Onneksi silmät kuitenkin toimivat ja miehellä ohjain pysyy kädessä. Ei siis ole tarvinnut vieroittaa itseään peleistä ihan täydellisesti.
Kuten jo tiedätte, mies osti viime vuoden lopulla uuden Tomb Raiderin PS4:lle ja sitä seurasi kokonainen Tomb Raider -putki. Peleihin I-V ja Angel of Darkness hän ei ilmeisesti aio koskea (kolmosta kokeili, kun käytin sen kertaalleen PS2:ssa nostalgiasyistä), mutta Anniversary ja Underworld maistuivat erinomaisesti. Vaikka pelausjärjestys ei ole nyt ollut kronologinen, siirtyi hän vihdoin Legendiin.
Hankin kyseisen pelin jo vuosia sitten ja olen sitä jonkin verran pelaillutkin, mutten kuitenkaan loppuun asti. Nyt olen sitten mielenkiinnolla seuraillut miehen peliä ja jonkin verran heitellyt vinkkejäkin ilmaan. Tosin flunssan myötä hävisi ääni, joten en juurikaan ole voinut opastaa... paitsi joskus olen käsimerkein yrittänyt opastaa. Meillä on siis olohuoneessa välillä menossa yhden naisen pantomiini-walktrough. Voitte vain kuvitella elehtimiset koukun heittämiselle, käännöksille ja kiipeämisille. Sivullisilla olisi varmaan hauskaa, jos joku nämä pelisessiot videoisi (ja ei, en tee sitä, näytän zombilta tällä hetkellä).
En muistanut, että Legend on näin hyvä peli. Tykkäilen juonesta ja Larasta todella paljon (siis ylipäätään tykkään tästä Legend - Anniversary - Underworld -kokonaisuudesta). Pelissä on valitettavasti tutun kökkö kamera, josta sen sijaan meistä kumpikaan ei tykkää, mutta mies on oppinut elämään sen kanssa ja minunhan ei katsojana tarvitse muuta kuin kärsiä myötätuskia.
Vaikka tämä peli ei ole varsinaisesti mitään uutta minulle (okei, loppupuoli on, mutta olen spoilaantunut aika hyvin), odotan jokaista pelikertaa innolla. Jokin tässä pitää otteessaan. Samalla kummasti kasvaa into tulossa olevaa uutta Tomb Raideria kohtaan, vaikka nämä kaksi Laraa ovatkin erilaisia.
Tosin valitettavasti Laran uusin seikkailu ei kotiudu meille ihan heti. Se kun julkaistaan aluksi yksinoikeudella Xbox Onelle, sille konsolille, jota meidän hyllystämme ei löydy. En tiedä, kuinka kauan PS4-versiota saadaan odotella, mutta toivottavasti ei järjettömän pitkään.
Veikkaan kuitenkin, että Legend on pelattu paljon, ennen kuin seuraavaan peliin pääsee käsiksi. Onneksi on noita muitakin vaihtoehtoja, mutta kieltämättä Laran fanitus on nyt nostanut sen verran päätään, että jotain lääkettä sille täytyy etsiä. Jos ei pelien muodossa, niin kenties fan fiction paikkaa aukon siihen asti, että pääsen taas seurailemaan vierestä miehen pelailua.
Ja loppuun hauska kuvasarja, joka tuli pelatessa napattua...
Ei kommentteja