Star Ocean 3 - miksen pelannut sitä loppuun?

Tällä viikolla saatiin yllättäviä uutisia Square Enixin suunnalta (tai ainakin minulle ne olivat yllättäviä): Star Ocean: Till the End of Timesta tehdään HD remaster PlayStation 4:lle. Ilmestymispäivää ei ole vielä julkaistu, mutta peli on Director's Cut -versio eli se, joka aikoinaan julkaistiin länsilevitykseen.


Esimerkiksi Gematsu kertoi pelin ilmestymisestä. Uutisen siivittämänä ajauduin pohtimaan Star Ocean 3:a. Pelasin tuota peliä viimeksi vuonna 2013, kunnes kiinnostukseni sitä kohtaan lopahti. En enää muistanut, mistä kiinnostuksen katoaminen johtui, mutta asia alkoi valottua, kun luin blogipostaukseni tuolta ajalta. Samalla tuli huomattua, että minulla oli vajaat neljä vuotta sitten jokseenkin erilainen tyyli kirjoittaa blogia, mutta se on ehkä jonkin toisen postauksen aihe. Tänään sen sijaan aion pohtia suhdettani Till the End of Timeen.

Ajatuksia PS2-versiosta


Kuten sanottua, aika kultaa muistot. Onneksi on blogi, jonne tulee avauduttua joskus huolellakin. Voi sitten jälkikäteen tarkistaa, miksei tykännyt pelata jotain peliä (toki sama toimii toiseenkin suuntaan, voi fiilistellä uudestaan hyviä hetkiä). Star Ocean 3:sta muistikuvani ovat jo hatarat.

Pelin päähahmo, Fayt Leingod, ärsytti minua yllättävän vähän ollakseen päähahmo. Vuonna 2013 päähahmoallergiani oli ehkä hieman voimakkaampi kuin tätä nykyä. Hän vaikutti minusta ihan kivalta, mutten kuitenkaan kehittänyt häneen fanityttöihastusta tai muutakaan sellaista. Faytin kanssa samaan aikaan esiteltiin myös lapsuudenystävä Sophie Esteed, mutta hän jäi minulle niin etäiseksi, että naamataulukin piti googlata, ennen kuin muistin hänet.

Sen sijaan hahmoina ovat mieleen jääneet punatukkainen Nel Zelpher ja muskelimies Cliff Fittir sekä oravanhäntäinen pikkupoika, Robert S. Huxley. Tärkeä hahmo taisi olla myös Maria Traydor, jota epäilin Faytin kaksoissiskoksi.

Nel oli ehdottomasti suosikkini, punapäiset naiset kunniaan ja sillein. Tosin tykkäsin myös hänen persoonastaan, hän vaikutti alkuun kylmältä ja kovalta, mutta niinhän sieltä pinnan alta kuitenkin paljastui lämmin sydän. Cliff puolestaan oli muistaakseni ihan ok, muttei herättänyt suuria tunteita.

Sen sijaan Robert suorastaan tuskastutti minua, hänessä oli jotain äärimmäisen ärsyttävää. Käsittääkseni hän on vaihtoehtoinen hahmo jonkin toisen kanssa pelaajan lopullisessa tiimissä eli kaikkia hahmoja ei voi saada yhdellä pelikerralla matkaan. En kuitenkaan itse ehtinyt pelissä niin pitkälle, että tämä ongelma olisi päässyt realisoitumaan... tai no, ongelma ja ongelma, en ehkä olisi halunnut Robertia tiimiini.

Mariasta en taida osata sanoa juuri mitään. Spekuloin häntä ensin Faytin pikkusiskoksi ja myöhemmin, kun hänen ikänsä selvisi, kaksoissiskoksi. En muista saaneeni mitään vahvistusta epäilyksilleni.

Hahmoista kuitenkin muistan edes jotain, tarina on paljon enemmän hämärän peitossa, yksityiskohdat ovat kadonneet jonnekin tähtimeren syövereihin. Sen kuitenkin muistan, että odotin enemmän planeettoja ja erityisesti kehittyneempää teknologiaa pseudokeskiajan sijaan. Mielestäni The Last Hopessa erilaiset planeetat oli suht kivasti tasapainotettu kehittyneempiin ja vähemmän kehittyneisiin, joten kuvittelin Till the End of Timessa olevan samoin. Petyin, kun odotukseni osoittautuivat turhiksi. No, nyt kun Integrity and Faithlessness on koettu, ei paljon kannata planeettojen vähäisyydestä kitistä.

Taistelut tuottivat minulle tuskaa. Heti alkuunsa ärsyynnyin joidenkin nappien valinnoista, blogipostausten mukaan siis. Itselläni ei tästä ole minkäänlaista mielikuvaa. Myöhemmin sitten vihuja vastaan otteleminen ei vaan ottanut sujuakseen ja olin koko ajan henkihieverissä. Ilmeisesti grindaaminen ei sitten maistunut.

