Final Fantasy V 20 vuotta

Oikeasti Final Fantasy V täytti vuosia eilen eli 6.12.2012, mutta koska Suomen itsenäisyyspäivä sattui samalle päivälle, halusin postata Dalmascan itsenäisyystaistelua käsittelevän jutun silloin. Siispä tämä lyhykäinen juttu jäi seuraavalle päivälle.


En voi sanoa tuntevani Final Fantasy V:tä kovinkaan hyvin. Yrityksen puutteesta minua ei silti voi syyttää. Kiinnostuin pelistä ensimmäisen kerran, kun tein Final Fantasy -tutkielmaa lukion kuvaamataidon kurssille. Tietoa oli tuolloin kuitenkin erittäin vaikea löytää, varsinkin, kun englannin kielen taitoni ei ollut mitenkään erityisen mairitteleva. Onnistuin loppupelissä siis rääpimään kasaan muutaman huomion, kun taas muista Finaleista sain ihan kohtuullisesti tekstiä aikaan.

Oliko vitonen siis jäänyt jotenkin syrjään lännessä tuohon aikaan? Se on tietysti ihan mahdollista. Jos nyt oikein muistan, ei tutkielmani teon aikaan vitosta ollut vielä julkaistu Euroopan markkinoilla. Jenkkilään se oli kuitenkin saapunut jo reilusti aiemmin, mutta se enkku, se enkku... Suomeksi tietoa oli oikeasti tarjolla lähes olemattomasti. Emulaattorit olivat myös minulle alkuun aika tuntematon juttu, joskin tulivat tutuksi, kiitos näppärien kavereiden.

Kun sitten vihdoin pääsin pelaamaan vitosta, oli edessä vastoinkäymisten sarja. Ensimmäiset kokeiluni olivat emulaattorilla. Kertaalleen tallennustietoni katosivat koneelta kokonaan, en muista, mistä syystä. Toisella yrittämällä taas olin jo edennyt pelissä ihan kivasti, kunnes tallensin vahingossa pelin aloitusruudun aiemman tallennustiedostoni päälle. Go, go, minä! Ketutus oli sitä luokkaa, että pelaaminen siltä erää jäi.

Seuraavan kerran pelasinkin sitten vitosta PS1:llä. Kaikki meni ihan kivasti hyvän aikaa, mutta käytin tuolloin halpoja tarvikemuistikortteja. Koska tuurini loisti edelleen, tallennustietoni vain yksinkertaisesti korruptoituivat jossain vaiheessa eikä niitä saanut enää auki. Voi sitä kirosanojen määrää. Tällä kertaa vitonen ei tosin ollut ainoa uhri. Myöhemmin sitten eräs kaverini onnistui kaatamaan pleikkarini, jossa oli kaksi muistikorttia kiinni. Molemmat kortit hajosivat. Kiitti vain!

Vitosen pelaaminen unohtui vuosiksi, kunnes kyseinen peli tuli myyntiin PlayStation Networkiin (vai mikä ikinä sen nimi nykyisin onkaan?). Epäröin hetken, mutta lopulta ostin sen kimpassa kutosen kanssa. Noh, koska hyvää tuuria ei tämän pelin suhteen voi olla, kämmäsin jutun tälläkin kertaa. Tosin onnettomuus oli ehkä tavallista pienempi, mutta vaatii hieman taustaselitystä.

Sain siis PSP:n hankittua paljon ennen PS3:sta. Tein sille tunnukset yhdelle sähköpostiosoitteelleni, jonka kytkin PSN-tiliin luonnollisesti. Kun sitten kotiutin PS3:n olin unohtanut tämän ja tein tilin toiselle sähköpostiosoitteelle. Eli minulla on nykyisin kaksi tiliä, joita ei voi yhdistää. Tarkistin asian Sonylta, ei onnistu, eikä ostettuja pelejäkään voi siirtää tililtä toiselle, vaikka pystyisin todistamaan olevani molempien tilien haltija. Tästä syystä nyt sitten käyttelen edelleen PSP:llä ja PS3:lla eri tilejä.

No niin. Minun oli siis tarkoitus ostaa vitonen (ja kutonen) PSP:lle, koska sillä on kätevää pelata noita vanhoja. Kippas kappas, olin joskus Sonyn tietovuodon aikoihin laittanut molemmat tilini koneella käytettävään ohjelmaan, jolla pelit ostetaan ja ladataan (en muista nimeä), koska yritin sitä kautta saada salasanaani vaihdettua. Nyt sitten kävi niin, että ostinkin PS3-tilille kyseiset pelit.

Okei, tämä ei ole kauhea onnettomuus, mutta ärsyttävä kuitenkin. Meillä on sen verran suuri telkkari, ettei sillä oli kauhean hehkeää pelailla noita vanhimpia Finaleita. Ne näyttäisivät paljon kivemmilta PSP:n pienellä näytöllä. Valitettavasti pelien siirto tilien välillä ei tosiaan onnistu eikä tilejä voi yhdistää. Ehkä digitaalisten kopioiden myyminen eteenpäin sallitaan joskus ja voin myydä pelit itselleni sentillä? Saas nähdä. Hiukkasen tällä hetkellä kuitenkin ottaa päähän.

En ole siis vitosta vieläkään aloittanut uudestaan. Pikkuisen jopa pelkään, että PS3 räjähtää tai jotain, kun vihdoin päätän kyseistä peliä pelata. Miten voi yhden pelin kohdalla käydä noin paljon kaikkea kummaa? Ehkä jokin suurempi voima ei halua minun pelaavan sitä? :D

Joka tapauksessa vähäisen kokemukseni perusteella sanoisin vitosen vaikuttavan ihan kivalta. Alku on tosin tullut nähtyä jo väsyttävän monta kertaa enkä siksi jaksaisi sitä enää vetää, mutta pakkohan se on, jos haluaa loputkin nähdä. Päähahmona Bartz ei minua innosta, mutta sen sijaan Lenna/Reina ja Faris tuntuvat minusta kivoilta hahmoilta. Galuf nyt roikkuu mukana eikä ole herättänyt minussa ajatuksia suuntaan tai toiseen. Sen sijaan pelin ADHD-tytsiä (Krile) en ole vielä nähnytkään, joten hänestä minulla ei ole mielipidettä.

Ehkäpä jonain päivänä uskaltaudun avaamaan pelin ja tihrustaa sitä liian suurelta näytöltä. Olisihan se sääli jättää pelaamatta, kun se on kerran ostettu omaksikin.

____

Muistakaa, että kommentoimalla jotain joulukuussa julkaistua juttua ennen 16.12., osallistuu arvontaan. Palkintona on jotain FF-aiheista ;)

Ei kommentteja