Lohikäärmeitä ja pelastettavia palloja

Kokosin syyskuun ajalta pelikokemukset yhteen postaukseen. Luultavasti teen lokakuun osalta samoin. Tosin nyt aika on mennyt hääjärjestelyissä ja muissa henkilökohtaisen elämän puuhissa, joten kovin paljon en ole ehtinyt pelikoneen ääressä istuskella... mutta jatkoa seuraa kyllä, jahka taas ehdin paneutua tähänkin puoleen. Star Ocean: Till the End of Time ei siis ole unohtunut mihinkään.


Torstai 5.9.2013

Pääsin vihdoin näkemään aseen, jonka rakentamisessa minun on tarkoitus auttaa. Hypin jo puolittain riemusta, kunnes paljastui, että aseen kunnostamiseen tarvitaan kuparia. Eipä siinä vielä, mutta toki kuparikaivokset olivat naapurivaltion alueella ja lohikäärmeiden valtaamia eli kuka tahansa ei voinut kuparia lähteä louhimaan.

Kaivoksiin siis tieni vei. Paikka paljastui pimeäksi ja ahdistavaksi sokkeloksi. Olen löytänyt tornien lisäksi itselleni toisen kammoksunnan aiheen: kaivokset. Kyllä niihin pystyy menemään, mutta miellyttäviä ne paikat eivät millään muotoa ole. Pidän enemmän avoimessa maastossa juoksemisesta.

Sitkeästi kuitenkin jatkoin käytäviä pitkin eteenpäin. Nyt tulivat myös pelin ensimmäiset oikeat puzzlet vastaan. Ensimmäistä emme tajunneet miehen kanssa ilman pientä lunttausta, mutta seuraavan ratkaisu jo onnistuikin.

Kaivos on nyt juostu suurin piirtein puoleen väliin eikä ihmeitä ole tapahtunut. Epäilen, että kaivoksesta löytyy lohikäärmebossi ja sieltä ulos tullessa joudun ottamaan yhteen Albelin kanssa. Katsotaan, osunko oikeaan.

En kuitenkaan voinut mitään sille, että taas tuli tunne, että tämän planeetan osuutta venytetään venyttämällä. En tiedä, mitä tarkalleen ottaen odotan, mutta jotain muuta kuin takapajulaa. En sano, että peli olisi tässä vaiheessa jotenkin huono, mutta kaipailen silti muutosta maisemaan. Noh, sitkeästi eteenpäin. Kyllä se tie avaruuteen vielä löytyy.


Perjantai 6.9.2013

Ilta vierähti rattoisasti jälleen pelikoneen ääressä. Kuten arvelinkin, tallennuspaikkaa seurasi bossitaistelu. Tosin vihollinen ei ollut ihan sitä, mitä odotin. Ajattelin, että pääsisin taistelemaan suurehkoa lohikäärmettä vastaan, mutta sen sijaan kaivoksen uumenista kohosi jättimäinen kukon ja lohikäärmeen risteytys.

Kukko oli piesty noin minuutissa ja matka jatkui. Pääsin melkein heti kuskaamaan kuparit pois, mutta jouduin ottamaan yhteen vihollisarmeijan edustajien kanssa. Lopulta vastaan tuli myös Albel, joka jopa pisti hieman hanttiin. Taisikin olla ensimmäinen bossitaistelu, johon meni vähän pidempään ja joutui jotain tekemäänkin. Ei herra silti kovin suurta vastusta tarjonnut.

Albel onnistui kuitenkin laskemaan pisteitään juuri ennen taistelua. On eri asia olla omahyväiseen cool pahis kuin kusipäinen naisia potkiva äijä. Olen syvästi pettynyt. Oletettavasti Albel tekee jonkinlaisen parannuksen, kun kerran tiimiin jossain vaiheessa liittyy, mutta mikään ei poista sitä faktaa, että hän potkaisi maassa makaavaa NPC:a. Raukkamaista.

