Tässä kohtaa on muuten pakko huomauttaa, että olen 2000-luvun alkupuolella tehnyt tutkielman Final Fantasy -sarjan kehittymisestä, joten jatkan tämän tutkielman hengessä ja käsittelen aihetta useammasta näkökulmasta. Koska kaikkia nykyisen pääsarjan pelejä ei ollut julkaistu tuon tutkielman tekohetkellä, olenkin suorastaan into pinkeänä tämän aihealueen suhteen. Yritän myös viimeistään loppuyhteenvedossa vastata tuohon esitettyyn kysymykseen.
Mutta nyt on siis syytä kaivaa popcornit tai ehkä sittenkin kahvikuppi esiin ja varautua pidempään puheenvuoroon. Olen yhden lempiaiheeni kimpussa.
Käsiteltävät pelit
Ensimmäiseksi haluan esitellä ns. käsiteltävän aineiston. Tokihan olen näistä peleistä puhunut blogissa jo aiemmin (ja paljon olenkin puhunut), mutta käyn ne nyt silti läpi. Aiemmasta tutkielmastani olen poiminut silloiset ajatukset kustakin pelistä pois lukien ne, joita ei tuolloin ollut vielä julkaistu. Lisäksi kerron, mitkä ovat ajatukseni kyseisistä peleistä tällä hetkellä.
Final Fantasy
Pelisarjan aloittanut teos, jonka piti olla Squaresoftin viimeinen taidonnäyte ennen konkurssia. Peli on julkaistu 8-bittiselle Nintendolle vuonna 1987.
Mitä kirjoitin tästä pelistä aiemmin?
Pelin graafinen puoli ei juuri vakuuttanut, mutta ymmärsin sen olevan julkaisuajankohtaansa nähden loistoteos. Pidin peliä vaikeana enkä jaksanut kokeilla sitä alkua pidemmälle.
Mitä ajattelen nyt?
En ole enää alkuperäistä ykköstä emulaattorilla pelannut vaan ostin sen uusintaversion PSP:lle. Grafiikat ovat siis himpun verran kauniimmat kuin ennen. Pidän peliä kuitenkin edelleen jokseenkin vaikeana. Eksyminen onnistuu turhankin helposti, mikä voi tarkoittaa äkkikuolemaa satunnaistaistelussa, kun levelit eivät yllättäen riitäkään. Peli ei lukeudu suosikeihini, mutta pidän sitä oleellisena osana FF-yleissivistystä... minkä takia minun pitäisikin se joskus saada pelattua loppuun.
Final Fantasy II
Koska Final Fantasy oli menestys eikä vienyt Squaresoftia perikatoon, se sai jatkoa. Uusi peli ei kuitenkaan tuonut takaisin edellisessä osassa esiintyneitä valon ritareita vaan täysin uuden hahmokaardin ja tarinan. Peli julkaistiin Nintendolle vuonna 1988.
Mitä kirjoitin tästä pelistä aiemmin?
Olen kehunut tarinan olleen monipuolisempi ja jopa dekkarimainen. Grafiikat eivät tämänkään osan kohdalla tehneet minuun vaikutusta.
Mitä ajattelen nyt?
Olen ostanut kakkosenkin PSP:lle, mutten ole tainnut edes käynnistää sitä kertaakaan. Yllätyin siitä, että olin kirjoittanut pelistä noinkin positiiviseen sävyyn, sillä olen kaverilta kuullut hieman toisenlaista kommenttia. Omia muistikuvia pelistä ei enää ole ja saa nähdä, tuleeko siihen joskus tarttua vai jääkö se vain kokoelman jatkoksi.
Final Fantasy III
Pelisarjan menestys jatkui ja se sai kolmannen osansa. Jälleen vuorossa oli täysin uusi maailma, seikkailu ja hahmot. Tämä peli sai virallisen käännöksen länsimaissa vasta aivan viime vuosina (Nintendo DS:lle), vaikka alkuperäinen julkaistiin Nintendolle jo vuonna 1990.
Mitä kirjoitin tästä pelistä aiemmin?
Huomioni kiinnittyi pelin juoneen, mutta myös summonit tuli huomioitua. En pitänyt niitä yhtä upeina kuin myöhemmissä osissa esitellyt, mutta olen muistanut mainita, että tässä osassa ne esiteltiin ensimmäisen kerran.
