Zestirian ja Berserian sydämenmurskaajat

Sekä Tales of Zestiria että Tales of Berseria ovat nyt takana. Pidin molemmista peleistä paljon ja aivan erityisesti pidin kahdesta hahmosta. Kummankin kohdalla sydän kuitenkin pisaroi verta. Heidän kohtalonsa olivat niin väärin, niin väärin...

Tämä postaus spoilaa sekä Tales of Zestiriaa että Tales of Berseriaa. Sinua on varoitettu!




Dezel - Tales of Zestirian itsetuhoinen tuuliserafi


Dezel on Rosen taustalla häärivä serafi, joka vasta myöhemmin pelissä paljastaa naiselle olemassaolonsa. Hän on ohjaillut Rosen elämää saavuttaakseen omat tavoitteensa, vaikkei varsinaisesti muista, mitä menneisyydessä on tapahtunut.

Luonteeltaan Dezel on jokseenkin synkkä ja jääräpäinen eikä ole kovinkaan innokas tekemään Soreyn porukan kanssa yhteistyötä. Hänellä on hieman sellainen "dark and edgy" -aura, joka nyt tällä kertaa onnistui vetoamaan minuun juuri sopivasti. Kun Dezeliä tarkastelee pintaa syvemmältä, hänellä on kuitenkin herkkä puolensa.

Myöhemmin Dezelille selviää, mitä menneisyydessä on tapahtunut: hänen ystävänsä on kuollut demonin kynsissä pelastaessaan Rosen. Dezel kulki ystävänsä Lafargan kanssa Rosen Windriders -killan matkassa, vaikkei koskaan tehnyt tiettäväksi läsnäoloaan. Kun sitten Rolancen prinssi halusi naida Rosen, Lafarga vihjaisi, että seraphien yhteinen matka Windridersien kanssa taitaa olla tullut päätökseen. Dezel ei suhtautunut ajatukseen positiivisesti vaan toivoi, ettei näin kävisi.
Tales of Zestiriassa annetaan ymmärtää, että Dezelin toiveen takia prinssi muuttui hellioniksi ja kääntyi Wind Riderseja vastaan, mikä johti lopulta Dezelin sokeutumiseen, killan tuhoon ja useisiin kuolemiin, Lafargan ollessa yksi merkittävimmistä uhreista. Kun kaikki tapahtunut avautuu Dezelille, hän syyttää itseään.

Yksityiskohtiin menemättä Dezel uhraa itsensä, jotta muut voivat jatkaa taistelua Lord of Calamityä vastaan. Tämä tapahtuu juuri, kun Dezelin ja Rosen välit ovat alkaneet muodostua selvästi lämpimämmiksi ja Dezel on muutenkin löytänyt paikkansa tiimissä. Sitten Dezel vain repäistään pois ja tilalle työnnetään samantien Zaveid.

Olin suorastaan tyrmistynyt tästä käänteestä. Olin kyllä jo miettinyt, että jokin hommassa mättää, kun tarjolla on kaksi tuuliserafia, joista toinen oli tavallaan vihollinen, muttei kuitenkaan. Ehkä aavistelin jo pahaa. Silti Dezelin kuolema oli varsinainen isku vyön alle, hän oli ollut suosikkihahmoni koko pelin ajan ja sitten hänet vain riistettiin.

Saman mylläkän jouduin käymään läpi vielä uudestaan Tales of Zestiria the X -animea katsoessani. Ehdin jo toivoa Dezelille parempaa kohtaloa, koska monet tapahtumat menivät animessa eri tavalla kuin pelissä. Olin kuitenkin väärässä, tälläkin kertaa Dezel päätyi uhraamaan itsensä, jotta muut voivat jatkaa, hieman eri syistä vain kuin viimeksi.

Tykkäsin animen Dezelistä vielä enemmän kuin pelin (jos se on ylipäätään mahdollista), joten pettymykseni oli valtava. Kyllä, olin varautunut siihen, että näin kävisi, mutta en ilmeisesti riittävän hyvin kuitenkaan.

Nyyh, Dezel, miksi?!??!

Lue lisää Dezelistä: Tales of Zestirian hahmopohdinnat 1: Dezel ja Rose


Eizen - Tales of Berserian kirottu piraatti


Eizen on malak, joka purjehtii pitkin Tales of Berserian maailman meriä piraattien kanssa. Aiemmin piraatit eivät voineet nähdä häntä, mutta erinäisten tapahtumien seurauksena ihmiset alkoivat havaita malakeja ympärillään ja niin Eizenin läsnäolo piraattilaivalla paljastui. Hänestä tuli osa miehistöä ja hän on yksi maailman harvoja vapaita malakeja, useimmat ovat joutuneet manaajien orjiksi.

Eizenia piinaa "viikatemiehen kirous", joka saa hänen läheisilleen tapahtumaan ikäviä asioita, myös piraattilaivan miehistö on tästä joutunut kärsimään, mutta jostain syystä Eizen silti pysyttelee miehistössä. Sen sijaan pikkusiskonsa, Tales of Zestiriassa esitellyn Ednan, hän on jättänyt taakseen ja ainoastaan lähettelee tälle kirjeitä, joihin Edna ei koskaan vastaa.