Ottelua Albelin kanssa seurasi aseen rakentelua ja eräiden sivuhahmojen tarinan viemistä eteenpäin. Kuten sanoin joskus aiemmin, en oikein ymmärtänyt, minkä takia sairas tytteli piti nostaa melkoiseen keskiöön, mutta hän teki come backin joukon riemuksi ja lopulta eräs tarinan käänne liittyikin vahvasti häneen. Mitä ilmeisemmin tarkoitus oli saada pelaaja muodostamaan häneen tunneside, jotta myöhemmät käänteet oikeasti hätkähdyttäisivät (ja jotta saataisiin myös se j-ropejen pakollinen teinipojan angstikohtaus). Kieltämättä ne minutkin pysäyttivät hetkeksi. Tavallaan tapahtumat olivat odotettavissa, mutten silti ollut valmistunut niihin. Huh.

Mutta niin. Odotuksistani huolimatta superase ei valmistunut ajoissa vaan naapurimaan asukkaat ehtivät hyökätä paikalle. Seuraavassa hetkessä siis löysinkin itseni taistelukentältä. Sota kuitenkin jäi lyhyeksi, sillä päähahmoa ympäri avaruutta jahtaavat vendeenit onnistuivat löytämään pienen joukkoni. Seurauksena keskiaikaplaneetta pommitettiin melkein takaisin kivikaudelle... tai olisi pommitettu, elleivät Faytin salaperäiset supervoimat olisivat alkaneet toimia ja kadottaneet vendeenialuksen tästä todellisuudesta. Olinkin jo miettinyt, koska Faytin erikoisuus pulpahtaisi esiin, kun siitä jo edellisellä planeetalla pikkuisen vihjaistiin.

Vendeenien tuhon jälkeen planeetalle ilmestyi salaperäinen nainen, Maria Traydor. Sinisine hiuksineen hän muistutti ulkoisesti hieman Faytia, mikä lienee tarkoituksellista. Hänen pukeutumisensa sen sijaan toi mieleen paikalliset naissotilaat, mikä oli hämmentävää.

Maria Traydor (Kuva: Star Ocean Wiki)
Marian luonteesta en osaa tässä vaiheessa sanoa oikeastaan mitään. Hänellä on kuitenkin ärsyttävä tapa aloittaa yhden asian selittäminen, jättää se vähän puolitiehen ja hypätä seuraavaan. Käsikirjoittajien vika, joo, mutta käy ärsyttämään. Voisiko asiat setviä ihan kunnolla?

Naisen ilmestymisen myötä kuitenkin selvisi vihdoin, miksi vendeenit ovat ylipäätään Faytin perässä. Osasin odottaa, että kyse on ensisijaisesti poitsun kummallisista kyvyistä, mutta niiden alkuperä yllätti. Odotin tarinaa Muaheista, joista puhuttiin nelosessa ja muistaakseni on mainittu ykkösessäkin. Muahit ovat siis muinainen mahtirotu, joka muistuttaa ulkoisesti ihmisiä (tai näin olen käsittänyt, en ole vielä uskaltanut lueskella heistä tarkemmin SO-wikistä).

Sen sijaan sain kuulla tarinan Faytin isän varsin tohtori hojomaisesta (Final Fantasy VII) toiminnasta. Mies oli siis tehnyt Faytille jotain, minkä ansiosta poika oli saanut kykynsä. Voisi melkein kuvitella, että toimenpiteet on tehty jo joko sikiövaiheessa tai sitten hyvin nuorena, sillä Faytilla ei ollut mitään tietoa tapahtuneesta. Mies on siis käyttänyt omaa lastaan koekaniinina kielletyissä tutkimuksissa.

Fayt ei ole ainoa tohtori Leingodin uhri. Hänen jälkeensä samoja toimenpiteitä suoritettiin Marialle, jolla on myös salaperäisiä kykyjä. Mieleeni heräsi epäilys, että Maria voisi olla Faytin pikkusisko, josta pojalle ei ole koskaan kerrottu. Kenties joku pelasti tyttöparan laboratoriosta? Tämä teoria selittäisi yhteneväisyydet ulkonäössä, mutta toisaalta ne voivat olla myös seurausta tehdyistä toimenpiteistä.

Tässä kohtaa on pakko kysyä, minkälainen isä tekee noin omalle lapselleen (/lapsilleen)? Tai minkälainen äiti sallii tällaisen tapahtua? Tiesikö Faytin äiti tutkimuksista? Oliko hän jopa osallisena? Miksi? Oliko tarkoitus hyvä vai jokin muu? Varmasti siihen, että kyseinen tutkimusala on kielletty, on olemassa järkevä syy (ihmisoikeudet, anyone?). Näihin kysymyksiin odotan vastauksia. Toivottavasti peli myös tarjoaa niitä.