Mitä ajattelen nyt?
Muistikuvani tuosta ensimmäisestä pelikerrasta ovat hämärät. Ostin kuitenkin jokunen vuosi sitten kolmosen DS-version, jota jaksoin pelata aina sammakkotornille asti. Hävittyäni useamman kerran tornin huipulla odotattavalle bossille olen ikään kuin luovuttanut pelin suhteen. Toisaalta se olisi silti kiva pelata loppuun... mutta ne saakutin dynkyt ovat kyllä tuskaa.
Final Fantasy IV, Final Fantasy IV: Interlude, Final Fantasy IV: After Years
Final Fantasy IV oli ensimmäinen sarjan peli, joka julkaistiin SuperNintendolle (1991). Siinä oli myös vihdoin kunnollinen juoni ja todellista draamaa hahmojen välillä. Länsimaissa tämä peli esiteltiin alun perin Final Fantasy II:na. Jatko-osat peli sai vuosia myöhemmin.
Mitä kirjoitin tästä pelistä aiemmin?
Siis vain nelosesta, koska tuolloin muita osia ei ollut julkaistu. Vasta tämän pelin kohdalla kirjoitin juonen ja grafiikan lisäksi myös pelin musiikeista ja taistelusysteemistä. Erityisesti olin vaikuttunut pelin värimaailman ja musiikkien suhteen.
Mitä ajattelen nyt?
Oi, nelonen, nelonen. Tykkään nelosesta todella paljon siitä huolimatta, että olen kuussa jumissa :D Minulla on pelistä sekä DS-versio että PSP:n versio. Tykkään jälkimmäisen ulkoasusta ehkä enemmän, vaikka DS-versiossakin on puolensa. Nelosessa on ihanat hahmot ja oikeasti hyvä juoni.
Final Fantasy V
Tämä peli näki päivänvalon vuonna 1992 SuperNintendolla. Kuten nelosessa, myös tässä osassa hahmoilla oli persoonaa, draamaa nähtiin jonkin verran ja juonikin oli ihan koherentti.
Mitä kirjoitin tästä pelistä aiemmin?
Tuolloin Final Fantasy V oli minulle vielä suuri mysteeri. Löysin siitä paljon vähemmän tietoa kuin muista osista ja omat kokeilutkin olivat varsin heppoisat.
Mitä ajattelen nyt?
Vitonen on minulle osittain vieläkin mysteeri. Olen aloittanut sen monesti, mutta sen pelaamisessa on ollut myös monia mutkia. Näistä mutkista olen kertonut tarkemmin tässä postauksessa, joten en mene niihin nyt sen syvemmin. Joka tapauksessa olen kovasti tykästynyt ainakin Farisiin ja Lennaan. Tarinakin on ok, mutta pelin mieshahmoista en niin välitä.
Final Fantasy VI
Final Fantasy VI julkaistiin 1994 SuperNintendolle, josta se ottikin kaiken mahdollisen irti. Pohjois-Amerikassa peli julkaistiin Final Fantasy III:n nimellä, mikä aiheutti pitkään sekaannuksia fanien parissa. Edelleen taitaa löytää emulaattoreille kutosta kolmosena.
Mitä kirjoitin tästä pelistä aiemmin?
Kutosen "kökköinen grafiikka" häiritsi minua alkuun (pelasin kutosta ennen kuin kokeilin vielä vanhempia). Aika pian kuitenkin mielenkiintoiset hahmot ja juoni saivat minut unohtamaan, miltä peli näytti.
Mitä ajattelen nyt?
Mikä kökköinen grafiikka? :D Olen kyllä ihan ihme asiasta mennyt aiemmassa tutkielmassani valittamaan. Nykyisin olen sitä mieltä, että kutonen on oikein kaunis ja viehättää esteettistä silmääni seiskaa enemmän. Pidän myös hahmoista ja tarinasta, joskin minusta kutoseen on tungettu ehkä hieman turhankin laaja hahmokaarti... ihan kaikkien asioihin mielenkiintoni ei ainakaan kovin syvällisesti riitä.
