Siispä voin aivan hyvin paneutua tässä välissä Final Fantasy IX:n ihaniin naisiin.
 |
| Kuva: Final Fantasy Wiki |
Jäljellä on vielä viimeinen ryhmä, jota en ole esitellyt eli rikolliset. Näitäkin nimittäin pelisarjasta löytyy.
Kuvat: Final Fantasy Wiki
Ruby
Tämä neitokainen ei ole mikään suurrikollinen vaan pääasiassa pyrkii elättämään itsensä ihan kunniallisesti. Hän kuuluu pelin alussa Tantaluksen teatteriryhmään ja myöhemmin perustaa Alexandriaan oman miniteatterin. Voidaankin sanoa, että hän on enemmän näyttelijä kuin rikollinen.
Toisaalta Ruby osallistuu heti pelin alussa rikolliseen toimintaan. Yhdessä muiden tantaluslaisten kanssa hän saapuu Alexandriaan esittämään Lord Avonin kuuluisaa näyttelmää I Want To Be Your Canary. Näytelmä on silti vain kulissi, jonka varjolla ryhmä livahtaa linnaan siepatakseen kruununprinsessa Garnetin.
Ruby on siis kidnappaaja. Hänen osaltaan rikollinen ura silti päättyy lyhyeen, sillä hän putoaa kelkasta muiden tantaluslaisten paetessa prinsessa mukanaan. Tämä on toisaalta pelaajan kannalta vähän säälikin, sillä Ruby olisi varmasti tuonut oman mielenkiintoisen lisänsä peliin, jos olisi tarrautunut mukaan matkaan.
Nyt Rubyn vaiheista kuullaan aina ajoittain. Teatteritoiminnan ohessa hän taitaa haaveilla pelin päähahmo Zidanesta, mutta jää kakkoseksi prinsessa Garnetin varastaessa pojan sydämen. Onneksi Ruby ei kuitenkaan ole avuton vässykkä eikä näytä luhistuvan tilanteessa vaan jatkaa elämäänsä eteenpäin.
Peli ei taida kertoa, miten Rubylle lopulta kävi. Veikkaisin, että teatteriala vei hänet mukanaan ja hän jatkoi sen parissa työskentelyä. Toivottavasti hän myös löysi oman rakkaan itselleen jossain vaiheessa.
Lani
Toisin kuin Ruby, Lani on hyvin selkeä rikollinen. Hän on lyöttäytynyt yksiin Amarantin kanssa ja kaksikko herättää kauhua palkkionmetsästäjinä toimimalla. Amarant on kuitenkin suhteellisen kunnollinen tapaus Laniin verrattuna, sillä tämä nainen ei kaihda keinoja päästäkseen tavoitteeseensa.
Lani on valmis tappamaan prinsessa Garnetin saadakseen tämän kaulassa roikkuvan kristallin, jonka on palkkiota vastaan luvannut toimittaa kuningatar Brahnelle. Hän myös sumeilematta sieppaa Eikon edelleen samaisen kristallin vuoksi. Hän antaa itsestään hyvin häijyn ja sumeilemattoman kuvan.
Lani saa kuitenkin huomata, että toimillaan ja erityisesti toimitavoillaan hän menettää läheisensä. Hänen taustoistaan ei juuri kerrota, mutta hänen käytöksensä viittaa siihen, että hänellä voi olla lämpimiä tunteita Amarantia kohtan. Vähintäänkin Lani luokittelee miehen ystäväkseen. Amarant ei kuitenkaan voi hyväksyä lasten julmaa kohtaloa, joten tämä jättää naisen oman onnensa nojaan sieppaustempauksen myötä.
Tuo tapahtuma lienee käännekohta Lanin elämässä. Lanin lopullinen uravalinta ei aivan selväksi käy pelin lopussa, mutta ainakin hän saa välinsä Amarantin kanssa selvitettyä.