Kysymystulva päässäni pelasin vielä tovin eteenpäin. Joukko päätti, että planeelta pakenemiseksi on vendeenejä hämättävä tekeillä olevalla superaseella ja siihen saatiinkin kuningattaren suostumus. Valitettavasti juuri silloin tuli tieto, että vendeenit ovat tunkeutuneet ryöstämään kaupungin lähistöllä olevaa pyhää palloa. Seuraava operaatio onkin kyseisen palluran pelastaminen... vasta sitten voidaan pohtia pakenemista planeetalta ja tohtori Leingodin pelastamista vendeeneiltä. Oma kysymyksensä on, onko mies todella pelastamisen arvoinen, mutta kenties on kuitenkin parempi, ettei hän ole vendeenien käytettävissä.


Lauantai 7.9.2013

Operaatio pyhän pallon pelastus. Kuvittelin tämän olevan pikkujuttu ja hetkessä hoidettu, mutta olin pahemman kerran väärässä. Sen sijaan operaatioon tuhraantui koko lauantai-ilta, mutta onneksi oli kouhuviiniä, rommia ja mies apuna. Muuten en olisi ehkä selvinnyt ;)

Mitä tähän sitten kuului? Lähinnä juoksemista edestakaisin toinen toistaan muistuttavia käytäviä pitkin. Kolmosessa on siis samoja pulmia kuin nelosessakin. Sain myös väistellä tappavia laatikoita ja putoilevia katon paloja, mikäpä sen hauskempaa.

Huvittavaa sen sijaan oli, että pyhätön suojelijat ja vendeenit hyörivät käytävällä sulassa sovussa ja yhteistuumin olivat päättäneet minun olevan vihollinen. Minun, vaikka minä tulin pelastamaan palloa vendeeneiltä. Noh, ehkä peleiltä ei aina voi odottaa täydellistä realistisuutta...

Pallo saatiin lopulta pelastettua, vaikka levelini raahasivat hieman vihollisia alhaammalla (25 vs. 29). Riviviholliset tuottivat välillä hankaluuksia, mutta sen sijaan bossit eivät. Tämä on taas näitä mielenkiintoisia ristiriitoja, joihin olen muissakin peleissä törmännyt, ja se jaksaa ihmetyttää yhä uudestaan. Ehkä en vain osaa taistella tietyntyyppisiä vihollisia vastaan? Vai onko muillakin tällaisia ongelmia?

Kun pallon kohtalo oli turvattu ja vendeenit tapettu, oli vuorossa juoksu takaisin linnaan. Siis koko mesta läpi uudemman kerran, eikä se pyhättö näin sivumennen sanoen oikeasti ollut mikään pieni paikka. Onneksi sentään viholliset (sekä pyhätön suojelijat että vendeenit) loistivat poissaolollaan, joten ei tarvinnut enää pysähtyä nitkuttamaan rasittavia taistelujakin uudestaan. Silti matkassa kesti hyvä tovi, ennen kuin olin perillä. Sitten kello olikin jo niin paljon, että oli aika painua unten maille.

Kenties seuraavalla kerralla taas edettäisiin juonellisestikin?


Sunnuntai 8.9.2013

Pelisessiosta suurin osa meni vapaaehtoisessa dungeonissa, jonne eksyin vahingossa ja tulin kolunneeksi läpi. Siitä ei ole juuri sanottavaa.

Sen sijaan ennen tyrmään painelua juoni tosiaan eteni vähäsen. Nel ja Cliff lähtivät viemään avunpyyntöä naapurivaltioon, kun taas Fayt ja Maria jubailivat sen ajan antaumuksella. Käytännössä pelaajalle siis näytettiin takauma Marian lapsuudesta.

Maria päätyi kasvattivanhempien luokse niin pienenä, ettei itse muistanut tapahtunutta. Hän siis eli siinä uskossa, että kasvattivanhemmat olivat hänen biologisia vanhempiaan. Totuus valkeni hänelle, kun hänen kasvatti-isänsä joutui taistelemaan heidän kotinsa (Federation Station #17) puolesta ja hän itse pakenemaan paikalta kasvattiäitinsä kanssa. Valitettavasti myös pakoaluksen kimppuun hyökättiin, mikä tarkoitti matkustajien sullomista pelastuskapseleihin.