Final Fantasy VII: Crisis Core, Final Fantasy VII, Final Fantasy VII: Dirge of Cerberus
Varsinainen Final Fantasy VII aloitti Squaresoftin taipaleen PlayStation 1:llä vuonna 1997. Muutos Nintendon konsoleista oli suuri ja avasi myös vihdoin kunnolla peleille väylän länteen. Jatko-osansa seiska sai kuitenkin vasta paljon myöhemmin, kun Squaren jatko-osabuumi oli jo kunnolla käynnissä. Peliin liittyen on julkaistu mm. anime ja elokuva, lista koko tuotannosta voit tarkistaa täältä. Aiheen rajaamisen vuoksi päätin käsitellä vain otsikossa mainittuja pelejä. Seiska on niin laaja kokonaisuus, että siitä voisi kirjoittaa oman kehitysartikkelinsa.
Mitä kirjoitin tästä pelistä aiemmin?
Tämä vastaus koskee vain seiskaa, koska muita ei ollut vielä silloin. Kuten blogin pitkäaikaiset lukijat jo tietävät, seiska oli ensikosketukseni Final Fantasy -sarjaan. Mielestäni hahmografiikka oli jo tuolloin aikansa elänyttä, mutta tuollainen pikkuseikka ei lopulta minua vaivannut, koska peli oli muuten vetävä.
Mitä ajattelen nyt?
Noh, seiska ei ole minusta enää niin vetävä kuin aikoinaan. Se on hyvä peli ja siinä on ihan hyviä hahmoja (tosi hyviäkin!), mutta maailman synkkyys ja omituinen juoni eivät ole ehkä kuitenkaan minun makuuni. Minun on esimerkiksi vaikea uskoa, että innostuisin vielä pelaamaan tämän pelin uudestaan läpi.
Final Fantasy VIII
Vuonna 1999 Squaresoft julkaisi Final Fantasy VIII:n myös PlayStation 1:lle. Ensimmäistä kertaa yhtiö kokeili kunnon rakkaustarinaa osana juonta. Sarjan kahdeksas osa tuntuu jakavan fanien mielipiteitä kahteen leiriin.
Mitä kirjoitin tästä pelistä aiemmin?
Mielestäni kasin juoni käynnistyi hitaasti ja tuntui paikka paikoin jopa tylsältä. Minusta kasi ei ollut parasta Squaresoftin laatua, mutta ihan pelaamisen arvoinen kokemus. Mainitsin joidenkin hahmojen olevan niin ärsyttäviä, että halusin pelata vain päästäkseni heistä eroon.
Mitä ajattelen nyt?
Itse asiassa nykyisin pidän kasin juonesta, mutta osa hahmoista ärsyttää minua edelleen. Lisäksi kasissa on paljon muuta sellaista, mistä en erityisemmin pidä. Tarinan takia voisin pelin pelata uusiksi, mutta nämä muut seikat ovat ehkä kuitenkin deal breaker. Esimerkkinä mainittakoon taikojen vetäminen vihollisilta, joka on grindaamismuotona vieläkin kamalampi kuin perinteinen taistelusta toiseen ryntäily.
Final Fantasy IX
PlayStation 1:n viimeiseksi fantasiaksi jäi vuonna 2000 Final Fantasy IX, jota tehdessä yhtiö halusi palata juurilleen ja upottikin peliin liudan viittauksia aiempiin osiin. Lisäksi pelissä on viittaus mm. Resident Evil -pelisarjaan. Ysi otti konsolin tehoista kaiken irti.
Mitä kirjoitin tästä pelistä aiemmin?
Ysiä en ollut ehtinyt tutkielman kirjoitusajankohtaan mennessä pelata kovinkaan paljon, mutta peli teki minuun joka tapauksessa hyvän vaikutuksen. Minusta hahmot esiteltiin mielenkiintoisella tavalla ja tarina lähti heti liikkeelle (toisin kuin kasissa). Koin myös ysin kasia ja seiskaa vaikeammaksi.
Mitä ajattelen nyt?
Noh, ysihän ei todellakaan ole kasia ja seiskaa vaikeampi. En tiedä, mistä tuo vaikeuskommentti on alun perin kummunnut. Pian tutkielman palauttamisen jälkeen keskityin aika pitkälti ysin pelaamiseen ja rakastuin siihen todella syvästi. Edelleen ysi on yksi suosikkini pelisarjassa ja palaan sen ääreen yhä uudelleen. Ysissä toimivat hahmot, tarina, maailma, musiikit, kehityssysteemi... lähes tulkoon kaikki. Ysi on rakkautta.