Eiko
Eiko menee ehkä enemmän samaan sarjaan Rubyn kuin Lanin kanssa. Hän on vain kuusivuotias, joten siinäkin mielessä voidaan kyseenalaistaa, onko sen ikäinen todella edes vastuussa teoistaan, voiko häntä tuomita rikolliseksi?
Tyttö on ainoa jäljellä oleva kutsuja (summoner) Madain Sarissa, kutsujien kotikylässä, joka on lähes raunioina. Hänen kanssaan asuu vain joukko moogleja, jotka huolehtivat hänestä. Eikolla ei ilmeiseti ole liiemmälti rahaa (mistä hän olisi sitä saanut?) tai esimerkiksi maanviljelytaitoja. Lisäksi Madain Sarin ympäristökin on sellaista, ettei siellä taida kovin paljon mitään kasvaa. Niinpä tyttö hankkii ainakin osan ruoastaan varastamalla sitä kääpiöiden kylästä Conde Petiestä.
Eikon onneksi hänen elämänsä saa käänteen, kun Zidane kumppaneineen saapuu kylään. Tytön isoisä on kieltänyt häntä lähtemästä, mutta Eiko päättää olla tottelematon ja seurata uusia ystäviään. Tuo päätös on hyvin ratkaiseva, koska se lopulta johtaa siihen, että hän saa itselleen adoptiovanhemmat.
Rikosta seuraa parannus?
Kaikki kolme päätyvät rikollisiin ratkaisuihin eri tavoin. Lanista ei edes kerrota, miten hänestä tuli rikollinen, mutta Rubyn voisi ajatella ajautuneen tilanteeseen, koska teatteriryhmän johtaja on päättänyt auttaa hallitsija Cidiä. Eiko taas varastelee olosuhteiden pakosta.
Jokaisen kohdalla kuitenkin rikos johtaa rangaistuksen sijaan parannuksen tekemiseen. Ruby ei tiettävästi yritä rikoksia enää uudestaan jäätyään oman onnensa nojaan Alexandriaan. Lyhyt rikollinen ura saattaa itse asiassa heittää hänen elämänsä uuteen ja parempaan suuntaan, kun hänestä tuleekin sieppaajan sijaan naisyrittäjä.
Eiko ei myöskään varastele enää, kun pääsee Madain Sarista pois. Ainakaan tällaiseen toimintaan ei kertaakaan sen jälkeen viitata. Lisäksi hän sattui olemaan Conde Petiessä juuri sopivasti varkaissa törmätäkseen Zidaneen ja kumppaneihin. Jos hän ei olisi ollut paikalla, nämä olisivat suunnanneet suorinta tietä Iifa-puulle ja tärkeä kohtaaminen olisi jäänyt kokonaan välistä. Rikos saattoi siis muuttaa Eikonkin elämän parempaan suuntaan.
Myös Lanin elämä muuttuu rikoksen myötä. Aina Eikon sieppaamiseen asti hän on saanut mellastaa tahtonsa mukaan, hänen toimimaan on katsottu sormien läpi. Lopulta Amarantin pinna kuitenkin katkeaa ja sietokyky loppuu, minkä seurauksena Lanin tapa toimia saa lopulta uuden suunnan.
Yrittääkö Final Fantasy IX siis sanoa meille, että rikos on avain parempaan elämään? Ei välttämättä. Rikos myös johtaa yksinäisyyteen. Ruby jää yksin Alexandriaan, Lani joutuu kumppaninsa hylkäämäksi ja Eiko taas ei edes saa ulkopuolisia kontakteja. Kenties, jos hän olisi mennyt keskustelemaan kääpiöiden kanssa eikä varastanut näiltä, häntä olisi kohdeltu toisin. Ehkä joku olisi jopa ottanut hänet jo aiemmin kasvattilapsekseen. Rikos siis johtaa syrjäytymiseen ja yksinäisyyteen.
Kenties tarinan opetus onkin, että jokaisella on mahdollisuus tehdä parannus ja oikeus aloittaa alusta. Niin ainakin nämä kolme naista ovat tehneet. He ovat löytäneet itselleen paikan yhteiskunnassa.
Ei kommentteja