Level up!

Conirutto jyrää meillä edelleen. Mies ehti olla 1,5 päivää töissä, kunnes kaatui taas punkan pohjalle. Itse olen jälleen sinnitellyt. Muuten olo alkaakin olla ok, mutta kurkku on aivan järkyttävän kipeä. Puhetyöläiselle se on vähemmän kiva juttu, mutta minkäs teet. Pitäisi kai käydä näyttämässä sitä lääkärisedälle (tai -tädille :P), mutta pelkään, että sieltä määrätään puhekieltoa tms... joten sinnittelen.

Kuva: Terveysnetti.turkuamk.fi

Mutta sairastelu on tarkoittanut tosiaan sitä, ettei mikään oikein edisty... paitsi pelaaminen. Final Fantasy IX:n olemme nyt jaksaneet pelailla Lost Continentille asti. Muistin taas, miten paljon inhoan Oelvertia. Lähinnä siis siksi, ettei siellä voi käyttää magiaa ja olen aika riippuvainen maageistani. Toisaalta inhoan myös Kujan palatsia, koska siellä taas voisi tarvita mättäjiäkin, mutta joutuu sitten pelailemaan maagivoittoisella porukalla.

Tästä voisi päätellä sekä maagien että mättäjien olevan aivan yhtä kriittisesti tärkeitä. Ja niinhän ne ovatkin. Jos pelin alussa tuntuukin, ettei maageilla tee mitään, koska manaa ei ole tarpeeksi, pelin edetessä heidän roolinsa kasvaa. Pidän tiimissä mieluummin valkoisen maagin (= Garnet ja Eiko), kun heittelen potioneja ja muita juomia jatkuvalla syötöllä. Toisaalta mustalla maagilla (= Vivi) saa paljon tuhoa aikaan, jos vain tietää vihollisten heikkoudet. Sinistä maagia (= Quina) en juuri käytä, mutta ihan näppäriä kykyjä hänkin voi oppia. Jotkut niistä vain syövät käsittämättömät määrät manapisteistä, joten...

Mutta tosiaan, pistimme ysin nyt kuitenkin hetkeksi hyllylle. Kyllä se läpi pelataan, mutta pieni aivojen tuuletus alkoi olla paikallaan. Mies ehdotteli, josko olisin jatkanut Final Fantasy XIII:n pelaamista, kun siinäkään ei ole paljon jäljellä, mutta jotenkin töksähti. Pitäisi taas lähteä pois Pulselta ja minä en halua, en, en, en! Inhoan pelin kahta viimeistä chapteria oikein antaumuksella.

Siispä peli vaihtui Final Fantasy XII: International Zodiac Job Systemiin (miksi sillä pitää olla noin julmetun pitkä nimi?). Oli taas vähän säätämistä, että saatiin peli pyörimään, mutta saatiin kuitenkin. Ärsyttää tuo puuha, mutta eipä sille mitään voi.

Edellisestä pelikerrasta oli aikaa, joten en heti muistanut, mitä olimme olleet tekemässä. Bhujerbasta kuitenkin löysimme itsemme ja hetken palloilun jälkeen kävi ilmi, että markiisi Ondoren luokse oli mentävä. Heti kärkeen siis päästiin katselemaan urakalla välivideoita. Niiden jälkeen alkoi marssiminen Leviathanin halki.

Leviathanillahan voi käydä pelastamassa Ashen menemällä kahta eri reittiä. Olen aina käyttänyt lyhyempää, joten päätimme tällä kertaa mennä pidempää. Sitä kautta ei nimittäin kannata tulla takaisin huutavan hälytyksen takia. Saimme tosin nauttia hälytysäänestä jo menomatkalla, koska Vossler tuntui puuhaavan omiaan ja juoksenteli ansasäteitä päin, vaikka itse olin ne juuri välttänyt. Tosin pari kertaa kävelin myös itse ansaan, koska tuo osa ilmalaivasta oli minulle vieras.

Oman hauskuutensa toi kielitaidon vajavaisuus taas kerran. Uudesta ilmalaivan osasta löytyi kivoja vipuja, joita tökkäisemällä ilmestyi näkyviin pitkä teksti. Ymmärsin siitä kuitenkin tasan sen verran, että jostain varoitettiin, mies taisi tajuta muutaman sanan enemmän. Ensimmäistä vipua kuitenkin kokeiltiin eikä siitä mitään pahaa tapahtunut. Saimme vain auki yhden oven. Seuraavaa sitten uskalsi vääntää jo huolettomasti.

