Level up!

Tänä viikonloppuna oli taas ohjelmaa ihan kiitettävästi. Piti käydä pikkuveljen synttäreillä ja sieltä sitten suoraan suunnata avoppilaan yökyläilemään. Kotona ei siis tullut vietettyä aikaa, mutta se oli oikeastaan ihan tervetullutta, kun täällä saa kuitenkin päivät pitkät pyöriä yksinään.

Minua Twitterissä seuraavat tietävätkin luultavasti jo, että pakkasin reppuun mukaan PSP:n ja Final Fantasy IV:n remaken. Grindailin Underworldissa koko linja-automatkan porukoiden luokse ja jatkoin samaa puuhaa tänään avoppilassa. Lopulta kyllästyin satunnaistaisteluiden tahkoamiseen ja päätin nousta kuuhun. Valitettavasti siellä ei viidenkään lisälevelin jälkeen mennyt yhtään paremmin.

Olen kiertänyt kaikki mahdolliset kaupat parempien aseiden ja suojien toivossa, mutta en ole löytänyt enää mitään parempaa. Hahmoni ottavat kuussa turpaan urakalla... ja kaiken lisäksi fyysiset iskut eivät näytä tehoavan mölleihin. Manaa siis kuluu urakalla, kun Cecil ja Rosa parantavat kilpaa Rydiaa ja Edgeä. Jotenkin taistelut ovat niin takkuisia, että väkisinkin tulee mieleen jotain olevan pielessä.

Epätoivo alkaa olla sitä luokkaa, että saatan kohta sortua läpipeluuoppaaseen vinkkien toivossa. Yleensä en niitä ensimmäisellä läpipeluukerralla käytä, koska haluan saada mahdollisimman "aidon" pelikokemuksen (mitähän tuollakin yritän sanoa?), mutta nyt tuntuu, että hakkaa vain päätä seinään. Olisi kiva päästä jo pikkuhiljaa eteenpäin. Tietysti voi olla, että tässä kohtaa vain täytyy grindata hullunlailla. Hahmoni ovat nyt levelillä 43, mutta ehkäpä se ei ole riittävästi.

Koska nelonen ei edennyt ja aloin olla jo korviani myöten täynnä grindaamista, siirryin Dissidian kimppuun. Minulla oli Zidanen tarina kesken, ja sen lopulta vedin läpi asti. Luulen, että vihdoin pääsin jyvälle, miten kyseisellä hahmolla pitää taistella, sillä vihdoin homma alkoi sujua. Jouduin kyllä pari taistelua ottamaan uusiksi (Kefkan ja Kujan), mutta yleisesti ottaen juttu meni aika putkeen.

Olin siis positiivisesti yllättynyt. Dissidian pelaaminen on ollut minusta tähän asti tuskaisen hankalaa. Ehkä Zidane sitten vain oli minulle sopiva hahmo?

En silti edelleenkään pidä Dissidian rakenteesta. Haluaisin kunnon maailmankartan ja oikeasti kiehtovan tarinan. Tällä kertaa hahmojen välinen dialogi kuulosti entistäkin kökömmältä ja aiheutti myös huvitusta kanssaihmisissä lähinnä typeryydellään. Hahmojen ääninäyttelykin tökkii minulle tosi pahasti.

Huonoista puolista huolimatta grindasin tarinaosuuden jälkeen vielä Zidanea lisää. Vastuksena minulla oli luonnollisesti Tidus, kukas muukaan. Parempaa harjoitusvastusta saa hakea ;D

Finaleihin ja viikonloppuun liittyen on vielä kerrottava, että lueskelin aamusella huvikseni avopin käsityölehtiä. Uusimmassa pisti silmään aivan ihana neulottavan nuken ohje. Ruinasin siitä kopion itselleni, joten tarkoitus on myös väsätä kyseinen nukke. Tosin ajattelin soveltaa ohjetta. Tällä hetkellä mielessä kangastelee Garnet Final Fantasy IX:stä.

Garnet

Kaja-nukke