Jostain mystisestä syystä Marian kasvattiäiti ei edes yrittänyt pelastautua vaan kertoi tytölle, ettei ole tämän oikea äiti ja jäi sitten alukseen Marian paetessa. Jokseenkin wtf-veto, mutta näin saatiin tietysti kasvattivanhemmat kätevästi ulos tarinasta.

Myöhemmin Marialle selvisi, että hänen kasvattiäitinsä oli työskennellyt Faytin isän alaisuudessa ja pelastanut hänet. Maria kun oli ollut koekaniinina ja määrätty poistettavaksi ilmeisesti epäonnistuneiden kokeiden vuoksi.

Kävi myös ilmi, että Maria on samanikäinen kuin Fayt. Hylkään siis pikkusiskoteorian ja siirryn kaksoissiskoteoriaan. Siitä en ole varma, onko Faytin isä todella molempien isä vai ovatko lapset kenties koeputkilla aikaan saatuja. Vastauksia odotan kyllä mielenkiinnolla. Joka tapauksesta miehestä tulee karmivan hojomainen fiilis.


Maanantai 9.9.2013

Oikeasti minun olisi pitänyt väsätä cossia, mutta olin töiden jälkeen liian kuitti ja liian täynnä ajatuksia ommellakseni. Pelaaminen vie paremmin ajatukset muualle, joten se tuntui sopivalta ratkaisulta.

Edessä oli kuninkaallisten tapaaminen jossain huitsin tuutissa vanhoilla raunoilla. Oikeasti tapaamispaikassa ei ollut mitään järkeä, mutta sinne oli mentävä, jos mieli pelissä eteenpäin. Matkan varrelta mukaan tarttui myös tuttu oravapoitsu, joka ei ollut tässä välissä muuttunut yhtään vähemmän rasittavaksi.

Tapaamisessa todettiin, etteivät naapurimaan sotilaat lohikäärmeineen pysty nostamaan asettamme taivaalle vaan tarvitaan lohikäärmeistä suurin... jota yllättäen ei ollut saatu kesytettyä. Koska minun joukkioni on parasta A-luokkaa, jäi meidän tehtävämmeksemme hoitaa homma kotiin. Tosin naapurivaltion kuningas vaati, että otamme Albelin messiin.

Albel ei lämmennyt ajatukselle, mutta lähti mukaan kuitenkin, koska hänelle ei oikeastaan annettu vaihtoehtoja. Nyt hänestä alkoi tulla jo nuriseva pikkupoika -vaikutelma, mikä ei ainakaan nostanut hänen pisteitään. Haluaisin tykätä hänestä, mutta tällä hetkellä se on hieman vaikeaa. Ehkä hän vielä tekee jotain oikeasti positiivista tai kasvaa persoonana suunnattomasti?

Paljoa ei pikkuisen vajaasta kolmesta tunnista jäänyt käteen... odottelen silti mielenkiinnolla, mitä tästä seuraa. Josko seuraavalla kerralla jo saisi lohikäärmeksen napattua ja aloitettua taistelun / vendeenien hämäysoperaation...


Perjantai 13.9.2013

Tästä pelikerrasta ei ole juuri kerrottavaa. Tuli juostua lohikäärmevuorilla ja ihmeteltyä, minne nyt ihan oikeasti pitäisi mennä. Ohjeet olivat sen verran epämääräiset, ettei niiden perusteella voinut päätellä oikein mitään. Jos olisin kuunnellut alkuperäistä ohjetta siitä, että paikka sijaitsee kaivosten lähellä, olisin päätynyt väärään mestaan. Samoin pelin sanakirjan kuvaus paikan sijainnista hämäsi pahemman kerran.

Vahingossa kuitenkin päädyin pyörimään oikeaan paikkaan, mutta sielläkään en tajunnut, mitä olisi pitänyt tehdä. Mies sitten lopulta lunttasi läpipeluuohjeesta oikean reitin. Tosin siinä vaiheessa kello oli niin paljon, että piti etsiä tallennuspaikka ja lopetella, koska seuraavana päivänä vuorossa olikin sitten Tracon.

Ei kommentteja