Final Fantasy X, Final Fantasy X-2
Oli vuosi 2001 ja aika valloittaa uusi konsoli eli Final Fantasy X siirsi pelisarjan PlayStation 2:lle. Samalla se oli sarjan ensimmäinen peli, jossa käytettiin ääninäyttelyä. Sarjan luojalle Hironobu Sakaguchille peli jäi viimeiseksi fantasiaksi, sillä sen jälkeen hän jäi pois Squaresoftin palkkalistoilta. Länsimaissa pelistä julkaistiin International-versio, joka sisälsi alkuperäisestä poiketen mm. Dark Aeonit. Final Fantasy X oli ensimmäinen pääsarjan peli, joka sai jatko-osan. Sen jälkeen niitä alettiin pikku hiljaa julkaista muillekin sarjan peleille.
Mitä kirjoitin tästä pelistä aiemmin?
Kymppiä ei ollut vielä julkaistu eikä kymppi-kakkosesta kuultukaan. Odotin tätä peliä mielenkiinnolla ja erityisesti uusi taistelusysteemi pohditutti minua.
Mitä ajattelen nyt?
Kympissä on hyvä tarina ja jokunen kiva hahmo. Taistelusysteemi on mielestäni myös aivan loistava. Pelissä on kuitenkin liikaa ei-niin-kivoja hahmoja ja erinäisiä pikkuseikkoja, jotka ärsyttävät. Olin vielä alkuvuodesta siinä uskossa, että tänä vuonna pelaan pelin uusiksi HD-version ilmestyttyä. Noh, mies pelasi ja minä katselin vierestä, jolloin totesin, että en todellakaan tartu seuraavaksi tähän peliin. Muistin hyvin, miten monet asiat pelissä minua tökkivät ja päätin vain keskittyä nauttimaan tarinasta toisen pelatessa. Hyvä ratkaisu, riittävä minulle kympin osalta.
Final Fantasy XI
Final Fantasy XI oli Squaresoftista Square Enixiksi muuttuneen peliyhtiön ensimmäinen onlineroolipeli, joka julkaistiin PlayStation 2:lle vuonna 2002. Euroopassa peli nähtiin ainoastaan PC-versiona.
Mitä kirjoitin tästä pelistä aiemmin?
Tämäkään peli ei ollut vielä pullahtanut ilmoille, mutta olin jo kuullut siitä hieman. Tiesin kuukausimaksusta ja siitä, ettei peliä voinut pelata offline-tilassa. Pelin juoni kuulosti minusta kiinnostavalta ja uskoin musiikkien olevan hyviä, vaikken ollut vielä ainuttakaan kappaletta kuullut.
Mitä ajattelen nyt?
En oikeastaan tiedä juuri enempää yhdestätoista nyt kuin tuolloin 12 (?) vuotta sittenkään. Edelleen pelin kuvaus kuulostaa kiinnostavalta, mutta tuskin tulen siihen koskaan sen enempää perehtymään.
Final Fantasy XII, Final Fantasy XII: Revenant Wings
Final Fantasy XII antoi odottaa itseään aina vuoteen 2006 asti. Peli oli sarjan viimeinen PlayStation 2:lle. Peli uudisti taistelusysteemiä rajusti, mikä herätti vastustusta osassa faneja. Peli liitettiin myös Ivalice Alliance -sarjaan, jossa oli aiemmin julkaistu mm. Final Fantasy Tactics ja Vagrant Story.
Mitä ajattelen pelistä nyt?
Kahdestatoista ja sen jatko-osasta ei tutkielman teon aikaan tainnut olla oikeastaan mitään julkista tietoa... tai ainakaan en siihen törmännyt. Kymppi oli ollut minulle iso pettymys, joten olin laittanut toiveeni kahteentoista enkä tällä kertaa joutunut pettymään. Kaksitoista onkin ysin ohella suosikkini tässä pelisarjassa. Pidän maailmasta, hahmoista, musiikeista, taistelusysteemistä ja jopa tarinasta, vaikka se on poliittisuutensa vuoksi saanut paljon kritiikkiä.
