Terveisiä Desuconista!

Desucon on animeen ja mangaan keskittyvä tapahtuma, joten pelipainotteista ohjelmaa yms. ei juurikaan ole. Conin pelihuoneessakin olen tainnut vierailla koko tapahtuman historian aikana tasan kerran, sillä tekemistä riittää muutenkin ihan kiitettävästi.

Jotain peleihin liittyvää conista voi kuitenkin aina bongata, jos ei muuten, niin cosplay-asujen muodossa. Tällä kertaa olin kuitenkin laiskimus kameran käytössä eikä hienoista puvuista jäänyt todistusaineistoksi kuin Final Fantasy XII:n Balthier.

Balthier Bunansa - Final Fantasy XII
Cossaajan nimeä en tiedä, kun en tajunnut kysyä, mutta onpahan todella tyylikäs puku. Olisin ihastellut sitä kauemminkin, jos olisin kehdannut, mutta tuijottaminen on epäkohteliasta. Tietysti aina olisi voinut stalkata pylvään takaa...

Minulla oli joskus aikoinaan tavoitteena kuvata kaikki bongaamani Final Fantasy -cossit ainakin kertaalleen, mutta viime vuosina olen coneissa istunut lähinnä luennoilla tai ollut kiirehtimässä sellaiselle, joten kuvaaminen on tosiaan jäänyt aika vähiin. Yleensä jokin yksittäinen helmi on tullut silti bongattua ja tällä kertaa se tosiaan oli Balthier.

Kuten sanottua peleihin liittyvä ohjelma oli varsin vähäistä, mutta tälläkin kertaa sitä oli. Twitteristäkin tuttu Fainttos piti luennon nimeltä Kauhupelien lisenssimedia - kauhua vai kauheutta?. Näin pelaajan näkökulmasta se oli varsin kiinnostava ja viihdyttävä kokemus. Toivotaan, että luento saadaan joskus myös Youtubeen, jotta sen pääsevät katsomaan myös muutkin kuin conikävijät.

Fainttos pureutui nimen omaan japanilaisiin kauhupeleihin ja niistä tehtyihin anime-, manga- ja live action -sovituksiin. Kyseiset pelit ovat minulle jollain tasolla tuttuja, vaikken kaikkia olekaan pelannut. Sen sijaan läheskään kaikista lisenssimedioista en ollut kuullutkaan. Sivusta on tullut seurattua läpi useampi Resident Evil ja Silent Hill sekä kärvisteltyä läpi Fatal Frame, joka aiheutti minulle sellaiset painajaiset, että sain luennolla näytetystä kuvastakin puistatuksia. Olen siis sitä tyyppiä, johon japanilainen kauhu uppoaa niin hyvin, että viisaampaa olisi pysyä siitä erossa.

Hassua kyllä, olen katsonut japanilaisia kauhuelokuvia useammankin ja hyllyssä noita on jokunen, mutta yhtään kauhupelistä tehtyä japanilaista live action -leffaa en ole sattunut tuijottelemaan. Aionkin piakkoin korjata virheen ja katsoa luennolla vinkatun Fatal Frame -elokuvan. Operaatio lienee syytä ajoittaa viikonloppuun, sillä yöunet voivat jäädä vähäisiksi, mikäli leffa toimii yhtä hyvin kuin pelit.

Sen sijaan jenkkien tekemiä elokuvia olen katsellut. Kaikki Resident Evilit on tullut nähtyä, samoin molemmat Silent Hillit. Kummastakin on sanottava, että ensimmäiset nyt vielä katsoo, loppu on melkoista soossia. Sen sijaan taas japanilaisten tekemistä Resident Evil -animaatioelokuvista tykkäilin, vaikkeivät ne nyt mitään parasta ikinä olleet. Ja valitettavasti sekä Silent Hill että Resident Evil -elokuvista puuttuu se kauhu, jota ainakin niissä alkupään peleissä on tottunut näkemään.

Joka tapauksessa luento antoi ajattelemisen aihetta ja avasi kauhupelejä uudenlaisesta näkökulmasta. En ole genren suurkuluttaja, mutta masokistista kiinnostusta on kuitenkin olemassa, joten tällainen kevyt tapa imeä itseensä lisää tietoa sopi tällä kertaa minulle erinomaisesti.

Ja jäin taas kerran miettimään, miten mielenkiintoista olisi joskus pitää jossain conissa Final Fantasy -luento, mutta en minä oikeasti uskaltaisi, koska esiintyminen ja ihmiset ovat pelottavia.

Myös myyntipöytäsalissa ja taidekujalla tuli tietysti vierailtua, eihän sitä voi koskaan välistä jättää. Mies löysi jälkimmäiseltä Bloodborne- ja Dark Souls -tarroja, jotka toki lähtivät mukaan. Jahka jaksan sinitarroittaa ne, päätyvät ne jääkaapin oveen (ei, tarroja ei siihen oveen liimata suoraan).

Bloodborne- ja Dark Souls -tarroja
Myyntipöydillä sorruin jälleen kerran Star Ocean -blindboxiin. Tosin tällä kertaa tutkin laatikot tarkasti ja ravistelin niitä huolellisesti. Enhän halunnut saada hyllyyni toista Meraclea tai etenkään Edgeä. Operaatio kannatti, sillä laatikosta paljastui kuin paljastuikin Lymle, jota jo edellisellä kerralla toivoin. On se vaan söpö tyttönen. Valitettavasti vain nyt on paine hankkia hyllyyn myös Reimi ja Faize, jotta kokoelma olisi täydellinen.



Lymlen lisäksi teimme yllättävän löydön Omoin pöydästä: Final Fantasy XIV: A Realm Reborn - The Art of Eorzea - Another Dawn -taidekirjan. Pikasurffaus puhelimella paljasti kaiken lisäksi, että kyseinen kirja oli myynnissä varsin edulliseen hintaan, joten mukaanhan se lähti.

Kyseinen taidekirja herättää taas kerran epäilyttävän halun palata seikkailemaan Eorzeaan. Toistaiseksi taidan silti tyytyä ihastelemaan kuvia, sillä se peli on mahdoton aikasyöppö ja kaikki muu tekeminen meinaa jäädä, kun siihen oikein uppoutuu.

Koska aloitin cosplay-asialla, on siihen myös hyvä lopettaa. Pukuilin siis pitkästä aikaa taas itsekin, tosin tällä kertaa ihan vain ostopuvulla, koska aika ei riittänyt asun väsäämiseen omin pikkukätösin. Desu-lauantaina minut saattoi siis bongata pyörimässä Final Fantasy Type-0:n Queenin kesäkoulupuvussa (jota ei tosin juuri kukaan tainnut tunnistaa).

Queen - Final Fantasy Type-0
Desuconissa oli siis kaikin puolin mukavaa. Koska kesällä ohjelmassa ei ole conittamista, jään odottelemaan syksyistä Traconia. Jos Desussa juostaan animeluennoilla, minulla Tracon painottuu usein peliohjelmiin ja fan fiction -luentoon (mikäli sellainen sattuu olemaan tarjolla). Katse kohti syksyä siis!


PS. Oli kiva, että blogin lukijat tulivat moikkaamaan. Itsehän en yleensä tunnista ketään tai jos tunnistan, olen liian ujo avatakseni keskustelun. Näin ollen tervehdykset ovat enemmän kuin tervetulleita. Törmäillään taas!

Ei kommentteja