menua Final Fantasy Wikistä ennakkoon, mutta useat annokset olivat vaihtuneet, joten tuosta vilkaisusta ei lopulta ollut kauheasti apua. Onneksi menu oli kuitenkin kuvallinen, joten siitä pystyi jotain päättelemään.

Mies tilasi Ifrit-pizzan, jossa oli kai päällä pepperonia ja juustoa. Pohja oli tarkoituksella musta, ei siis palanut. Liekö mustekalan musteesta tuo väri peräisin?

Seuralaisemme tilasivat kumpikin annoksen Dodoa, joka todennäköisimmin oli oikeasti kanaa. Ainakin siltä se kuulemma maistui.

Minä valitsin lopulta ilmeisesti machinistin nimellä kulkevan annoksen, joka oli käytännössä kalapaloja ja ranskalaisia sekä kolme erilaista kastiketta, joihin niitä saattoi dipata.

Pääruoka-annokset tuntuivat jokseenkin pieniltä hintaansa nähden. Hinnat olivat siis samaa luokkaa kuin japanilaisissa lounasravintoloissa, mutta syötävää huomattavasti vähemmän. Tässä siis oli varmasti mukana teemakahvilalisää sekä taustatoive, että ihmiset tilaisivat useampia eri annoksia. Aika moni näytti niin tekevänkin, mutta me ei sitten lopulta tilattu lämpimiä ruokia tämän enempää.

Jälkiruoka



Jälkiruokaa kuitenkin otettiin, joten nälkä ei jäänyt vatsanpohjalle kurnimaan. Seuralaisemme halusivat hedelmäsalaatin Stormblood-menusta yhteiseksi. Minä jaoin miehen kanssa Titan-crepen ja Korokoro pokkurukeeki -kakun (hämärästi muistan tuollaisen otuksen pelissä joskus ehkä nähneeni, mutta sen englanninkielisestä nimestä ei ole mitään hajua).

Titan-crepe oli mahtava! Se maistui todella herkulliselta ja sen puolikas olisi jo yksinään riittänyt täyttämään. Oli myös tavallaan tyydyttävää mutustella inhokki-Primalini. Vihaan Titania koko sielustani ja sydämestäni. Siitäs sait, paskiainen! Ei enää landslideja, hähää!

Kakku oli myös hyvää, vaikkei minulla ole aavistustakaan, mistä se oli tehty. Maistui joka tapauksessa ja sen jälkeen olo olikin jo ähkyn puolella, vaikka se oli aika pieni ja tosiaan jaoimme sen miehen kanssa. Tuhtia tavaraa siis.

Jälkiruokapuolesta pidinkin ehkä enemmän kuin pääruoista. Voi olla, että jos eksyn Eorzea Cafeen vielä joskus uudestaan, menen enemmän drinkki- ja jälkkärilinjalla. Lämpimän ruoan voin sitten syödä jossain muualla.

Fiilikset näin jälkikäteen


Eorzea Cafe oli kokemus alusta loppuun saakka. Lippujen hankkiminen oli jännittävää puuhaa, mutta siitä sai mukavan onnistumisen kokemuksen. Selvittiin, vaikka kielitaito on yhä vajavainen varsinkin lukemisen osalta!

Kahvilan löytämisessä oli omat haasteensa, samoin siellä asioimisessa. Toivonkin, että siellä vielä joskus panostetaan menun ja ohjeiden kääntämiseen myös turisteja varten. Uskoisin, ettemme suinkaan ole ainoat länsimaalaiset, jotka ovat siellä vierailleet, koska pelillä on valtavasti pelaajia ympäri maailmaa. Oikeastaan tästä syystä olisi hienoa, jos Eurooppa (ja Amerikka) saisivat myös omat kahvilansa.

Täydellistä hurmiota en Eorzea Cafessa vierailemisesta saanut, mutta kaihertamaan olisi jäänyt, jos ei olisi käyty. Tämä oli niitä juttuja, jotka näin pelin pelaajana vain täytyi kokea, kun kerran mahdollisuus oli.

Oletko sinä käynyt Eorzea Cafessa? Jaa kokemuksesi kommenteissa! Tai jos haluaisit käydä, kerro, mitä odotat siltä eniten?

Jos sinulla on kahvilassa asioimisesta kysyttävää, voit myös jättää kysymyksesi kommenttilootaan. Yritän parhaani mukaan vastailla.


http://www.pelit.fi/

2 kommenttia

  1. Oho! En ollenkaan ole ajatellut tämmöisen olemassaoloa! Varmaan kannattaa käydä, kun kerta itsekkin pelaan ja on siskopuolen kanssa mietitty Japanissa käyntiä kun siihen saadaan rahat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eorzea Cafea ei kai hirveästi ole länsimaissa mainostettu. Suosittelen kyllä käymistä, on nimittäin ihan omanlaisensa kokemus. Square Enixillä on myös toinen kahvila Akihabarassa... vähän harmittaa, ettei sinne tajuttu hankkia lippuja myös, mutta ehkä sitten toisella kertaa.

      Poista