Lopulta mielenkiintoni sammui kokonaan. Kävin lunttaamassa läpipeluuohjeesta, paljonko peliä oli vielä jäljellä ja montako planeettaa on tulosillaan. Saamani tieto ei miellyttänyt minua, minkä lisäksi olin jumissa heikkohappisilla hahmoilla jossain huitsintuutelissa. Niinpä ohjaimeen ei sitten ole tullut tartuttua miltei neljään vuoteen.



Mitä uutta remasterista löytyy?


Till the End of Timen HD remasterista on kerrottu vielä varsin vähän. Se ilmestyy vain ladattavana pelinä ja hyödyntää PS4:n sisäistä PS2-emulaattoria visuaalisen ilmeen parantamiseen. Nykyaikaistuksena mukaan saadaan myös trophyt, share-ominaisuuden käyttö ja remote play. Levyjä ei luonnollisesti latauspelissä tarvitse vaihdella, mutta eipä niitä olisi fyysisessäkään julkaisussa tarvinnut.

Paljon muuta ei olekaan tiedossa. Pohdiskelinkin tässä, olisiko remasterin ilmestyminen sopiva paikka vihdoin vetäistä Star Ocean 3 läpi. En kuitenkaan ole aivan varma, onko minusta siihen. Minulle pelin grafiikat eivät koskaan olleet kynnyskysymys. Ehkä se ei ollut PS2:n kaunein helmi, mutta kuitenkin ihan katseltava. Toki grafiikkaparannukset ovat aina kivoja, mutta ovatko ne sen arvoisia, että viitsisin ostaa pelin uudestaan. En tiedä vielä. Mikäli peli olisi ollut minulle suurta rakkautta, vastaus kuitenkin olisi kyllä (kuten esim. Final Fantasy XII:n kohdalla).

Mitäs, kun pelin taistelusysteemi töksähti? Ja ehkä vähän kokonaisuuskin? Kannattaako silloin sijoittaa rahojaan tähän?

Tavallaan haluaisin antaa Till the End of Timelle uuden mahdollisuuden. Uskon nimittäin, että olisin tykännyt siitä paljonkin, jos olisin pelannut sen silloin, kun se alun perin ilmestyi. The Last Hopen jälkeen minulla oli tietynlaisia odotuksia eivätkä ne todellakaan täyttyneet. Turhautuminen saattoi siis olla osittain omista asenteista kiinni. Taistelusysteemiinkin lienee mahdollista päästä kiinni, jos oikeasti yrittää. Ei kai se niin köpö voinut olla? Vai onko tämä sitä ajan tuomaa muistokultaa?

Ehkä jään odottelemaan lisää uutisia, ennen kuin teen lopullista ostopäätöstä. Valintaan vaikuttaa luultavasti se, mitä tarkalleen ottaen on luvassa (onko kyse vain visuaalisen ilmeen päivityksestä tropheilla ja sharella höystettynä vai jostain enemmästä) ja kuinka paljon paketti kustantaa. Edulliseen hintaan se saattaa tarttua mukaan ihan vain kannatussyistäkin. Katsellaan.

Jos haluat nähdä vertailun PS2-versiosta ja tulevasta HD remasterista, kurkista oheinen video:


Video muistuttikin sopivasti siitä, että jos jotain inhosin Till the End of Timessa, niin englanninkielistä ääninäyttelyä! Japaninkielinen ääniraita saattaisi siis olla minulle deal maker, kun ostopäätöstä pohditaan.

Lue myös:


Star Ocean 5: Kun kiva loppuu kesken
Star Ocean 4: Ken tästä käy, voi viimeisen toivon heittää

Mitä ajatuksia julkistus sinussa herätti? Joko olet täpinöissäsi vai eikö kiinnosta pätkääkään?


http://www.pelit.fi/

2 kommenttia

  1. Miullakin Till the End of Time on odottanu pelivuoroaan ties kuinka pitkään ja taisin jäädä suht alkuun jumiin vielä. >w> Pitäisi varmaan aloittaa alusta ja grindata kunnolla joku kaunis päivä.. The Last Hope jäi kanssa kokeilun jälkeen unohduksiin. :<

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnea siihen urakkaan! Hommaa siinä nimittäin varmasti riittää. :)

      Mä tykkäilin The Last Hopesta ainakin tarinan ja hahmojen puolesta enemmän kuin Till the End of Timesta, mutta toisaalta olen pitkäaikaisilta faneilta kuullut myös kommenttia, että The Last Hope on kuraa ja Till the End of Time parhautta, joten... :D

      Poista