Tuossa vipujutussa oli sekin kiva puoli, että tekemisvaihtoehtoja oli kolme. Ensimmäisestä tuli vain tekstiä, jota emme ymmärtäneet. Toisessa oli liikaa kanjeja, jotta olisimme sen osanneet lukea, mutta koska kolmas oli täysin ymmärrettävä ("Älä tee mitään" suomeksi), oli onneksi helppo päätellä, että toinen vaihtoehto oli se oikea. Aika monesti homma meneekin niin, että joutuu poissulkemaan kohtia valitakseen oikean.

Varsinaisessa pelissä ei ollut ongelmia. Hahmot ovat ihan hyvin grindattuja (levelit välillä 16-18), joten etenemään kyllä pääsee. Gambitteja olemme myös osanneet laittaa, vaikka osaan on hieman päättelykykyä vaadittu. Taiat tuottavat välillä harmaita hiuksia, sillä vaikka niitä tavaa ääneen, ei aina heti aukene, mistä on kyse. Esim. "burana" tuotti päänvaivaa, kunnes selvisi, että se on "blindna".

Uusi haaste on nyt sitten muodostunut asusteista (accessors). Niissä kun on yleensä kaikenlaisia kivoja sivuvaikutuksia. Joku kikkare, joka parantaa yhtä ominaisuutta, saattaakin heikentää toista. Kun toiminta on selitetty japaniksi ja kanjeja käyttäen, ei voi kuin raapia päätään. Pitäisi varmaan yrittää kalastella näistä jonkinlainen lista netistä.

Joidenkin tavaroiden (items) käyttökin on vähintäänkin hupaisaa. Silmätipat tuli etsittyä listasta tuskanhiki otsalla, mutta löytyivät sentään, kun tunnistin silmän kanjin. Hetken päästä tajusin, että perässä oli lääkkeen kanji. Taistelun tuoksinnassa vain lukeminen on yllättävän vaikeaa. Myös nukahtanut Balthier sai sydämen tykytyksiä aikaan, koska minulla ei ollut aavistustakaan, mikä on herätyskello japaniksi. No, kokeilemalla siitä selvittiin ja nyt tiedän, miten se kirjoitetaan. Lausumisesta ei ole edelleenkään hajua. Tosin lausumisella ei ole pelaamisen kannalta merkitystä. Minun tarvitsee vain oppia lukemaan sanat.

Pieniä parannuksia alkuperäiseen pelin verrattuna tuli myös huomattua. Aseiden yms. hintaa on hilattua hieman alaspäin. Se on huojentava tieto sinänsä, koska nyt on melkein pakko pitää koko tiimi aseistettuina. Kaikilla on erilaiset ammatit, joten periaatteessa kaikkia tarvitaan. Tosin uskoisin keksineeni yhdistelmän, jolla pääsisi aika pitkälle (samurai + monk + red mage), mutta aion silti käyttää tasaisesti muista muita hahmoja (white mage, breaker ja hunter). Lupasin miehelle, että tällä pelikerralla en suosi pelkästään Frania ja Balthieria vaan olen oikeasti tasa-arvoinen hahmojen suhteen. Katsotaan onnistunko... ehkä mies pitää minut ruodussa, jos meinaan lipsua.

Zodiac Job Systemissä olemme nyt Ogir-Yensalla ja seuraavaksi pitäisi siirtyä Nam-Yensan puolelle. Tarina on edelleen hyvä, mutta on harmillista, ettei NPC:n kanssa juttelemisesta tällä kertaa saa irti paljon mitään. Toki jotain ymmärtää, mutta usein keskittymiskyky herpaantuu, kun kaiken lukemiseen menee niin kauan.

Oikeasti toivon, että Square Enix tekee kyseisestä pelistä HD-version PS3:lle (ja vaikka sille Vitalle, jos kovasti nyt haluavat). Kun kerran vanhoja pelejä on pakko julkaista uudestaan, julkaisisivat sitten tuonkin. Ja toisivat Eurooppaan enkkuteksteillä. Tykkään uudesta kehityssysteemistä tuossa älyttömän paljon, mutta harmittaa tosiaan se, ettei pelistä saa kaikkea irti oman kielitaidon vajavaisuuden vuoksi.