Myös Eizenin aura hohkaa "dark and edgyä" ja sehän taas toimi. Tykästyin häneen miltei heti, kun hän ensimmäisen kerran suunsa avasi. Tales of Berseriassa on muutenkin kivoja hahmoja, mutta Eizen teki erityisen vaikutuksen. Minulta kuitenkin meni melko pitkään tajuta, kuka hän itse asiassa on. Yhtäkkiä vain eräänä iltana nukkumaan mennessä tajusin, että Zestiriassa Ednan isoveli on muuttunut lohikäärmeeksi ja piti sen vuoksi tappaa, koska lohikäärmeiden puhdistaminen pahuudesta ei vain ole mahdollista. Muistin myös itsekin tehneeni tuon pelissä.

Se oli kunnon jysähdys ja tovi tulikin tuijoteltua kattoa. Ajattelin, että tässä sitä taas mennään, Dezelin tapaus uudestaan: tykästyn hahmoon eikä hänellä ole kuolemaa parempaa kohtaloa tiedossa. Nyt se kirveli vielä enemmän, kun sain seurata Eizenin ystävystymistä muiden hahmojen kanssa ja hänen hankalaa suhdettaan Ednaan tietäen, että lopulta pahuus vie hänestä voiton ja muuttaa hänet lohikäärmeeksi, jonka minä pelaajana kävin sitten ilman tunnontuskia listimässä. Minä itse tökin miekalla yhtä lempihahmoistani. Ka-ma-laa.

Tales of Zestiria the X -animen viimeinen jakso ei ole vielä tullut eikä siinä ainakaan vielä ole käyty Eizenia tapaamassa sitten ensikohtaamisen. Viime jaksossa Edna muistutti Soreyta, että Eizen pitäisi vielä puhdistaa. Pahaa pelkään, miten tässä kohtaa käy. Sorey onnistui Alishan ja Rosen (sekä serafien) avulla puhdistamaan yhden lohikäärmeen, mutta siksi muuttunut serafi ei kuitenkaan tainnut selvitä hengissä (tästä ei ole suoraa mainintaa). On siis täysin mahdollista, että Eizen kuolee tälläkin kerralla. Dezelin kohtalo oli sama kuin pelissä, todennäköistä on siis, että Eizenin ei käy sen paremmin.

Jakso tulee vasta kuukauden päästä, mutta valmistaudun jo henkiseen kurimukseen. Animessa Eizenin rooli on ollut käytännössä olematon, mutta olen sen rinnalla pelannut Berseriaa varsin ahkerasti. Niinpä koko ajan on tuntunut siltä, että Eizen on kulkenut matkassa. En ole varma, haluanko nähdä matkan päätä.

Lue lisää: Tales of Berserian välikatsaus

Vaarallisia tykästymisiä


Vaikka tämä postaus on täynnä valitusta ja ulinaa, ei ole tarkoitus sanoa, että hahmojen kohtalot olisi pitänyt käsikirjoittaa toisin. Ehkä osa heidän riipivää viehätystään on juuri se, mitä heille tapahtuu.

En kuitenkaan tiedä, mikä tämä juttu Talesien kohdalla oikein on. Vaikuttaa siltä, että kun tykästyn kyseisissä peleissä johonkin mieshahmoon, on selvää, että jossain kohtaa tapahtuu jotain epämiellyttävää. Dezelin ja Eizenin kohdalla se tarkoitti hahmon kuolemaa, Tales of Symphoniassa taas Zelos ja Kratos työnsivät veitsen kylkiluiden väliin ja Tales of Xillian Alvin ei hänkään ole ihan viaton fanitytön kiusaamisen suhteen, ensin hän herätti epäilyksiä ja lopulta aiheutti omalla käytöksellään sen, etten edes osannut enää kunnolla tykätä hänestä.

Tältä pohjalta vähän hirvittää seuraavaan Talesiin tarttuminen. Toki pöly ehtinee välissä laskeutua, seuraavaa osaa sarjaan ei ole taidettu vielä edes ilmoittaa. Minulla on kuitenkin vahva epäilys, että senkin kohdalla tykästyn johonkin hahmoon, joka sitten joko pettää porukan tai menee kupsahtamaan. Ainakin se sopisi kaavaan.

Onko sinulla vastaavia kokemuksia pelihahmoihin tykästymisestä? Toistatko jotain kaavaa yhä uudestaan?


Lue myös:


Tales of Zestirian hahmopohdinnat 1: Dezel ja Rose
Tales of Berserian välikatsaus
Petolliset punapäät
Epäilyttävä epeli
http://www.pelit.fi/

2 kommenttia

  1. Mun mielestä tollasten hahmojen viehätys on juurikin siinä niiden kurjassa kohtalossa. (Joskus jopa nautin siitä.. aika sairasta). Vaikkei sitä heti tietäisikään - jotenkin aina päätyy tykkäämään juuri niistä. Mun lempparihahmot on kuitenkin keskenään hyvin erilaisia. Tykkään paljon suoranaisista pahiksista - mutta myös Laphicetin kaltaisista suloisen viattomista tyypeistä. Jotenka aika sekalainen valintaprosessi mun aivojen sisällä tapahtuu kun lajittelen hahmoja eri ämpäreihin.

    -Kodi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaipa se kurja kohtalo tekee hahmosta jotenkin dramaattisemman tai jotain. :D

      Pahikset on, joo, joskus kivoja, tosin olen aina nirso niiden suhteen. Esim. Final Fantasy XII:n Vayne Solidor ja Cid Bunansa kuitenkin iskee täysillä. Itse asiassa heillekin kävi aika huonosti... kaava toistuu.

      Lapsihahmoista pidän harvoin, mutta Laphicet oli kieltämättä yllättävän kiva hahmo minustakin. :)

      Poista