Ehdin kuitenkin pelailla seitsemästä puolille öin, joten pelikelloon on taas kertynyt ihan kivasti tunteja. Eli tällä hetkellä tilanne on 17 tuntia 51 minuuttia kolmen päivän pelaamisella. Ihan ei taida peliä ehtiä lomalla saada loppuun, mutta hyvään alkuun tässä varmaan päästään. Harmillisesti viikonloppuna ei olla kotona, joten en tiedä, ehdinkö silloin pelata juuri ollenkaan.
Ennen lähtöä minun kuitenkin piti ratsastaa Shiro Wildlandsin asemalle, jotta se olisi siellä odottamassa minua, kun seuraavana aamuna palaan paikalle. Matka ei ollut pitkä, mutta sitäkin vaikeampi, sillä ehti tulla oikeasti pimeää (olisi varmaan pitänyt pysäyttää kello). Yhtäkkiä joka kulman takaa yritti kimppuun hyökätä behemoth tai joku muu yhtä ihana mölli. Jouduin juoksemaan muutaman kerran takaisin kylään karkuun, ennen kuin vihdoin pääsin asemalle asti. Ehkä jossain kohtaa pitää yrittää taistella noita isompiakin otuksia vastaan, mutta toistaiseksi uskallus ei ole riittänyt. Muistan edelleen, miten kävi, kun menin kolmessatoista ensimmäistä kertaa haastamaan behemothia (erittäin huonosti).
Vaikeudet eivät valitettavasti loppuneet tähän. Päätin jättää Luxerionin tutkimisen tältä päivältä kokonaan ja sen sijaan suuntasin Dead Dunesiin. Toisin kuin muualla, siellä on turvallisempaa liikkua yöaikaan... ja kohtaamieni haasteiden perusteella en todellakaan aio näyttäytyä siellä päivällä, ennen kuin olen reilusta vahvempi.
Möllit olivat nimittäin erittäin ikäviä. Kävi useamman kerran lähellä kuolemaa, mutta selvisin sentään niukin naukin. Aika paljon tuli vain juostua ohi silloin kuin se suinkin oli mahdollista. Dead Dunes onneksi karttana sisältää laajoja alueita, joilla karkuun pääseminen on mahdollista... toisin kuin vaikkapa juuri Luxerion.
Tuossa vaiheessa olin myös eksynyt tunneliin, joka jälleen toi mieleen ensimmäiset Tomb Raiderit. Ahdistus ja tuska alkoi nousta pintaan, sillä en ollut yhtään moiseen sopivissa fiiliksissä. En tiedä, minkä tunnelikammon olen onnistunut tornipelkoni lisäksi kehittämään, mutta ainakin se on hyvin voimissaan.
Eksyilyn ja harhailun jälkeen sain juonesta vihdoin kiinni. Löysin tieni bandiittien päämajaan, jossa sain kuulla, ettei heidän naispuolinen johtajansa suostu tapaamaan minua, ellen liity jengiin. Liittyminen ei tietenkään ollut vain ilmoitusluontoinen asia vaan sisälsi testin, mikä nosti niskavillani pystyyn. Olin niukin naukin selvinnyt hengissä päämajaan asti, ja nyt piti lähteä juoksemaan samaa tietä takaisin tietäen, että edessä olisi tiukka taistelu.
Noh, yrittänyttä ei laiteta, joten menoksi vaan. Käytännössä taas välttelin taisteluja parhaan kykyni mukaan, kunnes saavuin määränpäähän. Yllättäen se taisto ei sitten ollutkaan niin paha. Pitkäksi se venähti, koska mölli piti ensin saada staggeriin eikä se meinannut ottaa osumaa mistään. Staggeroituna se sitten kuolikin alta aikayksikön.