Pidän myös Revenant Wingsistä, mutta se ei ole taistelusysteeminsä vuoksi oikein minun juttuni. Minulle tuo systeemi on pään hakkaamista seinään, minkä takia muuten hyvä peli on jäänyt hyllyyn pölyttymään.
Final Fantasy XIII avasi pään PlayStation 3:n suuntaan vuonna 2009. Peli oli ensimmäinen, joka ei ollut tietyn konsolin yksinoikeuspeli vaan se näki päivänvalon Xbox 360:llä (aiemmin konsolien lisäksi pelejä oli julkaistu vain PC:lle). Peli ja erityisesti sen jatko-osat muuttivat taistelusysteemiä jälleen uuteen suuntaan.
Mitä ajattelen pelistä nyt?
Odotin kolmeatoista ensin innolla, sitten yleinen hype nousi ja sai minut varautuneeksi. Olinkin hyvin kriittinen, kun ryhdyin pelaamaan ja takerruin kaikkiin mahdollisiin epäkohtiin. Näistä huolimatta pelissä oli omat koukkunsa ja tietyllä tavalla tykästyin siihen. Myös jatko-osissa on omat hyvät juttunsa, mutta sanoisin, että minulla on kolmeentoista hyvin monimutkainen viha-rakkaussuhde.
Final Fantasy XIV: A Realm Reborn
Final Fantasy XIV julkaistiin PlayStation 3:lle alun perin vuonna 2010, mutta oli monille faneille surkea pettymys. Square Enix otti tästä opikseen ja käytännössä rakensi pelin uudestaan ja julkaisi sen vuonna 2013 entistä ehompana nimellä Final Fantasy XIV: A Realm Reborn. Peli on sarjan toinen onlineroolipeli.
Mitä ajattelen pelistä nyt?
En koskaan uskonut, että alkaisin pelata ainuttakaan mörppiä. A Realm Reborn oli ensimmäiseni ja voi jäädä viimeiseksi. Pidän pelistä paljon maailman vuoksi ja juonikin on ok, joskin olen yksityiskohdat ehtinyt unohtaa sivutehtävien perässä ravatessani. Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, etteivät mörpit ole minua varten. Inhoan sitä, että minun on luotettava taistelutilanteessa tuntemattomiin ihmisiin, jotka pahimmassa tapauksessa kohtelevat minua kuin sontaläjää, jos en osaakaan kyseisen bossin hoitamiseen liittyviä hienouksia heti ekalla yrittämällä ilman, että kukaan on niitä vaivautunut minulle kertomaan. Mielestäni pelejä ei tulisi pelata läpi ohjeet kädessä, mutta tässä se on melkein pakollista, jos ei halua p*skaa niskaansa toisilta. Ei kiva. Mutta siis, itse peli on mukava, osa pelaajista vain on sieltä, minne aurinko ei paista.
Ja sitten asiaan...
No niin, nyt on käyty läpi, mistä peleistä aion ylipäätään puhua. Toivottavasti kaikki eivät ole nukahtaneet vielä tässä vaiheessa.
Seuraavissa postauksissa aion pohdiskella pelisarjan kehitystä erilaisista näkökulmista. Tarkoitus ei ole esittää absoluuttista totuutta vaan esittää nimenomaan oma mielipiteeni. Joskin joukossa on toki faktoja, ihan kaikki ei ole pelkkää mutua. Jokaisella on myös oikeus olla eri mieltä näistä asioista ja kuulisinkin mieluusti kaikenlaisia mielipiteitä perusteluineen. Niitä voi jättää kommenttiboksiin.
Tarkoitus on siis käydä pelien kehitys läpi seuraavien aihealueiden kautta:
- Tarina
- Hahmot
- Maailma
- Musiikki
- Visuaalinen ilme
- Pelattavuus (eli kontrollit, taistelusysteemi, hahmojen kehittäminen jne.)
Kun nuo yksittäiset osa-alueet on käyty läpi, pyrin kirjoittamaan loppuyhteen vedon, jossa vastaan myös alkuperäiseen kysymykseen... jos suinkin pystyn. Tällä hetkellä se tuntuu aika mahdottoman vaikealta, mutta kenties ajatukseni selkenevät, kun aihetta tarpeeksi pyörittelen.
Ei kommentteja