Tuohon asti siis oli ollut vaikeutta vaikeuksien perään, mutta sitkeästi palasin päämajaan tapaamaan joukon johtajaa. Minulla oli hyvä aavistus, kuka tämä salaperäinen nainen oikein on, enkä ollut väärässä.
 |
| Kuva: www.egmnow.com |
Valitettavasti vielä ei ihan täysin selvinnyt, minkä vuoksi Fang oli Vanillen jättänyt yksin. Tällä on kuitenkin jotain tekemistä sen kanssa, että Vanille pystyy nykyisin kuulemaan kuolleiden itkun ja valituksen, ja sen kanssa, että Dead Dunesille on kuulemma piilotettu clavis-miekka, jolla voi kerätä sielut yhteen. Itsekin olen sen miekan perässä, koska Jumalan käsky. Jos oikein tajusin, Fang on tullut etsimään miekkaa Vanillelle, mutten oikein ymmärtänyt, mitä Vanillen sillä tulisi tehdä. Jonkinlainen hyvä syy tässä silti täytyy olla, eihän Fang muuten rakastaan jättäisi selviytymään yksin.
Fangin kanssa keskusteleminen oli juttu sinänsä. Oli hemmetin hienoa, että vaihteeksi tuli taas mieleinen hahmo vastaan ja tällä oli jopa järkevää sanottavaa. Tämän kanssa myös vietettiin aikaa kiva tovi, jes. Fiilistelin tätä osuutta pelissä ihan täysillä, mutta yö oli vain menossa parempaan suuntaan. Fang nimittäin ilmoitti tulevansa mukaani, koska olemme saman miekan perässä. JEIJ!
Olin siis saanut käsityksen, että peli pelataan läpi pelkästään Lightningilla... ja sinällään tämä on tottakin. Fang on mukana vain Dead Dunesilla ja häntä ei voi ohjastaa mitenkään. Hän tekee täysin itsenäisiä päätöksiä toiminnan suhteen. Tämä ei kuitenkaan haittaa, sillä nyt naiskaksikko heittää läppää keskenään ja Fang on muutenkin todella hyvä taistelukumppani. Ei enää isoa huolta Dead Dunesin mölleistä. Kiitos, Fang <3
Clavisin etsintä ei kuitenkaan ole mikään pikkujuttu. Jouduimme ensin menemään ikäviin tunneleihin päästäksemme salaperäiselle ovelle, jota emme saaneet auki, ennen kuin koluamme lisää tunneleita ja etsimme Jumalan seinämaalauksia. Noh, niistä pahuksen maaalauksista ei ollutkaan iloa, ennen kuin etsimme niihin "tabletit". Siispä edestakaisin juoksentelua ehti tulla yhdelle yölle (venytetylle sellaiselle, pysäyttelin kelloa koko ajan) melkoisesti eikä valmista tullut. Tämä prosessi jatkunee siis seuraavana yönä.
Tunneliahdistukseni ei valitettavasti poistunut, vaikka sain Fangin mukaan joukkoon. Onneksi mies suostui lopulta sohvalle viereen istumaan, jolloin fiilis vähän hellitti. Minusta on tullut ihan käsittämätön pelkuri :P
Btw, olen yhä varmempi, että Hope ei ole oikea Hope. Kun Fang liittyi matkaani, Hope ryhtyi selittämään, kuinka Light ja Fang olivat taistelleet yhdessä aiemmin. Kun Light tähän huomautti, että myös Hope oli itse ollut tuolloin paikalla, jäi Hopen vastaus lähes olemattomaksi... hän meni jotenkin vaikeaksi. Varmasti kyseessä on jokin hämäys.
Fang myös katsoi asiakseen kertoa Lightningille, että he taistelevat paremmin jumalia vastaan kuin näiden puolella. Kaikki (paitsi Hope) yrittävät koko ajan sanoa, että Light on väärässä. Ehkä hän on oikeasti väärässä? Ehkä kyseessä on massiivinen vedätys ihmiskunnan tuhoksi? Yllättävää kyllä, odotan mielenkiinnolla, mihin tämä kaikki vielä johtaa. Olen edelleen sitä mieltä, että tarina on liian eeppinen, mutta haluan silti nähdä sen päätöksen.
 |
| Kuva: www.otakustudy.com |
Ei kommentteja